matskutarkastelu - mitä mä oon oikein tehny?

koulumaailmassa kuljetaan jaksoissa, ja kulunut viikko kuuluu tämänvuotiseen uudelleensyntymisajankohtaan numero kaksi. tavallisesti jakson muuttuminen toiseksi tarkoittaisi esim. uusien opiskeluaiheiden ilmestymistä arkipäivän aikatauluihin, edellisten oppien syventämistä tasoalueeltaan korkeammaksi opetuksen edentämisen myötä tms. työstöalueiden muuttumista aiempaa erilaisemmaksi, edes lukujärjestyksessä ilmenevän aineen nimen osalta. tavallaan viikkoni ei noista yleisistä jaksonvaihtumisrepertuaareista poikkea, sillä uutta on todellakin opeteltu ja vanhaa tietämystä syvenetty kiinaan asti kaivamisen lailla. kaikki tämä vaan on ollut itsenäistä. syy siihen, miksi olen työtaitoani ainoastaan oman pään avustuksella työstänyt, on ettei muun oppilaskaartin mukana kulkeva koulupolkuni ole tämän jakson osalta vielä päässyt toteutumaan yleisen etenemissuunnitelman mukaan, sillä työssäoppimisajankohtani alkaminen myöhästyi parilla viikolla. siispä muiden jo harjoittaessaan itseään työelämässä, on meikäläinen jatkanut koulun käytävillä itsensä ilmentämistä. sentään ei harakoille ole tohtinut tehokasta työaikaa heittää, sillä jotainhan on aina mahdollista tehdä! (äänetön kiitos sille, joka on  koulullamme omatoimisen työstömahdollisuuden siunannut, sillä tällaisena muutamaa päivää pidemmän-toimeettomuuden kammoisena ihmisenä kahden viikon joutilaisuus olisi ollut lähinnä rangaistus kuin tilaisuus).

opiskelujen lähetessä loppuaan (no okei, yli puoli vuotta vielä jäljellä mutta silti) on taaksepäin katsoessa näkyvissä mieletön määrä työstettyä asiaa, tehtyä toimea ja konkreettista materiaalia työtaidoistaan. näihin asioihin liittyykin niin kuluneen kuin tulevankin viikkoni prokkis: portfolion teko. äkkiseltään ajateltuna ainakin itselläni ilmeni ihmetys; voiko portfolion tekemiseen muka saada kulumaan kahta viikkoa? noh, näin viiden työstöpäivän jälkeen voin sanoa että kyllä voi, jos vaan haluaa. kun tehtyä materiaalia on kertynyt runsaasti, luvattoman suuri aika kuluu jo pelkästään esiteltävien töiden valikoimiseen ja niiden jäsentämiseen aihealueittain. seuraavaksi päättämistä odottavat seuraavat kysymykset: mihin ja miten tämä visualistin ansioluettelo on omissa mieltymyksissä mukavinta tehdä. ynnättynä kaikkien edellämainittujen pohjalta syntyneet ideat yhteen, olisi nämä mielellään vielä toteutettava valmiin materiaalin aikaansaamiseksi. itselläni ei tuo perus" tulosta paperille ja niputa kansioon" -tekniikka oikein iskenyt, joten onneksi ihana opettajamme antoi tämän maagisen julkaisupaikan ilmoille: issuu. omalla kohdallani tämä aiempaa tuntematon sivu pääsi tarkempaan syynäykseen käyttämisen ymmärtämiseksi ja seuraavaa selvisi: issuu mahdollistaa siis omien lehtien/kirjojen/paperinippujen julkaisemisen ilmaiseksi netissä. täten koko maailman on mahdollista nähdä ja samalla myös lukea aikaansaannoksesi, riippuen tietenkin julkaisulaajuuden halustasi. mutta noin periaatteessa kaikki maanosat aasiasta amerikkaan ovat yleisömahdollisuuksissasi. mikään läpyskän teko-ohjelma issuu ei kuitenkaan ole, vaan valmiit teokset ladataan pdf-tiedostona kyseiselle sivulle ja tadaa - julkaisu hoidettu! tutustu ihmeessä tarkemmin tähän digitaaliseen julkaisuohjelman ja sen täältä.

niin helpolta ja uskomattomalta kuin issuu kuulostaakin, on pieni-suuri työmäärällinen mutta: lehden taitosta on ymmärrettävä edes alkeiden verran jotain plus osattava taituroida tarvittavin huomioonotettavin resurssein oikeanlainen tiedoston julkaisu-ulkomuoto. tämän kaiken prosessisisällön hahmottamisen jälkeen pitäisi viimeistään alkaa kumoutumaan liiallisen käytettävissä olevan aikamäärän epäily, siis etteikö kaksiviikkoinen olisi mahdollista hyödyntää täysipäiväisesti portfolion työstöön. sisällön visuaaliseen ulkoasun työstöön omani oloiseksi ja näköiseksi on vaatinut totaalisen intensiivitutustumisen illutratorin kanssa. monet kysymysmerkkihetket "apua, miten mä saan tän tällä tehtyä tuollaseks" ovat kaivanneet yhden jos useammankin youtubemaailman opastustutoriaali-etsinnän, joten thank god netti -  näiden avulla ongelman jos ongelmankin kohta kohdalta ratkaiseminen on ollut mahdollista. hidasta kylläkin, mutta sen arvoista.

portfolioni lopullinen taittotyöstön tapahtuu näillä näkymin in designilla. ja apua, tämäkin yksi niistä tuttavuuksita mihin en ole aiemmin edes sormenpäällä koskenut. vaan täytynee tunnustaa, viikon mittaan muutamia kyseisen ohjelman testitoilailuja harjoittaneena ja ohjekirja raapustuksien pänttäämisen jälkeen, olen tullut tulokseen, ettei tämäkään mahdoton tehtävä ole. ensiviikolla siis in designia - wish me luck!

 ja näin lopuksi vielä pientä screenshot:tia tuskaisten ja vähemmän tuskaisten illustrator-hetkieni tuotoksista:

jo neljä aukeamaa sisltöä plus kuvan ulkopuoliset kansi-, sisällysluettelo ja esitteluosion raakileet. tästä se lähtee!

päästä ideaksi - ideasta illustratoriin

messuosasto pääsi tänään ihan kunnolla rullaamaan. maanantaisessa asiakastapaamisessa selvisi niin asiakkaamme tarpeet, budjetti, toiveet, kuin muutkin pienet nippelitiedot osastosuunnittelun varalle, ja näin itse aivotyöskentelyn oli mahdollista alkaa täydellä panostuksella. tärkeimpinä kriteereinä ottaisin esille uusien sijaisperheiden löytämistä, lapsien ja nuorien esilletuontia, sekä niinkin surullisenkuuluisan asian iloiseksi muuttamista. aamuisen messuparipaltsun tuloksena päädyimme tästä taiteroinnista-

jo koneelliseen verisointiin! ajatuksenamme on käyttää katseenkiinnitsijänä messuseinään ripustettavia suurtulosteita, jotka koostuvat lapsenomaisesti piirretyistä sekä väritetyistä lapsihahmoista. tällä jollain tasolla viestitettäisiin osaston ohi kulkevalle messukansalle asiakkaamme toimien  lapsikohdistumista, ja tällöin lapsista/nuorista kiinnostuneet mahdollisesti pysähtyvät, tai edes hidastavat kulkuaan, halutessaan ottaa selvää enemmän osaston tarjonnasta. seuraava osaston etappi olisi sen keskivaiheille sijoittuva parin nojatuolin + sohvapöydän muodostama ryhmä, johon keskitettäisiin "onko sinusta sijaisvanhemmaksi"-testin tekomahdollisuus. nojatuolien ideana olisi niiden halaamisominaisuus, eli käsinojien tilalla esiintyisivätkin kädet, jotka istujan on mahdollista kietoa ympärilleen ja näin antaa oikein iso rutistus. nojatuolin selkäosion kruunaisi sydänmalli, joka kuvastaisi niin muotonsa, kuin väriensäkin puolesta sijaishuoltoyksikön "ajoissa kotiin"-kampanjaa. näin nojatuoliryhmässä tuotaisiin visuaalisen ilmeensä puolesta esiin siis kampanjaa, mutta myös sijaisperheen turvan- ja avuntuontimahdollisuuksia. uloimpana nurkasta, mutta lähimpänä ohikulkijoita, sijaitsis 1-3 apupöytää, joissa asiasta kiinnostuneiden olisi mahdollista napata esitelehtisiä, tilpehööriä (kyniä, heijastimia, avaimenperiä..) tai vaikka jotain pientä herkkuhoukutusta mukaansa.

tämän päivän aikaansaannoksena siis suunnittelutyön lisäksi, ehti aloittaa koneellisen työstön, ja koska messupohjat on ideana rakentaa kahdella ohjelmalla, autocad sekä illustrator, oli työnjako enemmän kuin järkevää; toiselle autocad, toiselle illu - illustrator napsati itselle.

messuosaston koon jakautuessa neliömäärältään 6, ovat seinät siinä tapauksessa 2- ja 3 metrisiä. tässä kakkosen suurtulostenäköisyys.

vaikkakin piirokset ovat hyvinkin naiiveja, näkyy niissä jotain "aikuisen" käden jälkeä. näin ilme ei mene liian lastentarhamaiseksi.

siis seinät ovat jo koneella pystyssä, seuraava eteneminen on loppujen osastokalusteiden istuttaminen "lättänä" perspektiiviin ja saada ne vielä ehkä jopa käyttötarkoituksensa näköiseksi. plussa-aivotuksena tupsahti huomioon ottamattomamme tekstillinen informaatio, joka olisi mielellään istutettava osastoilmeeseen. tästä eteenpäin

kulttuuria mä metsästän

tänään vähän t-paita suunnittelua. ilmoilla on jakson aikana leijunut pienoinen projekti, jossa opetus- ja kulttuuriministeriö kaipaili kesäksi tapahtumiinsa jonkinlaista iloista kesäsanomaa pursuavan yhtenäisen t-paidan. tämän suunnittelu tulisi siis meiltä (visualisteilta) sekä tekstiilipuolen opiskelijoilta(?). jonkinnäköistä skabailua mitä ilmeisimmin siis tiedossa, eihän he nyt puoltasataa vaihtoehtoa voi käyttöönsä ottaa.. ehkä. no mutta, tämän viimehetkien ajan on ollut pientä eipäs-juupas etenemistä kyseisen suunnittelun kanssa - y-päivän grafiikka kun ei osannut varmaksi ilmoittaa vaatimaansa toteutusaikaa, joten kaikki mahdollinen koneellisen työskentelyn mahdollisuus oli automaattisesti uhrattu pelkästään tapahtuman edentämiseen. nyt vihdoin, päivää ennen opetus- ja kulttuuriministeriön t-paita deadline:ä, grafiikka näytti vihreää valoa kevään tekemisten osalta ja seuraava projekti oli mahdollista pistää rullautumaan.

opetus- ja kulttuuriministeriö, ei taas mitään käsitystä mitä tuo yksi maan tylsimmistä sanahirviöistä tarkoittaa. taustatutkimuksen jälkeen (siis google) ei vieläkään mitään. ainoana apuköytenä haalin toimia, mitkä toimivat vähänniinkuin tuon yleisen (OKM) "pääotsikon" alla. ongelmana vain oli ettei liikuntaa, musiikkia, tiedettä.. yms yhdistä mikään omaan päähän sopiva yhtenäinen mielikuva. siis siinä aikani omalla mukaavuusalueella tuhertaessa kaikkea jonninjoutavaa (käsin piirtäessä), jonkinasteisia inspiraatiokuvia haaliessa ja kellon raksuttaessa uhkaavasti eteenpäin alkoi pienoinen paniikinpoikanen aikataulun mälläämisestä kytemään. ronskisti illu auki ja erilaisia siveltimeltimenvetoja testailemaan + muut mahdolliset muokkausvitkuttimet, syntyikin tyhjällä mielellä (ja siinä vaiheessa myös mahalla) jollain tapaa silmääni miellyttävä ja suht monikäyttöinen kuva, joka vastasi ehkä eniten kriteeriin: pirteä.

ajatuksena siis oli; ei ajatusta. ainoa mielikuva mitä opetus- ja kulttuuriministeriöstä sain oli jonkinlainen akvarellinen abstakti muoto/kuva, mikä kuvastaisi kaikkea sitä mitä kulttuuri voikaan olla. alitajunta työsti tästä tuumailusta hyvinkin yksinkertaisen muotojanan, jota kopioimalla sekä muokkaamalla kolmen "raidan" kokonaisuus syntyi, ja näin antaisi mahdollisimman monipuoliset sijaintimahdollisuudet t-paidassa.

mutta ajatus on aina vasta ajatus, ei sen toteutustoimivuudesta ole takuita. näin kävi tälläkertaa, eikä suunnitteluhenkeni osannut asetella kyseistä kuvaa sellaisenaan mieltäkoskettavasti. "pieni" muokkaus auttoi asiaa:

kuten näkyy, ei kuviota tunnista enää entiselleen. paita sai toivomaani abstaktiutta, sekä lisää mielenkiintoa vääntelyn ja työkaluilla leikkimisen tuloksena. vaikka itsessään ja näin ensikatsauksella, voisi kuvitella printin sisältävän vain kasan viivoja ja värejä, olen näin työn valmistumisen jälkeen keksinyt sille oivan selityksen: kuvaukseen mahtuu niin pelistrategian piirrosta (urheilu), musiikin tuoman tuntemuksen räiske, tieteen sekoitusmahdollisuuksien kirjon.. , siis periaatteessa kaikki alat, mitä OKP:n johteena ovatkaan, on heidän jonkinalinen alatarpeistus mahdollista kuvitella viivamereen selkeänä ohjeistuksena! Kuvassa niin naisten kuin miestenkin malli, etuperin.

jos selittelyni kuvani monisopivuudesta, ja selkeästä alitajunnallisesta suunnittelusta ei mene läpi, niin yksi asia on ainakin varma: onhan se nyt sentään värikäs!

illuusioita opettelemassa

pätsit - siis mitkä? metsäretken parhaimmistolle ansiomerkki - aijaahas? illustratorilla - anteeksi?!! nämä olivat ensimmäiset ajatukset perjantana, kun kuulin tehtävänannon ensimmäisellä illustrator-tunnilla. tämänkään ohjelman toiminnoista ei harmainta aavistusta ollut, saatikka sitten eskari - ekaluokkalaisten lapsosten visuaalisista mielipiteistä, joille kyseiset ansiomerkki-ruusukeiden kuvat tuli suunnitella. onneksi elämme tätä vuosituhatta ja internetin mieletön maailma on käytössämme! siis illustratorin perustoimintojen läpikäynnin jälkeen oli hieman vakoiltava ideaa ja inspiraatiota googlen salaisista sopukoista, ihan noin yleisesti badge:ista sekä tietenkin lasten kuvamieltymyksistä. kovin monimutkaisiin tuotoksiin en vielä tässä opetteluvaiheessa osaa kyetä, mutta eihän kukaan ole seppä syntyessään.

inspiraatiota kuvamahdollisuuteen

tekstin ei aina tarvitse olla niin erillään kuvasta

ja tässä aikaansaannokset