Borgå

Kuluvan viikon keskivaiheilla tutkimusmatka Porvoossa kosahti sisimpääni ja vauhdilla. Itse olen aina ollut (ja luultavasti tulen aina myös olemaan) päästä varpaisiin ja vielä läpikotaisin pesunkestävä jouluihminen, joka aloittaa ensimmäisten joululaulujen varovaisen hyräilyn jo juhannuksen jälkeen saaden tällä intoilulla kanssaeläjät inhoamaan kyseistä juhlaa jo lokakuussa. Koskemattomana Porvoovierailijana reissu kaupungin vanhaan kolkkaan oli siis suunnaton jouluhengen liekin leimauttaja! Kaikki se pienten putiikkien tunnelmallisuus, heidän mieletön joulusatsaaminen esillepanoissa ja pieni keskieurooppalainen vivahde rakennuksissa on suositeltava vierailukohde niin  enemmän- kuin vähemmänkin jouluihmisille. Persoonallinen piensisustustarjonta kukoistaa, herkku- ja lahjatavaraoiden erikoisliikkeet palvelevat ystävällisesti monipuolisella tarjonnallaan, sekä paikallisylpeyttä tuottetarjonnoissa korostaminen on varmasti yksi Porvoon valttikortti.

Matka kuin matka, visualisti ei koskaan tyydy vaan fiilistelemään hämmästyneenä, vaan tottakai tallentaa parhaimmiston itselleen kuvalliseen muotoon. Tämän tavan sisäistäneenä ensimmäisenä kuolaamista aiheuttaneet tuotteet, jotka onnistuin mielessäni moneenkin kolkkaan kodissani sommittelemaan mitä mahtavammille aitiopaikoille. Valitettaavasti yksikään ei heistä mukaan asti lähtenyt, mutta tulevaisuuden inspiraatonlähteeksi sopivat mitä mainioimmin.

Valtava valaisin, "omaperäisesti" hehkulampun muodossa, oli jollain tapaa vitsikkään kaunis. Lampun viereisessä kuvassa jälleen valaisin, mutta totaalisen eri maailmasta. Pellistä muotoiltu lentsikka huokuu retroa, lapsenomaisuutta ja kierrätystä. Valaisinpainotteisena kollaasina vasemmassa alareunassa upean käsityön ja DIY-olemuksen omaava kattokruunu, jossa kahvikupit ovat saaneet uuden tarkoituksen. Oikean alareunan tarjottimet(?) sopisivat mielestäni paremmin seinälle kuin pöydälle, aivan ihanaa väriloistoa!

Seuraavaksi yleistä tuotesommittelua, joiden yhteinäisimmäksi piirteeksi nousi selkeästi jälleen tee-se-itse olomuoto. Onkohan oma vaatesuuntainen persoonani kääntymässä jonkinasteiseksi askarteluintoiseksi sisustusnäpertäjäksi?

Suurin kuva huokuu kaikkea sitä, mitä koko Porvoon vanhan kaupungin pienet putiikit omasivat: lämpöä, pirttimäisyyttä ja ehkä uskaliaasti ilmaistuna "pukinpajan" tuntua. Oikean yläreunan metallista taivuteltu ripustin oli koristeltu kuusenkoristein. Se karu ja yksinkertainen kauneus puhutteli. Alimmaisena sijaitseva kehyskollaasi iski ikävästi henkilökohtaiseen To-Do listaani, sillä valehtelematta reilun vuoden olen suunnittelut koristavani kotini seinän täysin samanlaisella rykmentillä. Ehkä tämän innoittamana saan toimeni aikaiseksi vielä tämän vuoden puolella.. (not)

Kierrellessä turistikartan mukaisia reittejä paikasta A paikkaan B, välttämättömänä näköaistin omaavana henkilönä ilmeni törmäys kadunkorstajien teoksiin. Muutaman sillanalus- ja katulamppukuvailut ikuistaneena, kunniaa Porvoon katuartisteille!

Stretart i Borgå

Kaduilta ja putiikeista irtauduttua, matka jatkui kohti Sipoossa sijaitsevaa taidekeskus Gumbostrand Konst & Formia. Totte Mannissen maalaukset vuodesta 1993-2013 koristivat taidenäyttelyn tilaa, mutta pienenä lisänä hentoisesti rajattuna pieni kulmaus on varattu kuukauden nuoren taiteilijan teoksien esittelyä varten. Kyseisen kulmauksen vaihtuvat taiteilijat eivät välttämättä ole fyysiseltä numeroinniltaan vähälukuisia, vaan heidän sana "nuori" tarkoittaa heidän taiteilijauransa alkumetreillä oloa. Seuraavaksi näyttelyn/näyttelyiden parhaimmistot:

Totte Mannisen näyttelyn teokset toivat mieleeni absurdia kuvioyhdistelyä, jotka sävyttyvät psykedeelisesti värimaailmansa ansosta. Taiteen tyylilaji on katsomustani miellyttävä, sillä juurikaan järjellistä johtolankaa hahmottamattomana, mielenkiinto säilyy teoksen katsomiseen ikuisesti.

Kysessää on iältääkin nuori taitelija,  Ville Laurinkoski. Kontrastikasta, rujoa ja surullista värimaailmaa ensisilmäyksellä havaittavista, mutta tuntuma siitä että teos pitää sisällään vahvan sanoman on ylitsepääsemätön.

Suomenkatsomukseni rikaistui on jälleen kaupungin verran ja joulumieleni kohoaa kohisten Porvoon reissun ansiosta. Virkistävää, rentouttavaa ja avartavaa - jo puolen päivän kaupunkireissut voivat antaa paljon henkistä pääomaa.

Oi joulu!

Työssäoppimisen hektinen tahti ei muuttunut laiskaksi opiskelijameningiksi - vaikka tällaisia kauhukuvia mieleeni maalailinkin. Opinnäytetyön kirjallinen osio on saanut viikon aikana täysin uusia ulottuvuuksia; miten sisältö rakennetaan, kuinka kirjoitetaan tutkielmarakenteen mukaisesti, miten asettelemme koska tavallisen paperiläpyskän sijaan teemmekin opparin blogiin? Valtavasti kysymyksiä, joihin vastauksia on saatavilla kunhan vaan osaa kysyä. Valitettava omakohtainen tosiasiani on se, ettei kysymykset ilmene kuin vasta tekemishetkellä, eli ennakoivaa tiedonkeruuta ei oma aivotyöskentelyni osaa kaivata. Tekstilliseen osioon syventyminen on valtavan rankkaa, mistä syystä tämä osio jäikin hyvin useasti kotiolojeni ajanvietteeksi. Koulumaailmaan palaaminen on tarjonnut illustartor treeniä, blogimaailman avartamista sekä hip hei JOULUN TEKOA!

Koulullamme torstaina järjestetty aamupuurohetki ammattialojen eduastajille sekä tästä jatkumon omaisesti järjestetty joulutori kaipasi visuaalista koristamista. Tomerina visualisteina valojen ripustamista, pöytien kattamista sekä käytävien lumihiutaloittamista työstettiin keskiviikkona ehtooseen asti, ja ihana joulutunnelma saatiin ruokalaamme aikaiseksi!

Aikuisopisto tilasi meiltä visualisteilta kattauksen teon, ja ainut kriteeri oli tuoda kattauksiin jotain punaista. Kaitaliina antaa kontrastia valkoisille vesileikatuille lumitähdille, ja liinattomat pöydät valaistiin pienin tuikkuledein. Oi joulu!

Kattauksen ja jouluilmeen luonnin alkuvalmisteluihin kuului tietenkin koristeiden teon, joka tässä tapauksessa tarkoittaa lumitähtien vesileikkuuta ja maalamista. Itse olin valmistelujen aikana työssäoppimisen maailmassa kiinni, joten näihin toimiin en valitettavasti päässyt osallistumaan. Mutta kertakaikkiaan kaunista jälkeä, hyvä visut!

Kuten jo alussa mainitsin, opinnäytetyö vie suurimman osan energiasta ja ajasta niin opetuksessa, kuin vapaa-ajallanikin. Ennen työssäoppimista aloittamani portfolio pääsee eteenpäinvientiin ensiviikolla, sillä opparin käsittely alkaa opetustasolla olla loppuunkäsitelty ja nyt keskitytään kokonaisvaltaisen osaamisemme esittelyyn!

tulkoon joulu jokamainen

nyt ollaan kirjaimellisesti taulutuksen armoilla, sillä meneillään oleva jakso on kuvauksien aikaa! luokkamme tyttökööri pantiin pienryhmiksi, joista selkeni tulevan kuvausjärjestelykollegoita toisilleen. ryhmätoimintaa käynnistettiin kuvausjärjestelyjen onnistumistekijöiden syvillä pohdinnoilla, minkä jälkeen jokainen pienlauma alkoi etenemään keskenään sopimiensa aikapykälien mukaisesti. meidän kolmenkopla aloitti tohinan kosiskelemalla fiilistelykuvauksiin asiakasta sekä tuumailemalla kuvitelluun sisustuslehteen tulevien kuvausten aiheita. vakuuttavina kosijoina saimme asiakkaaksemme askartelu- ja käsityöliike mulperin, jolle intuitioideointimme tuotti aiheeksi kirjoutusnurkka alá vintagejoulu. tämä kuvaus valitettavasti antaa odottaa itseään ensiviikkoon, minkä sijaan olemme ajautuneet sisustuslehtikuvauksissamme myös ajanhermojen hollilla olevaan jouluun. teemme kahdeksan eri joulua, kahdeksalle eri maalle. ja nyt sitä joulumieltä vasta tarvittaisiinkin!

nyt ensimmäisien kuvauksien aikana on pyörinyt mielessä josko onkin tullut haukattua turhan iso palanen, sillä kuvausjärjestelyt ei todellakaan ole helppoja! valaistus, kuvakulma, sommittelu, rajaus.. mieletön määrä asioita huomioon otettavana ja ne kaikki ovat aivan yhtä tärkeitä. mutta _onneksi!!_ jälleen kerran ryhmäntuki on käytettävissä ja oman pään lisäksi aina kaksi muuta täyskopallista aivokapasiteettia käytettävissä. on erittäin mielenkiintoista havaita, miten itse kiinnittää niin eri asiohin huomion, kun toiselle se oman silmän "kuollut kulma" saattaa ollakin se tärkein. kolmen eri ihmisen perspektiivistä sommiteltu kohde ei kauhean epätaidokkaan näköiseksi voi jäädä, siispä hyvissä ja makeissa vesissä uidaan. maistamme saksa ja ruotsi kuvattu - tässä hieman makua uurastuksistamme

saksalainen joulu - tästä kaikki lähti

ja tähän päädyttiin. saksalaisuutta tuovat aidot saksalaiset joulukoristeet, tutut jouluvärit tummempina sekä glögi,  joka taustatietojen hankkimisprosessin tuloksena selvisi periytyneen saksasta

ruotsimme näytti aluksi tältä

maalaistunnelmiin päädyttiin. naapurimaamme olikin haastavampi saada erituntuiseksi suomen kanssa, mutta päätimme taiteilla lucia-neidon kynttiläkruunun kuvastamaan ruotsalaisuutta, mikä toimikin samalla tunnelmanluojana

kuvauksista vielä six + one to go, joten tohinoissa pysytään!