Borgå

Kuluvan viikon keskivaiheilla tutkimusmatka Porvoossa kosahti sisimpääni ja vauhdilla. Itse olen aina ollut (ja luultavasti tulen aina myös olemaan) päästä varpaisiin ja vielä läpikotaisin pesunkestävä jouluihminen, joka aloittaa ensimmäisten joululaulujen varovaisen hyräilyn jo juhannuksen jälkeen saaden tällä intoilulla kanssaeläjät inhoamaan kyseistä juhlaa jo lokakuussa. Koskemattomana Porvoovierailijana reissu kaupungin vanhaan kolkkaan oli siis suunnaton jouluhengen liekin leimauttaja! Kaikki se pienten putiikkien tunnelmallisuus, heidän mieletön joulusatsaaminen esillepanoissa ja pieni keskieurooppalainen vivahde rakennuksissa on suositeltava vierailukohde niin  enemmän- kuin vähemmänkin jouluihmisille. Persoonallinen piensisustustarjonta kukoistaa, herkku- ja lahjatavaraoiden erikoisliikkeet palvelevat ystävällisesti monipuolisella tarjonnallaan, sekä paikallisylpeyttä tuottetarjonnoissa korostaminen on varmasti yksi Porvoon valttikortti.

Matka kuin matka, visualisti ei koskaan tyydy vaan fiilistelemään hämmästyneenä, vaan tottakai tallentaa parhaimmiston itselleen kuvalliseen muotoon. Tämän tavan sisäistäneenä ensimmäisenä kuolaamista aiheuttaneet tuotteet, jotka onnistuin mielessäni moneenkin kolkkaan kodissani sommittelemaan mitä mahtavammille aitiopaikoille. Valitettaavasti yksikään ei heistä mukaan asti lähtenyt, mutta tulevaisuuden inspiraatonlähteeksi sopivat mitä mainioimmin.

Valtava valaisin, "omaperäisesti" hehkulampun muodossa, oli jollain tapaa vitsikkään kaunis. Lampun viereisessä kuvassa jälleen valaisin, mutta totaalisen eri maailmasta. Pellistä muotoiltu lentsikka huokuu retroa, lapsenomaisuutta ja kierrätystä. Valaisinpainotteisena kollaasina vasemmassa alareunassa upean käsityön ja DIY-olemuksen omaava kattokruunu, jossa kahvikupit ovat saaneet uuden tarkoituksen. Oikean alareunan tarjottimet(?) sopisivat mielestäni paremmin seinälle kuin pöydälle, aivan ihanaa väriloistoa!

Seuraavaksi yleistä tuotesommittelua, joiden yhteinäisimmäksi piirteeksi nousi selkeästi jälleen tee-se-itse olomuoto. Onkohan oma vaatesuuntainen persoonani kääntymässä jonkinasteiseksi askarteluintoiseksi sisustusnäpertäjäksi?

Suurin kuva huokuu kaikkea sitä, mitä koko Porvoon vanhan kaupungin pienet putiikit omasivat: lämpöä, pirttimäisyyttä ja ehkä uskaliaasti ilmaistuna "pukinpajan" tuntua. Oikean yläreunan metallista taivuteltu ripustin oli koristeltu kuusenkoristein. Se karu ja yksinkertainen kauneus puhutteli. Alimmaisena sijaitseva kehyskollaasi iski ikävästi henkilökohtaiseen To-Do listaani, sillä valehtelematta reilun vuoden olen suunnittelut koristavani kotini seinän täysin samanlaisella rykmentillä. Ehkä tämän innoittamana saan toimeni aikaiseksi vielä tämän vuoden puolella.. (not)

Kierrellessä turistikartan mukaisia reittejä paikasta A paikkaan B, välttämättömänä näköaistin omaavana henkilönä ilmeni törmäys kadunkorstajien teoksiin. Muutaman sillanalus- ja katulamppukuvailut ikuistaneena, kunniaa Porvoon katuartisteille!

Stretart i Borgå

Kaduilta ja putiikeista irtauduttua, matka jatkui kohti Sipoossa sijaitsevaa taidekeskus Gumbostrand Konst & Formia. Totte Mannissen maalaukset vuodesta 1993-2013 koristivat taidenäyttelyn tilaa, mutta pienenä lisänä hentoisesti rajattuna pieni kulmaus on varattu kuukauden nuoren taiteilijan teoksien esittelyä varten. Kyseisen kulmauksen vaihtuvat taiteilijat eivät välttämättä ole fyysiseltä numeroinniltaan vähälukuisia, vaan heidän sana "nuori" tarkoittaa heidän taiteilijauransa alkumetreillä oloa. Seuraavaksi näyttelyn/näyttelyiden parhaimmistot:

Totte Mannisen näyttelyn teokset toivat mieleeni absurdia kuvioyhdistelyä, jotka sävyttyvät psykedeelisesti värimaailmansa ansosta. Taiteen tyylilaji on katsomustani miellyttävä, sillä juurikaan järjellistä johtolankaa hahmottamattomana, mielenkiinto säilyy teoksen katsomiseen ikuisesti.

Kysessää on iältääkin nuori taitelija,  Ville Laurinkoski. Kontrastikasta, rujoa ja surullista värimaailmaa ensisilmäyksellä havaittavista, mutta tuntuma siitä että teos pitää sisällään vahvan sanoman on ylitsepääsemätön.

Suomenkatsomukseni rikaistui on jälleen kaupungin verran ja joulumieleni kohoaa kohisten Porvoon reissun ansiosta. Virkistävää, rentouttavaa ja avartavaa - jo puolen päivän kaupunkireissut voivat antaa paljon henkistä pääomaa.

habitare 2013 - trendit kotiin heti tai nyt

habitaren reissu vuosimallia 2013 on nyt onnistuneesti ravattu kymmenien katsauskierroksen verran osastojen päästä päähän, ja tämän alibin takana seisovat mm. jalkapohjani. näin toisena habitaren vierailukertana ja muutoinkin messuvierailukokemuksia karkoittaneena, ei alkupöllistelyä enää tarvittu, vaan määrätietoinen askellus kohti lähimmän lohkon sisäänmenokolosta vei inspiraationnälkäiset silmäni heti asian ytimeen eli messuosastojen visuaalisen ilmeen arviointiin. ensivaikutelma ei pettänyt määrittelemättömiä odotuksiani (mitkä näin jälkikäteen mietittynä olivat suht korkeat), sillä tavattoman nerokas ja kaunis valastusnäytelmä täytti verkkokalvoni ja sai kamerankaivanta käteni hakemaan taltiointivehjettä kokopäiväiseen työntekoon. vaan ei ilman vastalauseita hieman kehnohko viikkoni antanut itseään päättääkkään; järkkäri oli ilmeisimmin syönyt ärrinmurrinkeksejä, eikä suostunut kikkailuyrityksistä huolimatta nappaaman ainokaistakaan kuvaa. tässä vaiheessa saikin mielessään kiittää ihanaa nykypäivän teknologiaa ja kiittämään kännykkäkameran keksijää - puhelimeni hoiti kuvauskeikan kotiin, eikä täten voi olla edes viehainen kyseenalaisita kuvanlaaduista, olisinhan ilman tätä jäänyt vaille taltioinnin taltiointia!

noin yleisellä tasolla habitaren ilmeestä jäivät päälimmäisenä mieleen sisustuselementtien värimaailman räikeytyminen ja kirkastuminen, esiteltävien asioiden armoton toisto, valokuvamaiset kangastulostukset, hippimeiningin ja futuristisen tyylin karski yhdistäminen, elementtien tarkoituksellinen eriparisuus sekä ah, niin ihanien trukkilavojen pinnalla pysyminen esillepanoratkaisuissa!

valokuvatulosteiset kankaat toimivat niin pieninä sisustuselementteinä, laajoina kalustepintoina tai vaikka koko seinämän koristeena! tässä esimerkki siitä, kuinka liika ei aina olekaan liikaa, vaan taitavalla yhdistelysilmällä tätä sisustuskeinoa on mahdollista käyttää vaikka koko huoneen ilmeen luomisessa.

opdeco:n messuosastossa havannollistui hyvin parikin pinnalla olevaa sisustuskikkaa: yhdistä selkeästi vanhaa ja uutta, sekä lisää räkeä väripilkku, niin takaat onnistumisesi muodikkaassa sisustamisessa.

eriparisuus mm. kattauksissa tai kalustuksessa on selkeästi tällä hetkellä yksi niistä jutuista, mitkä tuovat mielenkiintoisen ja vuosimallia 2013 vastaavan ilmeen. enää ei tarvitse kainostella selkeäsarjaisia astiastoja,  vaan nyt kipin kapin ullakolle kaivamaan ne pölyttyneet ja parittoman kahvikupposet vieraspöytään - leikkimielisyys on nyt sallittua! hienoa kuosisekoittelun esimerkkiä antoi mm. design maailman peppi pitkätossu: marimekko

hippihenkisyys, boheemius ja selkeä käsityön jälki yhdistettynä futuristiseen teknologiatyöstöön antaa kerrassaan huomiotaherättävää ilmettä. kaiken järjen mukaan ne kun eivät missään nimessä kuuluisi yhteen, mutta tällainen totaalinen tyylieroavuus toisistaan onkin ehkä juuri se syy miksi tulevaisuuden henki sopii niin hyvin menneisyyden haamuihin

vaikkakin hyvin neutraali, maanläheinen ja rauhallinen värimaailma vallitsi suurimmaksi osaksi monien messuosastojen pintoja, oli räiskyviä sävy-yllätyksiä sijoitettu usean osaston tuotetarjontaan. zeta design oli vaikuttavasti napannut trendin omiin palveluihinsa, joten miten olis sunkin kotiisi vaikka pinkit portaat?

aiemmin mainittu eriparisuus ei siis jämähtänyt ainoastaan astiatasolle, vaan kaiken malliset, kokoiset ja väriset kalusteetkin keskenään ovat ihan ookoo! valaistuksessa taasen on yksi selkeä linja mikä on syytä ottaa omankin kodin ratkaisussa huomioon näin hämärtyvien iltojen huomassa; enää ei tarvitse tyytyä yhteen vaan lamppuja on mahdollista ripustaa ainakin viisi! hei, hei silmien sirstely

kaiken näiden selkeiden "must" juttujen sekaankin mahtuu aina eräänlaisia oman tien kulkijoita, jotka saavat huomion heräämään joko oudoilla, nerokkailla, kummallisilla tai ihanilla idearatkaisuillaan. näin oli onneksi myös habitaressa.

tämä näkymä valtasi verkkokalvoni heti ensimmäiseen lohkoon astuessani ja ihastuin välittömästi! oli kuin olisi tuhnuisesta suomen syysaamusta siirtynyt suoraan etelän maiden hämärälle rantatielle nauttimaan loman viimeisistä illoista. taidokas valojen käyttö rakensi koko kyseisen osaston ilmeen ja välitti tunnelmakuvitelman

valoratkaisuja tässäkin esitteillä, eikä valaistuksen tärkeyttä tai huomiopainoa tule näiden messujen jälkeen enää itseni kyseenalaisettua! yksinkertainen ja pieni kohdennusosio tummataustaisella seinällä sai mielenkiinnon heräämään, niin ettei osasto jäänyt varmaan kertaakaan vilkaisua vaille usean messukierroksen aikana.

toisto - se mitä vaikuttavin tehokeino! mieleeni nousi yksi esillepanon oppilauseistani: kun teet jotain, tee se näyttävästi. vinkistä on joku muukin ottanut vaarin, ja kyllä se totta tosiaan toimii!

marimekon tunnistin jo kaukaa, mutta vaikkei työkokemusta kyseisessä yrityksessä olisikaan, tarjoaisi osasto varmasti ihastelun aihetta. yrityksen tyyli käyttää kankaita aina niin näyttävästi, runsaasti ja monimuotoisesti on jotain niin kaunista, ettei voi olla muuta kuin ylpeä kotimaisesta designista

hämmenys oli suuri, kun viimein tajusin mitä kyseisen osaston seinäkoristeet oikein olivatkaan. johdot - ne rumat, aina tiellä lojuvat ja kaikinpuolin vastenmieliset tilanviejät voivatkin nyt saada totaalisen uuden elämän ja arvostuksen visuaalisessa ulosannissaan. nerokasta!

kuin olisi pienen rivitalokolmion suloiselle sisäpihalle astunut. vaan ei, messuosaston taidokas tunnelmanluonti osui ja upposi, eikä terdeihmisten huomio ole voinut sivuuttua osastokulkueessa

mitä tulee itselläsi ensimmäisenä mieleen aiheesta akustiikkapaneeli? veikkaisin, että kaikkea muuta kuin kaunis sisustuselementti. kun on nähnyt kaikenmaailman virityksiä peitoista ja patjoista tai, ei juuri osaa ajatella akustiikan edesauttamiseksi jotain katsomisenarvoista. onneksi muut ovat viisaampia, ja näillä ratkaisuilla tilasta on mahdollista saada talunomaisesti koristeltu kera hyvän äänimaailman.

liitutaulumaisesti varusteltu seinä aka jännittävien piirustusten toimii edelleenkin. idea ei sinänsä ole mikään uusi tai edes harvakseltaan käytetty, mutta tällainen "ajaton" ratkaisu kolahtaa itseeni juurikin tuon käsin piirretyn tuntemusannin takia.

heitä nurkkaan pienet sievät hyllylle sijoitettavat sisustussanat,  nyt on aika vähintäänkin kilin kokoisille kirjaimille! suuruus on valttia, ja tämä aivan ihana fleimio:n OMG -ratkaisu voi uskaliaimmilla toimia kotisisustuksessa mm. tilanjakajana, pöytänä tai vaikka hyllynä.

vaikkakin näin hieman ammatillisessa roolissa vierailinkin habitaressa, en voinut täydellisesti hillitä itseni hamstraajapiirrettä vaan kaiken ilmaisen tykötarpeen haalimistutkani piipitti alitajunnallisesti ärsyttävästi ja taukoamatta. tästä pääseekin luontevasti pienellä aasinsillalla silmienavaukseen osastojen materiaalitarjonnasta; se oli hämmästyttävän mielikuvituksetonta ja niukkaa. juurikaan ei esitteitä kummallisempaa ollut tarjota, minkä takia kangaskassini täyttyikin vain kansikuvan perusteella huomionkiinnittäneistä läpysköistä. muutamilla osastoilla oli uskaltauduttu satsaamaan jopa pieniin pinsseihin, mutta muutoin informaation työstöenergiat oli käytetty esitteiden sisältösommitteluun ja ulkokuoren muotoiluun.

fleimio:n esitepussukka paljasti aivan mahtavan yllärin habitaren materiaaliakeräilyjäni tutkiessa: siellä oli julitse! vanhan ajan posterikaudet palautuivat mieleeni ja kyseinen matskuperhe kolahti sen siliän tien lempitarjonnan top 2:seen. itse tuotteiden esitteet ovat niin minimalistiset ja pelkistetyt, ettei koruttomuuden kauneutta voi tässäkään tapauksessa kiistää. kaikin puolin vaatimatonta ja tuotteiden itse itsensä myymiseen luottamista, yhdistettynä raikkaaseen ja luonnonläheiseen värimaailmaan. erittäin suomalaista kokonaisuutta.

pomarbo keskittyy tuotteiden kauniiseen paketointiin ja kaunista pakettia olivat myös esitteet! hauskat pakettikortinomaiset käyntikortit viestittävät ulosannillaan yrityksen toimea, ja käytetyt fontit sekä värit kertovat luovasta suunnittelusta. ulkoasu antaa ainakin itselleni itämaisen vaikutelman, mikä on harhaanjohtava ,sillä yritys on suomalainen! yllätyksellisyyttä siis tarjolla, aivan kuin lahjapaketeilla on tarkoituskin.

naisen shoppailuhimot, en tiedä tulevatko ne synnyinlahjana geeneissä vai ovatko ne itse opeteltu pahe, mutta kun kaunista tarjontaa on ympärillä röykkiöyttäin, tulee rahapussin sisältö kulutettua satakertaisesti yli varojen ja tarpeiden. mutta onneksi vain mielellisesti:

aivan mieletön keksintö henkariosastolla - kävijäkunta sai itse tuunata henkarin valmista muotopohjaa apuna käyttäen. haluan nämä kaikki tuotokset omaan vaatekaappiini!

kattolamppu - ne joiden oletetaan olevan melko huomaamattomia ja sopeutuvat ympäristöön ilman lailla. vaan ei ihanassa Normann Copenhagen versioinnissa. saattaisipa kyseisen lampun ihmettelemisessä saada kulutettua tunnin jos toisenkin

pieni keittiöpuutarhuri on kasvattanut olemassaolonhaluaan itsessäni noin reilun vuoden verran. vaan kuitenkaan minkään asteinen viljelyprojekti ei ole vielä saanut kunnolla tuulta alleen, mutta Tregren tarjosi paikallaolollaan hieman kättä pidempää tietoa sekä toteutusmahdollisuutta sisäpuutarhalle. ehkä minäkin jo ensi vuonna..

jykevä ja raskasrakenteiset kalusteet saavat väistyä sirojen ja pienten kollegoidensa tieltä. mikä unelma pienen neliömäärän asuntoon!

suunnittelukilpailun unitila -tuotoksena tullut Heijastin oli mitä mielettömin designtuotos kaikessa värimuutoksellisuudessaan ja uudelleenajatuksellisuudessaan. unelmointi saisi monikertaiset ulottuvuudet vaihtuvien seinänäkymien myötä

habitaren tarjonta oli siis tälläkin kertaa hyvin antoisaa ja hetkeen päivittävää. messut tarjoavat aina ihmetyksen aihetta suunnittelijoiden nerokkuudessa, mutta myös kummastusta toisten heikonoloisesta panostuksesta. tylsä olisi sellainen retki, mikä ei tarjoa minkäänasteista mielipidettä tai tunnetilaa siispä reissu 2013 ei missään nimessä lukeudu näihin!

mistä on marie antoinette tehty

silmät tapittaa tiukasti ruudun taka-alan näkymiä, 15 tuuman näytössä rullaa historiallinen leffa, eikä tarkoituksena ole saavuttaa nukkumattia seuraavan kahden tunnin sisällä. mitä siis tapahtuu? - tyylitunnistusta tietenkin! tarkoituksena on siis katsastaa muutama hassu 1700-1800-1900-luvulle sijoittuva elokuva, ja saada niistä juurikin sitä oikeaa että inspiroivaa huomiota omaan aivorekisteriin, miltä jokin kyseinen tyylikausi mahdollisimman laaja-alaisesti näytti, tuntui tai vaikka kuvitteellisesti maistui. ja voi, kyllä tämä tapa vetää "tavallista" historian kirjaopiskelua ihan 6-0, not bääd. ainoa ongelma syntyi pienistä ajatusten herpaantumisista - juoni kun kokeili viettelijän voimiaan useaan otteeseen, mutta itsehillintää harjoiteltakoon! nyt katsotaan vain rakennetekijöitä - mikä tekee tästä leffasta juuri tämän leffan näköisen.

ensimmäiseen syynäykseen pääsi marie antoinette. elokuva sijoittuu 1770-luvun ranskaan, ja ranskassa hyvinkin kuninkaaliseen tyyliin. rokokoo vallitsee upeasti jokaista sekuntia filmillä - siis kaikessa pastellikaarierotiikkakoristeposliinisuudessaan aivan mielettömän upeat lavastukset! koska kuva kertoo vielä tänä päivänäkin enemmän kuin tuhat sanaa, on ehkä helpoin analysoida havaintojani tyylipiirteistä screenshottien avulla.

luonnonläheisyys, se näkyi valtoimenaan leffalavasteissa! kyseisessä kuvassa sokeampikin huomaa varmasti kukkaa useaankin otteeseen - verhot, tuoliverhoilut sekä pöytäsomisteet, täyttä kukkaa! plussana vielä ikkunouden runsaus ja suuri koko, näin saatiin runsaasti valoa ja luonto oli aina laaja-alaisesti nähtävänä.

pastellimaisuus, tätä värimaailmaa katsoessa valtasi väkisinkin sokenrinhimo mielen ja pakotti toivomaan ranskanpastilleja olevan kaapissa. mutta asiaan: huoneen pyöristetyt nurkat olivat tavanomaisia rokokoossa. mukavuudenhalu, yhden värin sisustus sekä sisustuksen koristeellisuus, kaikki tässä.

ornamenttitaide kukoisti, ja sitä lisäiltiin kaikkeen mahdolliseen. mm. kasvien pintakuviota matkittiin luomusten aikaansaamiseksi. muita aiheita olivat kivi tai simpukka.

ilmavuuta, keveyttä, hempeyttä, raikkautta! eksotiikkaa haviteltiin sisutukseen pöllimällä ripauksittain vaikutteita itämaista. myös nää pöytäryhmitykset intiimiä seurustelua varten oli ihan puhtaasti rokokoon tuoma juttu.

vastapainona kaikelle barokin järjestelmälle ja symmetrisyydelle, rokokoo todellakin osasi kursastella epärealistisuuden havittelullaan, sekä symmetrian karttamisellaan.

taideaiheiksi napattiin mm. muotokuvia, antiikin fantasiahahmoja, idyllisiä maisemakuvia tai pastoraaleja. Posliini oli erittäin suosittu materiaali koriste-esineissä, ja yllä pilkistääkin itämaisuutta huokuva posliinimaljakko. Lisäksi vasemmassa reunassa kynttiläjänjalaksi figuroitu antiikinhenkisiä naishahmoja, minkä käyttö taiteessa ei myöskään ollut epätavanomaista.

pastellisävyt jatkuivat myös puvuissa, niin naisilla kuin miehilläkin. kiinalaisen taiteen vaikutteet, vyötärön korostus korsetilla, viuhkat, silkkihansikkaat, hatut alà hienostuneet koristeet.. voi puvustaja raukkoja ja heidän työmääräänsä..

miesten pukeutuminen ei ainakaan värimaailmaltaan poikennut naisten vaatetuksesta. eroa barokin aikaan löytyy mm. vähempi koreilevuus sekä silkin vaihtuminen raskaimpiin ja tummempiin kankaisiin. kolmikkohattu oli must!

kampauksien korkeudessa ei senttimetrejä säästelty. mitä korkeampi, sen parempi, eikä varmaan olisi ollut ihmekään vaikka tukan sekaan olisi istutettu kokonainen nooan arkki asukkeineen - hiuskoristeiden kirjo kun oli valtava

 

rokokoo on ilmeisimmin ollut puuterin suurkulutusjuhlaa, ainakin jos leffaan on uskominen. niin hiukset kuin naamakin on jo yhdellä ihmisellä varmasti vaatinut puolikkaan purtupakkauksen päivässä, niin millaisistahan tonnikiloista puhutaan kokonaisuudessaan 1700-1800-luvun käyttömääriä mitatessa?

kaikenkaikkiaan, siis vielä kerran sanottuna, mielettömän huikean yksityiskohtaiset ja todentuntuiset lavastukset, puvustukset, ehostukset.. mitä kaikkea _sen_ oikean aikakauden tunnun saamiseksi on tarvittukkaan! näin ensikertaa katsottuna jäi varmasti yli puolet asioista huomaamatta (juonen takaa-alakoitumisen lisäksi), joten on erittäinkin mahdollista saattaa kyseinen filmi uudestaan verkkokalvoilleni ja sitäkautta haalia aiheesta kaikki mahdollinen anti irti! mutta sitä ennen toiset tyylit, toiset kaudet ja toiset leffat.