uppoava laiva

ensimmäinen tyylihistorian kannalta katselemani leffa, jonka olin jo aikaisemmassa elämässäni katsonut - titanic! huomattavasti helpompi keskittyä vain lavastukseen näin juonen ennaltatietävänä ja kappas vain, sai vanha elokuvatuttu uudelta näkökannalta tarkasteltuna ihan uuden arvostuksen. vaikkakin tästä yybersuositusta klassikosta on nykypäivään tehty kaikenmaailman uutuusversioita, en näin "joissakin asioissa" vanhanaikaisin periaattein varustautuneena suostunut tarkastelemaan muuta versiota kuin ensituttuni 1997 -luvun versioinnin.

ymmärtääkseni jugend -tyylisuuntaus (tunnetaan osittain, ja joissain tapauksissa nimellä art nouveau) näin 1912 -luvulle sijoittui, niin maalle kuin merellekkin. kyseisen kauden tunnuspiirteiden hahmottaminen osoittautui kylläkin vaikeaakin vaikeammaksi - jokaisella maalla kun tuntui olevan omat pikku piirteensä, mitkä vaihtelivat verrattuna toisiin saman tyylikauden valtaamiin maanosiin.

käsityöläisyyttä arvostettiin ja se pyrittiinkin tuomaan esille mm. käyttämällä sisustusmateriaaleina vain ja ainoastaan ehtaa luonnosta saatua tavaraa, eikä mitään teollisuushömppää. käsityöläisyys yhdistettiin myös taiteeseen, minkä seurauksena luontoaiheiset pintakoristelut esiintyivät melkein kaikkialla sisustuksessa: niin kalusteissa, kuin seinissä. koristeaiheiden taiteilulopputulos saattoi jäädä keskeneräisen näköiseksi, millä kuvastettiin jatkuvuutta ja kokonaisvaltaisuutta tilojen ulkomuodossa. aiheina suosittiin mm. kuvan seinämässä esiintyvää tyyliteltyä kasviköynnöstä, sekä naisfiguureita.

kaarevat, aaltomaiset linjat, runsas ornametiikka ja sulavat, mutta epäsymmetriset muodot ovat hyvin havaittavissa titanicin kalustuksessa. hyvä lavastajat! huomaa luonnonläheisyyden havittely myös istuinverhoilussa

ylilyöntejä vältettiin viimeiseen asti, minkä takia pelkistäminen oli suurta edeltävään aikaan verrattuna.

erinäiset symboliset uskomusolennot esiintyivät suuressa suosiossa koriste-esineissä

puu, mitä käytettiin niin kalusteissa kuin seinissäkin, oli väriltään tummaa tai se petsattiin tummaksi. kiiltoa ei jugendissa haettu - heijastavuustaso oli lähinnä himmeää

tunnepitoiset ja eroottiset aiheet ilmenivät erityisesti jugendin kuvataiteessa

naisten puvuissa painopiste siirrettiin hartioihin ja mekkojen helmaosassa keskityttiin kartiomalliin, sekä takaosan korostamiseen. vyötärölinja löysi esittelyasemansa, ja povea korostettiin. vaatetuksen värimaailma komppasi sisustusta - siis luonnonväreissä mentiin

kampauksilla ei juurikaan koreiltu, siispä vastapainoksi hatut olivatkin sitäkin messevämpiä. koristeasioita niin hiuksissa, kuin hatuissakin olivat sulka, kukka ja pitsi

jokseenkin en tästä elokuvasta tyylillisesti niin paljoa irti saanut, kuin kahdesta aiemmasta syynäyksenkohteestani. johtuneeko asia sitten vireystilastani, vai tapahtumien sijoittumisesta laaja-alaisemman maankamaran sijaan yhteen ja ainoaan laivaan - tiedä sitä sitten. mutta pohjatietoa ja pääpiirteistä sekä pintaraapaisumaista tuntua toki jäi käteen- olen osittaista jugendimaisuutta viisaampi!

mistä on marie antoinette tehty

silmät tapittaa tiukasti ruudun taka-alan näkymiä, 15 tuuman näytössä rullaa historiallinen leffa, eikä tarkoituksena ole saavuttaa nukkumattia seuraavan kahden tunnin sisällä. mitä siis tapahtuu? - tyylitunnistusta tietenkin! tarkoituksena on siis katsastaa muutama hassu 1700-1800-1900-luvulle sijoittuva elokuva, ja saada niistä juurikin sitä oikeaa että inspiroivaa huomiota omaan aivorekisteriin, miltä jokin kyseinen tyylikausi mahdollisimman laaja-alaisesti näytti, tuntui tai vaikka kuvitteellisesti maistui. ja voi, kyllä tämä tapa vetää "tavallista" historian kirjaopiskelua ihan 6-0, not bääd. ainoa ongelma syntyi pienistä ajatusten herpaantumisista - juoni kun kokeili viettelijän voimiaan useaan otteeseen, mutta itsehillintää harjoiteltakoon! nyt katsotaan vain rakennetekijöitä - mikä tekee tästä leffasta juuri tämän leffan näköisen.

ensimmäiseen syynäykseen pääsi marie antoinette. elokuva sijoittuu 1770-luvun ranskaan, ja ranskassa hyvinkin kuninkaaliseen tyyliin. rokokoo vallitsee upeasti jokaista sekuntia filmillä - siis kaikessa pastellikaarierotiikkakoristeposliinisuudessaan aivan mielettömän upeat lavastukset! koska kuva kertoo vielä tänä päivänäkin enemmän kuin tuhat sanaa, on ehkä helpoin analysoida havaintojani tyylipiirteistä screenshottien avulla.

luonnonläheisyys, se näkyi valtoimenaan leffalavasteissa! kyseisessä kuvassa sokeampikin huomaa varmasti kukkaa useaankin otteeseen - verhot, tuoliverhoilut sekä pöytäsomisteet, täyttä kukkaa! plussana vielä ikkunouden runsaus ja suuri koko, näin saatiin runsaasti valoa ja luonto oli aina laaja-alaisesti nähtävänä.

pastellimaisuus, tätä värimaailmaa katsoessa valtasi väkisinkin sokenrinhimo mielen ja pakotti toivomaan ranskanpastilleja olevan kaapissa. mutta asiaan: huoneen pyöristetyt nurkat olivat tavanomaisia rokokoossa. mukavuudenhalu, yhden värin sisustus sekä sisustuksen koristeellisuus, kaikki tässä.

ornamenttitaide kukoisti, ja sitä lisäiltiin kaikkeen mahdolliseen. mm. kasvien pintakuviota matkittiin luomusten aikaansaamiseksi. muita aiheita olivat kivi tai simpukka.

ilmavuuta, keveyttä, hempeyttä, raikkautta! eksotiikkaa haviteltiin sisutukseen pöllimällä ripauksittain vaikutteita itämaista. myös nää pöytäryhmitykset intiimiä seurustelua varten oli ihan puhtaasti rokokoon tuoma juttu.

vastapainona kaikelle barokin järjestelmälle ja symmetrisyydelle, rokokoo todellakin osasi kursastella epärealistisuuden havittelullaan, sekä symmetrian karttamisellaan.

taideaiheiksi napattiin mm. muotokuvia, antiikin fantasiahahmoja, idyllisiä maisemakuvia tai pastoraaleja. Posliini oli erittäin suosittu materiaali koriste-esineissä, ja yllä pilkistääkin itämaisuutta huokuva posliinimaljakko. Lisäksi vasemmassa reunassa kynttiläjänjalaksi figuroitu antiikinhenkisiä naishahmoja, minkä käyttö taiteessa ei myöskään ollut epätavanomaista.

pastellisävyt jatkuivat myös puvuissa, niin naisilla kuin miehilläkin. kiinalaisen taiteen vaikutteet, vyötärön korostus korsetilla, viuhkat, silkkihansikkaat, hatut alà hienostuneet koristeet.. voi puvustaja raukkoja ja heidän työmääräänsä..

miesten pukeutuminen ei ainakaan värimaailmaltaan poikennut naisten vaatetuksesta. eroa barokin aikaan löytyy mm. vähempi koreilevuus sekä silkin vaihtuminen raskaimpiin ja tummempiin kankaisiin. kolmikkohattu oli must!

kampauksien korkeudessa ei senttimetrejä säästelty. mitä korkeampi, sen parempi, eikä varmaan olisi ollut ihmekään vaikka tukan sekaan olisi istutettu kokonainen nooan arkki asukkeineen - hiuskoristeiden kirjo kun oli valtava

 

rokokoo on ilmeisimmin ollut puuterin suurkulutusjuhlaa, ainakin jos leffaan on uskominen. niin hiukset kuin naamakin on jo yhdellä ihmisellä varmasti vaatinut puolikkaan purtupakkauksen päivässä, niin millaisistahan tonnikiloista puhutaan kokonaisuudessaan 1700-1800-luvun käyttömääriä mitatessa?

kaikenkaikkiaan, siis vielä kerran sanottuna, mielettömän huikean yksityiskohtaiset ja todentuntuiset lavastukset, puvustukset, ehostukset.. mitä kaikkea _sen_ oikean aikakauden tunnun saamiseksi on tarvittukkaan! näin ensikertaa katsottuna jäi varmasti yli puolet asioista huomaamatta (juonen takaa-alakoitumisen lisäksi), joten on erittäinkin mahdollista saattaa kyseinen filmi uudestaan verkkokalvoilleni ja sitäkautta haalia aiheesta kaikki mahdollinen anti irti! mutta sitä ennen toiset tyylit, toiset kaudet ja toiset leffat.