Tekstintäyteisiä tunteja

Viikon selkeästi top ykkös opikseni nousi lehtitekstin kirjoittamisen monimutkainen sisäistäminen. Viikkoni painotus on keskittynyt opinnäytetyöni palstan eteenpäin saattamiseen ja hei, valmista tuli! Alkuviikon kuvausstudiolla käytetyt hetket kuluivat työssäoppimisen ohjaajani kuvausmatkalle kaivattavien tavaroiden keruuseen, ylöskirjaukseen ja pakkaamiseen, minkä jälkeen omat itsenäisen työskentelyn päiväni alkoivat. Keskiviikko, torstai ja perjantai täyttyi siis yhden jos toisenkin muotipalstan työstämisestä, mutta pääpaino oli opinnäytetyöni loppuunsaattamisessa. Olin siis jo aiempina viikkoina toteuttanut palstani tuotekeruuta, ja viimeiset päätökset suoriutuivat suhkoht helposti. Sen tarkemmin en työstön yksityiskohtia tässä blogissa avaa, sillä tarkat vaiheet ilmennän opparini omassa blogissa suotuisassa ajankohdassa.

Kuitenkin suurimman päänvaivan aiheutti palstan ingressin (eli maalaiskielellä ilmaistuna itse aiheen tekstiosion) työstössä. Koska opparini käsittelee elokuva-aiheista muotia, oli ingressejä luotava kaksi: infopläjäys itse leffasta, sekä erillinen kuvailu muodista. Lyhyt ja ytimekäs, mutta silti hauskasti ja mielenkiintoisesti ilmaistu. Nämä kriteerit ovat mielestäni tärkeimmät onnistuneen ingressin vaatimukset, eivätkä ne ole todellakaan helppoa täyttää. Niin automaattisesti kun sitä alkaa vain tekstissään jorisemaan aiheesta liian pitkillä lauseilla, eikä se suomen kielen oikeaoppinen lauseenrakennekkaan ole maailman yksinkertaisin toteutettava. Blogitekstit ovat totaalisen omassa kategoriassaan verrattuna lehteen painettavaan sanalliseen ilmaisuun: blogissa ei asiaa tarvitse ilmaista niin tyhjentävän yksiselitteisesti muutamalla lauseella, eikä pienet sanamuunnelmatkaan ole rikos. Jotta kerrottava asia tulee mahdollisimman oikealta kantilta ilmaistuksi, on todella tarkkaan mietittävä minkä kuvailevan sanan sitä valitsee mihinkin kohti, jotta pienintäkään toisinymmärrettävyyden mahdollisuutta on olemassa. Kaikenkaikkiaan palstan tekstiosioversioita työstin kolme, ja jokaisen muunnelman jälkeen sain palautetta sihteeriltämme. Onnekseni tuotteiden kuvatekstit olivat heti ensiyrittämällä lehden tyylin mukaiset, ja kehujakin muutamasta ilmaisustani tuli samantien. Suurimmat muutokset koskivatkin siis ytimekkyyden ja oikeaoppisen lauseenrakenteen luomisessa, eikä tuollaisessa tilanteessa voi muuta kuin lukea aikaansaannoksensa yhä uudelleen ja uudelleen tuumaillen sanottavaansa joka kerta vähän eri kantilta. Myöskään kuvailevien sanojen toisto ei anna plussapisteitä, siispä synonyymisanakirja tuli harvinaisen tutuksi loppuviikon aikana! Viimeisimmässä muuneltavassa versiossa oli sihteeriltä palauduttuaan enää muutama muuneltavuusehdotus ja korjattuani tekstin omaa mieltäni tyydyttäväksi sain kun sainkin viimeisteltävän version lähetettyä odottamaan painoversiointia. Mainittakoon vielä, että aina ja ikuisesti jokaikinen sanallinen saatos kulkee lehdessä ennen painoon menoa sihteerin versioinnin kautta. mikä on vain ja ainoastaan se oikea painettava vaihtoehto.

Lisäksi katsoimme lehden graafikon kanssa palstalleni tuumailemaa jaotteluideaa, sekä niihin iskettäviä tuotekuvia. Yhteistuumailujemme jälkeen päätökseksi syntyi, ettei muutettavaa ole joten tuote- että leffakuvatkin lähtivät perjantaina virallisia verkkopolkuja pitkin odottamaan lehteen sommittelua!

Erittäin työllistetty ja aikaansaanut olo, mitä parempaa olotilaa en voisi itselleni toivoakkaan! Perjantai oli opparin viimeistensilaisujen lisäksi kaikenkaikkiaan työntäyteisin päivä ikinä. Kerralla kun työnalla oli vähintään kolme muotipalstaa ja niistä eri vaiheiden edentämistä. Työpisteeni näyttikin sen mukaiselta:

Surullista havahtua siihen, että seuraava viikkoni on harjoitteluni viimeinen. Vielä ei kuitenkaan ole aihetta vajota haikeuteen, vaan ilolla eteenpäin ja kaikki irti jopa siitä viimeisestä viikosta! Lopuksi vielä kuva mallinhommiin päässeistä räpylöistänikin. Ensimmäisten harjoitteluviikkojeni aikana osallistumiini ruokakuvauksiin kaivattiin studioapulaistoimieni lisäksi kupinpitelijää.

Työpersoona paljastuu

Aivan mieletöntä työtahtia Me Naisissa! Jos ulkopuolisena katsoessa meno vaikuttaa hektisen kaoottiselta, ei toimien eteneminen itse työstöhetkellä tunnu muulta kuin ihanan jouhevalta. Koska lehti ilmestyy viikkojanoina, on toki ymmärrettävä edellytys omata tomeruutta ja itsevarmuutta prosessin toimivuudesta. Ei jahkailua, tai turhanpäiväistä surkuttelua. Vain toimintaa tavalla tai toisella. Jos asia ei etene, pyydetään apua. Niin yksinkertaisen itsestäänselvältä kuin kyseinen raami kuulostaakin, olen itse huomannut vasta nyt alkaneeni toimia juurikin näin. Valitettavan usein kun sitä itsepäinen ja jollain tapaa epävarma työntekijä sortuu siihen, ettei apua kehdata pyytää joko peläten aiheuttavansa vaivaa tai vain vaikuttavansa tyhmältä. Silloin sitä tuuduttautuu vain pärjäämään yksin, mikä ei todellakaan edesauta niin kenenkään hyvinvointia. Näin henkisesti kasvaneena on viikkoon mahtunut paljon niin fyysistä- kuin ajatustyötäkin.

Viikon alkupäivät työssäoppimiseni ohjaaja reissasi työmatkalla länsinaapurissamme Tukholmassa keräten aivan mahtavaa näkemystä ja tietämystä muodin tuulista. Viikkoni oli suunniteltu jo viimeviikolla selväksi, joten eteneminen oli hyvin selkeä: Alkuviikko toimituksessa opinnäytetyökseni suuntautuneen palstan työstämisen parissa ja loppuviikko sisustustoimittajan kuvausapulaisena.

Pääasallinen roolini sisustuskuvauksissa oli tuotteiden roudarina toimiminen, niin alkuvalmisteluissa, aikana kuin kuvausten jälkeenkin. Purkua, pakkausta ja kalusteiden kantoa siis suurimmaksi osaksi, vaan eihän sitä muutaman metrin säteellä itse tapahtumasta työskennellessä voi olla kurkistamatta vaivihkaa toimiensa lomassa kuinka sisutukselliset kuvaukset oikein toimivat. Päähuomioinani olivat ensinnäkin se valtava remontinomainen työnteko, mitä vain yhtä kuvaa varten tehdään! Seiniä maalataan, lattiaa asennetaan, mieletön määrä kalusteita tilataan kaupungilta, pientä ja suurta sisustus- sekä koriste-esinevailikoimaa kannetaan studiolle laatikkokaupalla ja jopa takka asennettiin! En voinut kuin ihailla tällaista työnteonpaloa kuvausten aikaansaamiseksi, itsestäni sellaiseen olisi.

Sisustuksen kulisseissa

 Sisustuskuvausten lisäksi samaan parin päivän studiokeissiin yhdistettiin kyseiseen juttuun liitettävien pientuotteiden yksittäiskuvaus. Tämä sisälsi muutamia koriste-esineitä, mutta myös asusteita. Ja juurikin näiden asusteiden kuvaamisessa yllätys bongahti ilmoille; sain aivan itse toteuttaa näiden tuotteiden kuvauksen kuvaajan kanssa! Tuotteet oli siis päätetty ennalta, mutta niiden houkutteleva ja parhaiten esiintuova asettelu oli vastuullani. Muutamia asetteluvaihtoehtoja kokeiltiin, tuumailtiin asettelun toimivuutta ja paranneltiin valotuksia ja vola! Onnistuneet tuotekuvaukset olivat purkissa ja ihka ensimmäinen oma työelämässä toteutettu kuvausasettelijataituruus kokeiltu! Mieletön fiilis noinkin pienestä asiasta, muttei voi olla kuin ylpeä.

Viikon viimeinen päivä lensi kuin siivillä muutamaa tulevaa joululahjapalstaa koottessa. Yleensäkin muotipalstoihin tuotteiden kokoaminen on tullut kaikista omimmaksi toimekseni ja mikä johtuu varmasti koneellatyöstkentelyn vahvuudestani. Huomasinkin tänään erityisen edistyksen ajattelutavassani; aiemmin kun olin vain yrittänyt sisäistää haetun tyylin ominaisuudet ja luonnollisestikin etsiä niitä vastaavia tuotteita vailla muuta kriteeriä. Vaan tänään tyylimateriaalin etsinnässä valitsinkin tuotteita tyyliolemuksen lisäksi myös oman persoonani mielipiteen mukaan. Tällä tarkoitan sitä, että jos aiemmassa työtavassani omat mielipiteeni jostakin tuotteesta eivät välttämättä ole vastanneet hienoa, mutta etsimääni tyyliin se on sopinut olen voinut kerätä tämän palstaa varten talteen. Vaan nyt mikä tahansa sopiva tuote ei enää matkaan tartukaan, vaan oma persoonani on alitajunnallisessa valintaprosessissa mukana! Hassua ettei tällaisen olisi osannut ajatellakkaan olevan itseltäni hukassa, ennenkuin nyt havahduttuttani omiin ajatuksiini ja toimintamalleihini. Ensiviikkoon!

kuvausta kaksin kerroin

Viikko on ollut aivan mahtava! Hyvinkin kuvauspainotteinen, mutta juurikin noiden sessioiden erilaisuus on antanut uutta oppia tuutin täydeltä. Vieläkin upeampaa oli saada käsiinsä viikon lehti, jossa osittain työstämäni palsta esiintyi. Vaikkakaan nimeäni ei valitettavasti taitollisten puitteiden vuoksi ollut mahdollista juttuun ujuttaa, oli se oma sisimmäinen tieto palstan työstämisestä aivan riittävä ylpeydentunnuntuoja, mikä edesauttaa niin seuraavien juttujen työstöpalon sytyttämisessä kuin pienessä työssäoppimispaikan mahtavuuden hehkuttamisessakin.

Alkuviikon toimituspäivät sisälsivät tuttua "viikon tyyli"-palstan kokoamiseen käytettävien tuotteiden syynäystä ja keräystä kuvapankkien laajoista valikoimista, sekä catwalk-inspiraatiokuvien yhteensopivimpien asukokonaisuuksien bongailua ja talteenottoa. Kaksi päivää siinä meni, mutta saimme mahtavasti ohjaajani kanssa koottua jo seuraavat parin viikon tyylipaketit kerralla! Tämän myötä tuli ikäänkuin työstettyä varastoon lomaviikkoni toimia, huh!

näinkin askartelunoloisen pohjan saamiseksi tarvitaan monen tunnin tuote-etsintää, valikointia ja sommitelua. Valmiit hahmotelmat viedään lehden graafikolle, sekä ladatut tuote- ja cat walk-kuvat lähetetään sähköisenä versiona taittajan koneelle, jolloin noin kymmenen minuutin taikomisen tuloksena valmis palsta on sommiteltuna ja odottamassa painoon pääsyä.

loppuviikko hurahtikin siis muotikuvausten parissa, tarkemmin sanottuna kahden eri kuvauksen. alkuvalmistelut vaativat aina oman aikansa, itseasiassa suurimman osan päivän työtunneista jos vertaa itse kuvaamiseen. näihin valmisteluihin niputtuu omaan työnkuvaani kuuluvat muutamat etapit, elikkä siis tuotteiden avustavaa metsästämisen kaupungilla ja pr-toimistoissa, tilattujen tuotteiden esillelaiton studiolla, sekä lopullisten kuvauksissa käytettävien asukokonaisuuksien suunnitteluavustusta studiolle turuilta ja toreilta lainattujen vermeiden tarjontamerestä. itse kuvaus kestää aiheesta ja paikasta riippuen muutamasta tunnista puoleen päivään, mutta jokatapauksessa melko hetkellisen ajan koko työprosessiin verrattuna. tämän jälkeen odottaa mm. kuvaustuotteiden ylöskirjaus, missä tuotteiden hinnat ja kuvailevat sanat listataan erääseen lehden tekstintyöstöohjelmaan jutun tekoa varten. Useimmiten myös kaikki esiinripustetut tuoteetkin pakataan vielä samana päivänä palautukseen, jotta studiotilat ovat taas mahdollisimman nopeasti seuraavaa asiaa varten käyttövalmiit.

kaupungilta kerättyjen ja toimistosta tilattujen tuotteiden repertuaari haalitaan aina mahdollisimman monimuotoiseksi.

tämänviikkoiset kuvaukset järjestettiin niin studiolla, kuin tienpäälläkin. ilmaa uhmaten ja säänarmoilla päivän oleillen tajuaa ulkokuvausten yllätysten mahdollisuudet niin positiivisessa kuin negatiivisessakin mielessä; kuinka saada ulkokuvausten tausta sopimaan muotijuttuun ilman henkilökuva-vaikutelmaa, miten pysyä lämpimänä tuulentuivertama päivä, kuinka pitää koko työporukka motivoituneena kaiken ympäristökoleuden ja vaikutuksen keskellä, kuinka pitää omista alkunäkemyksistään kiinni kaiken turhautuneisuuden keskellä? näitä muutamia tuumailuja nousi menneitä kuvausprosesseja tutkaillessa mieleeni.

kuvausnokkeluutta, niin paikan kuin kulmankin osilta.

ensiviikon olenkin ansaitulla (ainakin omasta mielestäni) lomalla, siispä hiljaiseloa siihen asti - tämä tyttö rauhoittuu hetken ennen touhuamisen jatkamista.