Haikeutta ja haaveiden harmoniaa

Olen huomannut että viimeiset viikot työssäoppimisissa ovat aina tunne-elämältään samantyylisiä: juuri kun tunnet päässeesi yrityksen työrytmiin ja -tapoihin kiinni, valtaa karu viimeisten hetkien tietoisuus tajuntasi ja päälimmäiseksi tunteeksi nouseekin asioiden hallitsemisen sijaan haikeus tulevan "hei-hei" koitoksen ennakoin seurauksena. Näin kävi tälläkin erää. Muutamiksi tutuimmiksi tehtävikseni nousseet kuvaustuotteiden purku, ylöskirjaus ja palautuspakkaus aloittivat työviikkoni leppoisissa merkeissä, kunnes tajusin tekeväni näitä rutiininomaisia toimia viimeistä kertaa. "Automaattivaihde" loksahti saman tien pois päältä, ja toimen työstäminen sai aivan uudet ulottuvuudet herättäessäni itseni imemään tekemisen aistimuksia ja tuntemuksia joka solulla. Kun rutiineissa ei enää keskity vain "hoitamaan niitä pois alta", vaan tietoisesti alkaa huomioimaan siinä hetkessä ilmeneviä omia ajatuksia tai ympärillä vallitsevia tunteita, ei tavallisen arjen ominaisuuksista ole enää tietoakaan. Jokainen toimintatapa tulee huomioiduksi ja samalla alitajuntaisesti kyseenalaistetuksi, jolloin itsensä kehittäminen alkaa rullaamaan kuin vasta öljytty ratas ja kehityskaaren jouhevuus kiihtyy aiempaan nähden varsin kymmenkertaiseksi. Tästä heräämisestä viisastuneena on melkeinpä pakollista ottaa tällainen tietoinen oleminen jokapäiväiseksi tavoitteekseni. Niin tylsältä tuntuvien asioiden muuttuminen jännittäviksi kuin itsensä kehittämisen multipotenssiin nostamisen mahdollisuuskin ovat vain yksinkertaisesti niin palkitsevia, että tällaisen hyötysuhteen irtiotto olisi suurenluokan itsensä pettämistä.

Tästä alkuviikon havahtumisesta alkoikin koko viimeisten päivien "mind fullnes" -toimiminen, eli oman mielellisen läsnäolon herättäminen hetkeen. Kaikki palstat joita kokosin, kaikki vaatteet jotka rekkeihin purin ja kaikki tekstit mitä raakaversioiksi työstin imeytyivät solumuistiini, mistä johtuen tämä viimeinen viikko todella tuntui - sanan kaikissa merkityksissä. Ehkä tämä uudenlainen toimiminen antaa juuri jokaiseen tavalliseen askareeseenkin uuden tekemisen tunnun, mikä edesauttaa elämään jokaisen asian aina vain uudemmalla ja tuntemattomalla tavalla. Olisiko tässä ratkaisu nopeasti tylsistyvän ja turtuvan persoonani pitkäjänteisempään asioiden jännittävänä pitämiseen?

Kaikki työssäoppimisen aikana esiintyneet vahvimmat osaamisalueeni sekä amatööritasolta kivunneet opettelemisen kohteena olleet toimet kukoistivat viimeisen viikon tehtävissä. Ymmärrys kehityskaarestani sisästyi tajuntaani ja mahtava tunne ammatillisen tasoni kasvusta on aivan mieletön työminäni itsetunnon kohaminen antoi täydentävän fiiliksen muotimaailman olevan se omin juttuni. Nämä eväät antavat vahvempaa varmuutta tulevista työelämän tavotteistani, eikä tulevaisuuden epävarmuuden haamu itseni löytämisestä kummittele enää niin vahvana haamuna. Tiiviiseen pakettiin pistettynä työssäoppimisen henkilökohtainen saantini on ollut itsevarmuuden kasvaminen, prosessin etenemiseen luoton löytäminen ja itsenäisen oppimisen maksimoiminen.

Me naiset -lehden palstoista "viikon tyyli" on ollut omintani jo harjoittelun alkuajoista lähtien. Aiempien viikkojen postauksissa vain nimeltä esiintyneet työstökohteet saavatkin vihdoin kuvalliset ilmennykset ja tässä muutamat kokoamani palstat. Ilmoitettakoon vielä kyseisten palstojen tuotteet ja niiden yhteensovittamisen sekä tyyliä ilmentävien catwalk -kuvien haun olevan käsialaani, mutta tekstit, taitto ja lopullinen palstan ulkoasu ovat joko muotitoimittajan, sihteerin ja graafikon yhteistyön aikaansaannoksia.

Viikon tyyli nro 42. Lähtöaiheena oli vapaasti nimettynä "räsymattokuosi" jonka pohjalta catwalk-kuvat etsittiin ja näihin kaivettiin parhaiten ilmentävät ja monipuoliset tuotteet. Ihka ensimmäinen palstani, jonka tuote-etsinnän toteutin heti ensimmäisellä harjoitteluviikollani.

Viikon tyyli 43. Trendiaiheeksi inspiroiduimme ohjaajani kanssa violetista, jolloin tuumasta toimeen tartuttiin purppura pupilleissa kiiluen. Väri-idea sopi mukavasti edellisen viikon räsymatosta poikkeavaksi - eihän kukaan lukija jaksa viikosta toiseen samantapaisia ideoita katsella! Palstan tuotteet ovat kokoamiani ja tässä vaiheessa pääsin ensimmäistä kertaa sivusta seuraamaan tekstityöstön periaatteita ja ajatustapoja.

Viikon tyyli 44. Palstan aihe lähti ensimmäistä kertaa täysin omasta mielestäni, eli tarkoituksena oli esitellä lama-ajan kunniaksi pelkistettyjen vaatteiden kerma - siis kokomusta trendikkääksi materiaalivalinnoilla. Jostain syystä toteutus oli hankalin - vaikka idea oli lähtöisin omasta päästäni, oli ajatuksesta kiinni pitäminen ja idean yhtenäistäminen suuren keskittymisen takana. Tähän palstaan tein myös ensimmäisen oman kuvatekstien raaka-versioinnin, mistä käynnistyikin oma itsenäinen tekstintyöstön oppimisen vimma.

Viikon tyyli 47. Perinteinen joulukuosi löytyi pitkin harjoitteluani keräämistäni idea-kansioista, joista ohjaajani innostuttua valikoitiin aiheeksi jokavuotinen "joulukuosi". Tälläerää huomiointi keskittyi kuosin itämaisvaikutteisiin versioihin, ja palsta kokoontui yllättävän vaivattomasti! Jos vasta tuloillaan olevia muotipalstoja ei lasketa, on ylläoleva kaikista eniten oman kädenjälkeni mukainen: Lopullinen palsta on täysin itseni päättämien tuotteiden näkymä ja kuvatekstit ovat vain hienovaraisesti ohjaajani, sekä sihteerin muuttamia. Ainiin! Tiedustelujen kirjaus on kuulunut yhtenä osa-alueena palstatyöstössäni ja ne ilmenevätkin sivun vasemmassa laidassa (vinkki: kallista päätä).

Syvän haikean huokauksen kera, suuri kiitos Me naisten mahtaville mimmeille! Suosittelen paikkaa ehdottomasti kaikille ketkä omaavat omatoimisuutta, sietävät ripeää työtahtia ja ovat nopean halukkaita oppimaan. Positiivisuus jyllää mimmien toimituksessa, eikä ennakkoluulojani vastaavaa "itsensä asettamista harjottelijoiden yläpuolelle" ilmentynyt kertaakaan kenenkään työntekijän kohdalla.

Tekstintäyteisiä tunteja

Viikon selkeästi top ykkös opikseni nousi lehtitekstin kirjoittamisen monimutkainen sisäistäminen. Viikkoni painotus on keskittynyt opinnäytetyöni palstan eteenpäin saattamiseen ja hei, valmista tuli! Alkuviikon kuvausstudiolla käytetyt hetket kuluivat työssäoppimisen ohjaajani kuvausmatkalle kaivattavien tavaroiden keruuseen, ylöskirjaukseen ja pakkaamiseen, minkä jälkeen omat itsenäisen työskentelyn päiväni alkoivat. Keskiviikko, torstai ja perjantai täyttyi siis yhden jos toisenkin muotipalstan työstämisestä, mutta pääpaino oli opinnäytetyöni loppuunsaattamisessa. Olin siis jo aiempina viikkoina toteuttanut palstani tuotekeruuta, ja viimeiset päätökset suoriutuivat suhkoht helposti. Sen tarkemmin en työstön yksityiskohtia tässä blogissa avaa, sillä tarkat vaiheet ilmennän opparini omassa blogissa suotuisassa ajankohdassa.

Kuitenkin suurimman päänvaivan aiheutti palstan ingressin (eli maalaiskielellä ilmaistuna itse aiheen tekstiosion) työstössä. Koska opparini käsittelee elokuva-aiheista muotia, oli ingressejä luotava kaksi: infopläjäys itse leffasta, sekä erillinen kuvailu muodista. Lyhyt ja ytimekäs, mutta silti hauskasti ja mielenkiintoisesti ilmaistu. Nämä kriteerit ovat mielestäni tärkeimmät onnistuneen ingressin vaatimukset, eivätkä ne ole todellakaan helppoa täyttää. Niin automaattisesti kun sitä alkaa vain tekstissään jorisemaan aiheesta liian pitkillä lauseilla, eikä se suomen kielen oikeaoppinen lauseenrakennekkaan ole maailman yksinkertaisin toteutettava. Blogitekstit ovat totaalisen omassa kategoriassaan verrattuna lehteen painettavaan sanalliseen ilmaisuun: blogissa ei asiaa tarvitse ilmaista niin tyhjentävän yksiselitteisesti muutamalla lauseella, eikä pienet sanamuunnelmatkaan ole rikos. Jotta kerrottava asia tulee mahdollisimman oikealta kantilta ilmaistuksi, on todella tarkkaan mietittävä minkä kuvailevan sanan sitä valitsee mihinkin kohti, jotta pienintäkään toisinymmärrettävyyden mahdollisuutta on olemassa. Kaikenkaikkiaan palstan tekstiosioversioita työstin kolme, ja jokaisen muunnelman jälkeen sain palautetta sihteeriltämme. Onnekseni tuotteiden kuvatekstit olivat heti ensiyrittämällä lehden tyylin mukaiset, ja kehujakin muutamasta ilmaisustani tuli samantien. Suurimmat muutokset koskivatkin siis ytimekkyyden ja oikeaoppisen lauseenrakenteen luomisessa, eikä tuollaisessa tilanteessa voi muuta kuin lukea aikaansaannoksensa yhä uudelleen ja uudelleen tuumaillen sanottavaansa joka kerta vähän eri kantilta. Myöskään kuvailevien sanojen toisto ei anna plussapisteitä, siispä synonyymisanakirja tuli harvinaisen tutuksi loppuviikon aikana! Viimeisimmässä muuneltavassa versiossa oli sihteeriltä palauduttuaan enää muutama muuneltavuusehdotus ja korjattuani tekstin omaa mieltäni tyydyttäväksi sain kun sainkin viimeisteltävän version lähetettyä odottamaan painoversiointia. Mainittakoon vielä, että aina ja ikuisesti jokaikinen sanallinen saatos kulkee lehdessä ennen painoon menoa sihteerin versioinnin kautta. mikä on vain ja ainoastaan se oikea painettava vaihtoehto.

Lisäksi katsoimme lehden graafikon kanssa palstalleni tuumailemaa jaotteluideaa, sekä niihin iskettäviä tuotekuvia. Yhteistuumailujemme jälkeen päätökseksi syntyi, ettei muutettavaa ole joten tuote- että leffakuvatkin lähtivät perjantaina virallisia verkkopolkuja pitkin odottamaan lehteen sommittelua!

Erittäin työllistetty ja aikaansaanut olo, mitä parempaa olotilaa en voisi itselleni toivoakkaan! Perjantai oli opparin viimeistensilaisujen lisäksi kaikenkaikkiaan työntäyteisin päivä ikinä. Kerralla kun työnalla oli vähintään kolme muotipalstaa ja niistä eri vaiheiden edentämistä. Työpisteeni näyttikin sen mukaiselta:

Surullista havahtua siihen, että seuraava viikkoni on harjoitteluni viimeinen. Vielä ei kuitenkaan ole aihetta vajota haikeuteen, vaan ilolla eteenpäin ja kaikki irti jopa siitä viimeisestä viikosta! Lopuksi vielä kuva mallinhommiin päässeistä räpylöistänikin. Ensimmäisten harjoitteluviikkojeni aikana osallistumiini ruokakuvauksiin kaivattiin studioapulaistoimieni lisäksi kupinpitelijää.

Kohokohtana keskiviikko

Palautuminen viimeviikkoiselta lomaltani takaisin Me Naisten työssäoppimisen mahtavaan tekemisen rytmiin eteni alkuviikon lempeällä laskeutumisella. Työpäivät koostuivat hieman lyhyemmistä tuntimääristä ja omaksi lemppariaiheeksi nousseesta kuvausstudioapulaisena toimimisesta. Vaikka toimituksessa työskentelyssäkin on se oman ajatusmaailman sisällä toimimisen positiivisuus ja mielekkyys, ovat studiopäivät vaan niin mahtavia! Pääasiallisena syynä tähän mielipiteeseen on luultavimmin päivien fyysisen tekemisen tuottama fiilis; konkreettisessa toimimisessa kun koko kroppa tietää tehneensä töitä. Kuvauspäivätkin sijoittuivat ihanasti eri kategorioihin; niin muoti- kuin ruokakuvauksiinkin. Molemmissa kun on se oma toiminta- sekä tekotapa unohtamatta tietenkään työympäristön sijainnin ja työtovereiden vaihtuvuutta. Me Naisten lifestyle osioiden kuvauksissa käytetään käsittääkseni ainakin kolmea eri kuvausstudiota ja kuvaajaa, riippuen aihealueesta. Tämänviikkoisessa ohjaajani kanssa tehdyssä kalenteritsekkauksessa ilmenikin mahdollisuuteni päästä vielä tähän kolmanteen ja samalla itselleni tuntemattomaan studioon häärimään; sisustustoimittaja järjestää kuvaukset, mihin apukädet ovat enemmän kuin tervetulleet. Mahtavaa!

Keskiviikko nousi selkeästi viikkoni kohokohdaksi. Kävin katsomassa Diana-leffan pressinäytöksen, minkä pohjalta työstänkin lähiviikkoina lehteen aukeaman jutun. Vaan ennen tätä vierailin PR-toimisto Sugar:in pressitilaisuudessa, jossa vajaan parin tunnin läsnäoloni aikana ehdin kuulla kaksi eri luentoa. Luennoitsijoina toimivat nuorten journalistien työkokemuksien tutkija, joka avartavasti kertoi nykypäivän työskentelyn luonteesta ja siitä kuinka se vaikuttaa työelämäänsä vasta rakentavien kokemuksiin tämänhetkisestä ja tulevaisuuden työtilanteensa uskosta. Toisena puhujana toimi mm. Idealis Group:in luovana johtajana tunnettu Saku Tuominen, joka mahtavan inspiroivasti kyseenalaisti nykypäivän työelämän toimivuuden sekä sen arvot.

Tutkijan ttulokset siitä, kuinka valitettavan yleinen pätkätyöläisyys aiheuttaa epäonnistumisen pelkoa, ja sitä kautta tietynlaista uuden syntymisen mahdottomuutta, herätti itsessäni niin huolta kuin kapinahenkeäkin. Miksi möhlimistä yleisellä tasolla katsotaan epäpätevyydeksi, eikä koeta tätä jonkin uuden ja erilaiseman mahdollisuudeksi? Niin väärin, mutta huomaan tämän epäkohdan valitettavan paikaansapitäväksi todellisuudeksi. Toiseksi pätkätyöläisyyden negatiiviseksi puoleksi nousi työyhteisöön kuulumattomuuden tunne, mikä on puhdasta heijastusta siitä ettei minkäänlaista oman yhteisöllisen paikan löytämistä pysty tapahtumaan jos työpaikka on jatkuvasti vaihdossa. Onneksi ei ole pahaa ilman hyvää - löytyy pätkätyöläisyydestä positiivisiakin puolia! Mm. pätkittämisestä seuraava tehtävien vaihtuminen auttaa varmasti sen omimman ja mieleisimmän työlohkon löytämisen. Tätäkautta itsensä brändääminen (mikä on siis tänä päivänä erittäin suositeltavaa) mahdollistuu ja oman elämän työllisen rakkauden toteuttaminen onnistuu!

Nykyinen työelämän luonne koostuu pääasiassa tekemisen jatkuvasta keskeytymisestä, ylenpalttisesta kiireestä sekä kroonisesta henkilöstön väsymyksestä. Lisäksi työntekijän panos mitataan yleensä ajalla, eikä tuottavuudella, mikä on erittäin suuri epäkohta. Jos sama tehtävä on toteutettavissa lyhyemmässä ajassa, ei lyhyemmän ajankäytön lopputulosta arvosteta juurikin tuon yleisen panosmittarin takia. Tutkittuna tuloksena kerrottakoon ihmisen pystyvät päivässä vain neljän tunnin maksimitehoiseen keskittymiseen. Siispä vähintään puolet kahdeksan tunnin työpäivistä kulkee väkisinkin pienemmällä panostuksella. Tämä kertoo aika hyvin nyky-yhteiskunnan työskentelyresursseista, kun periaatteessa vaaditaan täyden kahdeksan tunnin totaalipanostusta, mikä ei ole edes autonomisesti mahdollista. Ratkaisuksi muutamiin epäkohtiin Tuominen tarjosi ajattelun opettelua. Pienikin "meditaatio" iltaisin auttaa ymmärtämään itseään ja toimintatapojaan himpun verran paremmin, jolloin itsestään on mahdollista ottaa kaikkein eniten irti mielekkyyden raamien sisäpuolella pysyen. Kun jatkuvasti analysoi päiviään mm. miettimällä mikä oli mieluisaa, mikä ei ja miksi oli/ei ollut, pystyy seuraavia päiviään suunnittelemaan palkitsevimmiksi. Kun lopulta tietää mihin oma neljän tunnin maksimiteho on mielekkäintä suunnata, ovat elämänhallinnan avaimet erittäinkin hollilla!

Viikon viimeiset päivät jaottuivat niin toimitustyöhön kuin kaupungilla viilettämiseenkin, ja näin lopputiivistyksenä todettava tämä ilmiselvä asia; monimuotoinen viikko jälleen takana!

kuvausta kaksin kerroin

Viikko on ollut aivan mahtava! Hyvinkin kuvauspainotteinen, mutta juurikin noiden sessioiden erilaisuus on antanut uutta oppia tuutin täydeltä. Vieläkin upeampaa oli saada käsiinsä viikon lehti, jossa osittain työstämäni palsta esiintyi. Vaikkakaan nimeäni ei valitettavasti taitollisten puitteiden vuoksi ollut mahdollista juttuun ujuttaa, oli se oma sisimmäinen tieto palstan työstämisestä aivan riittävä ylpeydentunnuntuoja, mikä edesauttaa niin seuraavien juttujen työstöpalon sytyttämisessä kuin pienessä työssäoppimispaikan mahtavuuden hehkuttamisessakin.

Alkuviikon toimituspäivät sisälsivät tuttua "viikon tyyli"-palstan kokoamiseen käytettävien tuotteiden syynäystä ja keräystä kuvapankkien laajoista valikoimista, sekä catwalk-inspiraatiokuvien yhteensopivimpien asukokonaisuuksien bongailua ja talteenottoa. Kaksi päivää siinä meni, mutta saimme mahtavasti ohjaajani kanssa koottua jo seuraavat parin viikon tyylipaketit kerralla! Tämän myötä tuli ikäänkuin työstettyä varastoon lomaviikkoni toimia, huh!

näinkin askartelunoloisen pohjan saamiseksi tarvitaan monen tunnin tuote-etsintää, valikointia ja sommitelua. Valmiit hahmotelmat viedään lehden graafikolle, sekä ladatut tuote- ja cat walk-kuvat lähetetään sähköisenä versiona taittajan koneelle, jolloin noin kymmenen minuutin taikomisen tuloksena valmis palsta on sommiteltuna ja odottamassa painoon pääsyä.

loppuviikko hurahtikin siis muotikuvausten parissa, tarkemmin sanottuna kahden eri kuvauksen. alkuvalmistelut vaativat aina oman aikansa, itseasiassa suurimman osan päivän työtunneista jos vertaa itse kuvaamiseen. näihin valmisteluihin niputtuu omaan työnkuvaani kuuluvat muutamat etapit, elikkä siis tuotteiden avustavaa metsästämisen kaupungilla ja pr-toimistoissa, tilattujen tuotteiden esillelaiton studiolla, sekä lopullisten kuvauksissa käytettävien asukokonaisuuksien suunnitteluavustusta studiolle turuilta ja toreilta lainattujen vermeiden tarjontamerestä. itse kuvaus kestää aiheesta ja paikasta riippuen muutamasta tunnista puoleen päivään, mutta jokatapauksessa melko hetkellisen ajan koko työprosessiin verrattuna. tämän jälkeen odottaa mm. kuvaustuotteiden ylöskirjaus, missä tuotteiden hinnat ja kuvailevat sanat listataan erääseen lehden tekstintyöstöohjelmaan jutun tekoa varten. Useimmiten myös kaikki esiinripustetut tuoteetkin pakataan vielä samana päivänä palautukseen, jotta studiotilat ovat taas mahdollisimman nopeasti seuraavaa asiaa varten käyttövalmiit.

kaupungilta kerättyjen ja toimistosta tilattujen tuotteiden repertuaari haalitaan aina mahdollisimman monimuotoiseksi.

tämänviikkoiset kuvaukset järjestettiin niin studiolla, kuin tienpäälläkin. ilmaa uhmaten ja säänarmoilla päivän oleillen tajuaa ulkokuvausten yllätysten mahdollisuudet niin positiivisessa kuin negatiivisessakin mielessä; kuinka saada ulkokuvausten tausta sopimaan muotijuttuun ilman henkilökuva-vaikutelmaa, miten pysyä lämpimänä tuulentuivertama päivä, kuinka pitää koko työporukka motivoituneena kaiken ympäristökoleuden ja vaikutuksen keskellä, kuinka pitää omista alkunäkemyksistään kiinni kaiken turhautuneisuuden keskellä? näitä muutamia tuumailuja nousi menneitä kuvausprosesseja tutkaillessa mieleeni.

kuvausnokkeluutta, niin paikan kuin kulmankin osilta.

ensiviikon olenkin ansaitulla (ainakin omasta mielestäni) lomalla, siispä hiljaiseloa siihen asti - tämä tyttö rauhoittuu hetken ennen touhuamisen jatkamista.

meidän naisten syleilyssä

huhhei, jos kelaan aikaa viikon takaperin oli kyseinen päivä taas jonkin uuden alku. maisemanvaihdos jälleen helsinkiin ja työssäoppiminen Me Naisissa odotti alkuaan. olin intopinkeänä jo ennen oppijakson alkua taikka tietoa siitä, mitä sitä oikeastaan edes kyseisessä lehdessä on itseni mahdollista tehdä. nyt näin ensimmäisen viikon läpikäyneenä ei ennakkoinnolle näy loppua, taikka edes laantumisen merkkejä - päinvastoin. aivan mahtava fiilis!

kuvaukset tienpäällä

toimin siis seuraavat harjoitteluviikkoni Me Naisten muotitoimittajan assistenttina, ja tähän näin aluksi toimeenkuvikseni on selkeytynyt mm. lehden muotiosioiden aihe- ja tuotekeruuta catwalk-kuvastoista sekä kuvapankeista, kuvausavustusta (mm. tuotteiden purku, esiteltävien tuotteiden suunnittelu, kuvausten valaistusavustus, mallin vaatetusavustus, tuotteiden kirjaus, kuvaustuotteiden palautukseen pakkaus..) ja tarvittaessa muidenkin lifestyle-osiotoimittajien (kauneus, sisustus, ruoka, freelancer) erinäisten lehtijuttujen avustamista. kuluneeseen ensimmäiseen viikkooni on kuulunut jo lehden palstaosion "viikon tyyli" tuotteiden sekä inspiraatiokuvien etsiminen, ruoka- ja muotikuvauksissa toimiminen kaikkine edellä mainittuine osioineen sekä ihan yleistä lehden toimitukseen tutustumista niin palavereiden kuin studiotyöskentelyjenkin kautta. kuvauksia toteutettiin niin tienpäällä kuin"luonnonvalo" studiossa (valokuvaaja ei käytä mitään lisävalaistusta saatikka salamaa, ainoastaan ikkunoista kajastavaa auringonvaloa). tiivistetysti siis aivan mahtava viikko takana!

Pienenä taustietona kerrottakoon Me Naisten kuuluvan lehtitalo Sanoma Magazinesin perheeseen. jo nimestäkin on läpinäkyvästi pääteltävissä lehden sisällön kohdentuvan naisiin ja sisältöaiheita riittää varmasti jokaisen intresseihin: kauneutta, terveyttä, muotia, sisustusta, henkilökuvauksia, elämäntarinoita, lukuvinkkejä, uutisia.. siis erittäin monipuolista! tyylillisesti Me Naiset on hyvin käytännöllinen, eli kaikki sisällössä esiintyvät asiat ovat helposti lukijan sisäistettävissä ja itselleen käyttöönotettavissa. Lehti ilmestyy kerran viikossa, mikä takaa toimitustoiminnassa ripeän työskentelytahdin.

seuraavalle viikolle panostani buukattiin mm. viikon tyyli-osion tuumailuun, freelancer muotitoimittajan kuvausassariksi samoin kuin oman muotitoimittajamme kuvausapuriksi. innolla ensiviikkoon, ja vielä näin loppumainintana pieni itseni mainostus: osta viikon 42 (seuraavan viikon torstaina pamahtaa kauppoihin) Me naiset ja plärää lehti "viikon tyyli" -palstalle, sain nimittäin oman puumerkkini jo osittaisen toteuttamisen johdosta kyseiselle osiolle. itse ainakin leikkaan sivun talteen, kehystän ja pistän seinälle - olen niin ylpeä!

kierrä - katso - toimi

pimpulan pampulat sentään, on ehkä haastavin työharjoitteluviikko takana! ei, kyseessä ei ole toimien korkea taitotasovaatimus taikka runsaslukuisuus - päinvastoin. jos kahtena viimeviikkona olen kuvitellut henkilöstön hävinneen minimilukuisuuteensa, olin erittäinkin väärässä. työviikko seitsemän osoitti lahjakkuutensa varmistamalla jokaisen oikeasti taloon kuuluvan visualistin kiireellisyyden omissa hommissaan, mutta samalla tehden kyseisistä tohinatoimista yhden henkilövahvuuden vaativuustasoisia - siis suomeksi sanottuna tehtävät asiat eivät jaksaneet antaa tarpeeksi monimuotoisuutta usean henkilön työstämäksi, vaan jokaisella oli ihan oikeasti vain ne omat hommat. sekavaa selitystä, mutta oma kielikulttuurisuus ei nyt anna selkeämpää kuvailuantia viikkotoimien havainnollistamiseksi. mutta siis, samalla kun haasteellisuus iskee vastaan, antaa se tietynlaisen mahdollisuuden; pystynkö toimimaan talossa jo suhtkoht itsenäisesti ja ideoimaan itse omat toimeni, huomioonottaen tietenkin samalla talon tapahtumien rullaamisen?

viikon visualisuusanti on siis täydellisesti oman onnenkantamoien ansiota, mikä tässä tapauksessa tarkoittaa mm. tutuksi tulleiden osastomyyjien siivous/ylläpito -paikallaoloni huomiointi plussattuna uutuustuotteiden saapumiseen on yhtä suuri kuin ninalle hommia! työmäärä on siis koko viimeviikon ollut hyvin epävarmaa ja sitäkautta vaihtelevaa aina päivän mukaan, mutta onnenkantamoisia sattui näin jälkikäteen tarkasteltuna erittäinkin mukava määrä. tässäpä tuotoksia:

ensimmäinen toimi asettautui tiistaille naisten muodin saralle: alusvaatteisiin oli onnekkaasti aamulla saapunut chantelle:lle muutama uusi alusasukokonaisuus, ja heille oli tarpeen tehdä tilaa ja asettaa esille. siispä muutama tiivistys ja tuotevaihto telineistä seinälle, sekä toisinpäin ja volá! esillepanopaikka oli valmisteltu. valittu teline sijaitsi mukavasti vieläpä mallinukkepöydän vieressä, siispä valkoinen patsaskin sai uutta ylleen.

Alusasukokonaisuuksia saapui kahdessa värissä; musta ja tummanharmaa. järkevintähän oli tietenkin koota toinen väri seinän toiselle puolelle, ja toinen vastakkaiselle.

alushousut on suotavinta asettaa aina alimmaisiksi, mutta ainahan on tietenkin joustovaraa. tässä tapauksessa pääsääntö kuitenkin oli esillepanon aatelia ja liivit aseteltiin lukumääränsä/kuppikoonsa perusteella näinollen jäljelle jääviin piikkeihin lukumäärin 3 ja 3.

mallinukelle valitsin mahdollisimman tumman alusasuversion, sillä jollain tapaa valkoisen pohjan antama kontrasti antaa mahdollisimman näkyvän esittelyn tuotteelle.

torstainen lastenosastovierailuni poikikin yllättävän monipuolisen ja runsastoimisen päivän. vaikkakaan esillelaitettavaa ei täällä ollut, oli aiemmat uutuustuotteet ripoteltu hieman miten sattuu. silmäni havaitessa tämän päätti aivotukseni asian olevan juurikin nyt hoitamisen tarpeessa. baby -osaston molo, sekä name it osastoosuudet joutuivatkin käsieni terrorisoinnin kohteeksi. molo -osuudessa ei juuri paljoa muutosta tarvinnut hyvän näköisannin aikaansaamiseksi tehdä. vain parin inspiraatio-asusteen ripustaminen ensimmäisiin piikeissä roikkuviin tuotteisiin, sekä muutama tuotesijaintivaihdos riitti mainiosti. seinästä tuli aiempaa täydemmän- sekä kokonaiskattavamman näköinen.

name it osio antoikin sitten hieman enemmän haastetta. kyseisen merkin tuotteille oli annettu elämistilaa neljän seinän ja yhden lattiatelineen verran. lattiateline ammotti suurinpiirtein tyhjyyttään, kun taas seinän tuotelukumäärä oli jo hyppäämässä syliin, niin tyttöjen kuin poikien osuudella. paljouden kannalta poikien vaatteita oli kuitenkin enemmän, siispä tämän sukupuolen edustajan pukeutumisasiat ansaitsivat niin kahden seinän, kuin lattiatelineenkin verran esittelytilaa.

tuotteita ei kuitenkaan tahtonut riittää aivan täydellisen kokonaisvaltaisen näköiseen laittatielineeseen, siksipä hätäratkaisuksi sopii mm. housujen tuplaesittely.

ja samaa tuplaesittely-tekniikkaa tuli käytettyä myös telineen toisella puolella

pientä tyylijakoa oli mahdollista toteuttaa seinien tuotteiden valitsemisvaiheessa; tämän seinän nimesin "swag-baby":ksi.

ja toinen seinä lutviutui "seilori-baby":ksi. tyylien nimeäminen ennen varsinaista tuotteiden siirtoa ja asettelua helpottaa huomattavasti yhdisteltävien tuotteiden päättämisessä, sekä käytettävien tuotteiden sijoittelemisessa.

tyttöjen osuus ei ehkä aivan niin mielenkiintoista nimeämistä osakseen saanut, jaotteluperusteina toimivat lähinnä värit.

järkevän näköinen seinärakenne meinaa joskus alkaa haastavaksi toteutettavaksi, sillä vaatteiden pituus ja leveys eivät aina ole sopusoinnussa keskenään. tällöin pitää vain pyrkiä sen hetkisten mahdollisuuksien puitteissa oleviin parhaisiin mahdollisiin ratkaisutoteutuksiin.

perjantaina pääsin vielä erittäinkin kokonaisvaltaiseen myymälänhahmottamishommiin: global:in kaksi uutta yö-/oloasua odottivat esillelaittoaan ja esilleasettamispaikkaansa - molempia kokonaisuuksia tupsahti kaiken lisäksi kahta eri väriä. muutamia käyttämättömiä telineitä oli mahdollista ottaa hyötykäyttöön, haasteena vain oli globalin osasto-osion kalusteiden uudelleenjärjesteleminen niin, että asukokonaisuudet ovat yhdessä esiteltyinä, mutta samalla luontevasti soljuttuvina muun kyseisen merkin tuotevalikoiman joukkoon. ratkaisin asian usean venkslailukokeilun jälkeen niin, että eräs "vanhempi" yöasukokonaisuus sai siirtyä hieman syrjempään ja kahdelle erilliselle telineelle (ensimminen kuva), ja heidän luovuttamat keskemmällä osastoa sijaitsevat rekit saivat täyttyä uutuuksista.

siirrettyä yöasukokonaisuuttakin oli kahdessa eri sävyssä, eivätkä molemmat millään mahtuneet houkuttelevan näköisesti yhteen lattiatelineeseen. siispä ronskisti asettelin toisen värin lattiatelineeseen, ja toisen sijoittelin hieman syrjempään (mutta silti näkyviin) seinänvierustalle eräänlaisille rekkitelineille. taustalla oli myös idea saada käyttämätön takaseinä jotenkin hyödynnettyä, sen ollessa aiemmin jo vaikka kuinka pitkään tyhjyyttä ammollaan. nyt takaseinä ei ole enää vain seinä!

ja uutuudet pääsivät kahdelle rekille, minkä tovereiksi päätin ottaa vielä pienen lattiatelineen. syy päätökseen syntyi halusta jotenkin saada uutuutta korostettua, ja näin yksittäisellä ja pienellä kolmiulotteisella esittelykalusteella halu täyttyi.

on aivan pakko nyt tässävaiheessa sanoa, että jonkinlaista omaa lemppari-ideaa visualistin hommassa on päässyt syntymään! muodin osastoilla pyöriessä on aivan luksusta päästä seinien tekoon ja sitäkautta ideoida käytettävistä tuotteista tyylijaotteluja, asukokonaisuusideoita sekä stailausmahdollisuuksia. ehkei se olekaan enää niin mahdoton ajatus saada joskus itselle tieto siitä, mikä on se oma juttu. mutta asiasta seuraavaan eli ensiviikkoon: viimeistä tullaan viemään ja nyt (thank god!) on tiedossa jo koko viisipäiväinen anti: one way -osasto pistetään uuteen uskoon kolmen visualistin voimin ja itse lukeudun mukaan tähän työryhmään. siivillä tullaan menemään, mutta ketäpä flow-lento haittaisi!

hiljaisuudesta yllätyksiin

voi hurja. ensin kävi kaverikato, nyt asiakaskato! alemyynnin on viisaampien suusta tullut kuultua aina seisovan näihin aikoihin, eli juurikaan suurta muutosta (tavaramylläyksen ja alepisteiden räjähtämisen lisäksi) ei stokkan sisätiloissa niin kalusteellisesti taikka tuotteellisestikaan ole tapahtunut. asiakasihmismäärähiljaisuus laittoi alkuviikosta melkein jo pelottamaan, mutta herkän mieleni järkkymisen esti lopulta loppuviikon asiakasmäärän normalisoituminen. silti, siis toimet ovat meinanneet olla tämän viikon ajan kiven alla - siis jos on kaivannut muutakin aktiviteettia aivoillensa kuin siivoaminen ja esillepanojen ylläpito. toki tärkeää sekin, en sitä kiellä, mutta liiallinen saman asian toisto nyt meinaa laittaa mielen tylsäksi, oli kyse sitten mistä tahansa.

vaan enpä kaiken tämän alkuruikutuksen jälkeen mielenkiintoisien toimien puutteeseen jäänyt, vaan juurikin päinvastoin - esillepanoja yms. on tälläkin viikolla päässyt toki tomeroimaan:

edellisen pöydän ammottaessa puolityhjyyttään, oli aika vaihtaa uudet tuotteet niin nukelle, kuin alustalle. valkoinen tuoteväri valkoisella pöydällä aiheutti hieman ristiriitaisia tunteita esiteltävän asian päätöksentekoaikana, mutta kyseisen merkin kyseinen väritys omasi kaikista runsaimman tuotelukumäärän, joten luultavimmin kyseinen seikka veikin lopulta pisimmän korren. vaan eipä lopputulos alkuepäröinnin kauhukuvien mukaista tylsyyttä edes viestinyt; rintaliivien, alushousujen ja bodyn helmimäiset yksityiskohdat kun tuovat mukavaa katseenvangitsijamaisuuttaan mukanaan.

ja ehkä yllättävimpänä ja erittäinkin muistojen menneisyyteen vei keskiviikkoinen tehtäväylläri: pääsin pistämään marimekon vaatteiden aleosuuden aivan uuteen uskoon! täysin vapain käsin ja oman mielen voimin lähti hissiaulan mittainen marimekon osuus edellisen työssäoppimispaikkani tietotaitojeni mukaan muotoutumaan. ja täytyy nyt kyllä todeta, että olin aika ylpeä lopputuloksesta. ja tässä nyt viimeistään aivan konkreettisesti todistautui se, että sanonta "minkä taakseen jättää, sen edestään löytää" pitää paikkansa myös näin positiivisessa mielessä!

kuvioyhdistelmät, värillisen liukuvuuden ja jatkuvuuden sekä kokonaisvaltaisen ulosannin selkeyden hakuisuus olivat lähtökohtinani, ja tässä kuvarepertuaaria oikealta vasemmalle edeten (siis jos kuvitteelinen henkilö etenee aulan oikeasta laidasta vasempaan laitaan, maisemanvaihdos on seuraavanlainen)

ja koska muunmuoassa tuossa aluksi, ja muistaakseni myös aiemmissa viikkopostauksissani, olen kovasti toitottanut siivoamisesta, tuotealueiden "räjähtämisestä" yms.. ajattelinkin viimein oikein napata kuvan mitä kyseinen asia ihka oikeasti sisältää. (seuraavaa kuvamateriaalia ei suositella herkimmille kaupan alan työskentelijöille, jotka ovat tottuneet ainaiseen siisteyteen tai asioiden prikulleen pitämiseen.)

ensimmäistä kertaa oikein pelotti koskea ruuhkapöytien tuotemelskaan. alkusilmäyksen jälkeen oikeasti tuntui, että jos nostan esim. housuja, saattaa alta pinkaista jonkinasteinen sinne kuulumaton elävä asia.

vaan ei - selvisin!

vielä viikon viimeisimpinä, muttei suinkaan vähäisimpinä, askareina tuli uudistettua hieman lastenosaston poikien name it -kulmauksen kokonaiskuvaa. olimme viime viikolla senpäiväisen työparini kanssa järjestelleet kyseisen osion järkeenkäyvän ja houkuttelevan oloiseksi, mutta uutuuksien tullessa, ja kiireen vallitessa niin myyjien kuin visualistienkin saralla, ei tulokkaita oltu juuri ajatuksella yhdistetty aikaisempaan valikoimaan. siispä yleiskierrosta tehdessäni, muutama työtunti oli mahdollista järkikäyttää tällaisen tapauksen kaunistamiseen:

aluksi pöytään oli sommiteltu vähän pitkää paitaa, vähän neuletta, vähän t-paitaa, joiden värimaailma meni, noh, aikalailla ristiin. päätinkin siis hyvinkin yksinkertaistaa pöytätuotevalikoiman, ja lisätä alaedustukseen housut.

neuletakki pääsikin pöydän viereiselle seinälle, missä se saikin hieman inspiraatiomaista täydennystä

seinän toinenkin puoli sai täytettä itseensä, mikä oli aiemmin tyhjillään.

kaikenkaikkiaan todella yllättävä ja mielenkiintoinen viikko, vaikka epätoivo ja tylsistyminen meinasivatkin kolkutella ajoittain sekä paikoittain viikon edetessä. ensiviikosta tiedän sen verta, että jälleen työtoverikato lisääntyy, mutta rakennuksen vieläkin kokonaisvaltaisempi tutkailu ja osastotoimiminen tulee luultavimmin olemaan vieläkin kovemmassa syynissä ainakin omalta osaltani (jos se vain on mahdollista). vielä riittää virtaa pariin viimeiseen viikkoon!

kaverikato

mielettömän kummallinen työviikko takana, siis noin visualistien vahvuus-lukumäärän osalta. kesä on vaatinut veronsa viemällä työtovereita lomalaitumille, minkä seurauksena henkilöstön puolella on karmivan hiljaista- tottuneeseen noin kolmenkymmenen ihmisvaihtuvuuteen kun on viimeviikon aikana kuulunut vain noin viisi! mutta on tässä ns. hyvätkin puolensa: nyt sitä on todella päässyt koko taloon käsiksi! alkuviikon toimimme muutoinkin jokaosaston visualistina toimivan työparini kanssa hänelle jo ennestään perinteikkäissä toimeenkuvissa: koko taloa ja osastoja kierrettiin, etsien niitä kriittisimmin apua/visuaalista silmää sekä taitoa tarvitsevia myyntiosioita. aleositoita siistittiin ja tiivistettiin, kalusteita siirreltiin ja tuoteuutuuksia aseteltiin. näistä edellämainitsemistani toimista olisi näyttöä poikien, sekä vauvojen puolelta;

edellisten alepöydän tuottemäärän muistuttaessa lähinnä kirpputorivalikoimaa, on aika ja mahdollisuus siirtää rekkituotetta paremmin myyvään pöytään. jos vain mahdollista, on suotavaa myös aletuotteista rakentaa asukokonaisuuksia.

mylläsimme myös benettonin poikien sopin kokonaan uuteen uskoon ja järjelliseen järjestykseen. myyjät kun eivät aina kaiken kiireen ja työvoimapulan keskellä ehdi uutuustuotteita juuri järjestelemään, vaan vain ja ainoastaan survaisemaan tuotteet suurinpiirtein oikean merkin lokeroon. siispä visualistit asialle, ja tässä hieman näytettä hauskasta tavasta antaa asuyhdistelmä-inspiraatiota, ilman mallinukkea.

benettonin baby-seinän tyhjentyessä aletuotteista, saatiin valtava määrä uutuusvaatetta seinälle. järkeenkäyvin jaottelu meni ns. "cool baby" ja "hemppisbäby". itse ahersin poikien puolen, työtoverini tuumailessa tyttöjen asustuksia.

"hemppis babyn" tehokeinona oli mahdollista käyttää tuote-esittelyä tuplana, eli samaa vaatetta esitetään esim. kahdella etunäytöllä. (etunäyttö=seinässä oleva piikki, johon tuote voidaan ripustaa niin, että se näkyy suoraan edestäpäin)

yövaate-uutuudet lisättiin "vanhojen" yövaatteiden sekaan, ja näin saatiin ehyt, ja kokonainen seinä vain ja ainoastaan yökkäreille!

loppuviikosta pääsin ihka ensimmäistä kertaa myös herkku-osastolle, mikä oli mitä mahtavin yllätys! vaate- ja sisustusasioihin jo ennestään niin nykyisessä, kuin edellisissäkin työssäoppimispaikoissa näin elintarvikepuolelle pääsy oli jotain aivan uutta. herkussa uudet helsinkiläiset keksit, kaipasivat visuaalisen
silmän esillepanoa, sekä grillaustarvikepöytä hieman freesausta. siellä kun oli tapahtunut todella jotain hämmentävää, mikä teki osioista erittäinkin sekavan oloisen.

keksipakettien muoto asetti pienen haasteen esillepanossa; kolmiomalli, kun ei tahtonut pysyä pystyssä - varsinkaan silloin jos esim. ostoskärryt kolisisivat kulmaan. kuitenkaan tylsästi -kaikki-paketit-makaamaan-riviin- ei omassa mielessäni tullut kuuloonkaan, joten pienesti mielenkiintoa hakien lopputulos oli ylläolevan kuvan mukainen.

grilliosiossa hain tasapainoa kokonaisuuteen valkoisten laatikoiden järjestyksellä, sekä pöydän keskikohdan pystyesittely yhtenäisyydellä. muutama tovi puteleiden ja purnukoiden viisaimpaa järjestyssä hakiessa vierähti, mutta loppujen lopuksi ajankäyttö kannatti. yleisilme on nyt paljon harmonisempi, kuin alkutilanteessa. (ja ei, en valitettavasti tajunnut ottaa ennen-kuvaa. ehkä vielä joskus lahopääkin tämän muistaa - tai sitten ei)

itse pääpomokin jäi lomalle, ja tähänastisen työskentelyni palautteenanto hänen kanssaan oli iloisen positiivista. seuraavan iviikon toimista ei vielä ole minkään asteista käsitystä, siis todella avoimin mielin ensiviikkoon!

ammattinimikeenä tiivistäjä

juhannuksesta kutakuinkin selvinneenä nelipäiväinen työviikko takanapäin. alet jatkuivat, vaan kyseisten tuotteiden lukumäärähän ei kaikkien luonnonlakien mukaan voi pysyä samana millään osastolla. varsinkin, jos kampanja on edennyt toivotulla tavalla eli tässä tapauksessa tavaraa saatu liikkeelle - asiakkaiden ostoskoreissa tietenkin. pöydät hupenivat harvoiksi, minkä seurauksena on visualistien toimena kampanjan seuraavan askeleen toteuttaminen: tiivistys. alennettujen tuotteiden sumplautuessa yhä pienempään ja pienempään neliömäärään, saadaan samalla uutukaisille tuotteille kullanarvoista esittelytilaa - liike siis elää, jatkuvasti!

jo otsikostakin viisaimmat osaavat päätelläkin touhuamisviikkoni pääpainotteisen tehtävän: tiivistäminen. niin lasten-, kodin- kuin sisustusosaston valikoiman parissa on tullut pyörittyä, ja ehkä mieleenpainuvin asia on ollut esillä olevien tuotteiden lukumäärän paljous. vaikkakin kyseinen asia on vastaani tullut jo aiemmilla viikoilla, on massarunsaus nyt vasta kunnolla iskostunut tajuntaani - pöytätiivistyksissä useamman kuin kerran tupsahti muutama pöytätuotteiden yllätysyksilö vastaan, joka oli nerokkaasti jemmattuna edelliseen esittelypaikkaansa, mutta melko mahdottomana mahduttaa uuteen olinpaikkaansa. jonkinasteista palapelistrategoitsijan ja ahtaajanammattiakin siis tässä hommassa tarvitaan.

kuvallista materiaalia on näytettävissä kodinosastolta, missä tiivistin pentikin alennukset kahdesta pöydästä puoleentoista. homma ei sinänsä ollut hankalimmasta päästä, mutta jonkinasteisen jaottelujärkevyydenhakijana tuli muutama tuskaisuuden hetki yrittäessä saada oma aivotus tajuamaan millainen erittely pöytien välille olisi loogisinta järjestää.

jaottelu ratkseikin lopulta värien ja omien kuvitelmien käyttötapojen mukaan. tässä hieman kylmempää ja puutarha-ulkojuhla-aiheista tuotetta.

ja tässä taasen puutarhajuhlamaisuutta sisätiloihin sijoittuneempana versiona.

erilaisempaa ja ei niin perus-visualistin toimea harjoittaneena pääsin myös hitusen markkinointiviestintätiimin häärimisiin mukaan! stockmann on mahdollisesti yksi harvoista yrityksistä, missä osastojen visualistit eivät itse tee hintaviestinnällisiä asioita, vaan kyseiselle hommalle on ihan oma keskittynyt tiiminsä. omat tutustumistoimeni olivat kylläkin hintakoodien laminoimista, sekä myyjien tilaamien alennuskylttien keruuta, mutta kyseiset toimet kuuluvat yksinä osa-alueina markkinointiviestinnän tiimille, siispä voin pää pystyssä todeta kokeilleeni heidänkin arkeaan.

easy living - miniloman viettoon!

huhhei, ja ai että tätä keskikesän juhlaa! syntisen lyhyt työviikko takana, ja sen sisällys täyttyi lähinnä aleosumien siivoamisesta eri osastoilla. uusina tuttavuuksina tulivat stockmannin lasten-, sekä urheiluosasto tutun bikini/alusvaate/yövaateosaston lisäksi. kuvanarvoista materiaalia ei siis tältäerää ole esiteltävänä, mutta pääpointtina toivotankin mitä mainiointa juhannusta kaikille! pellossa elelyä tiedossa pienen loman ansiosta - nauttikaa kaikki täysin rinnoin mahdollisuuksien mukaan, onhan jussi vain kerran vuodessa!

summer salea

ilma viileni, mutta vain sään osalta - työviikosta ei hikipisaroiden katoamisesta ollut pelkoa. viisipäiväinen touhuaminen aloitettiin salamyhkäisellä alennusmyyntien valmistelulla, eli tuotteita siirreltiin, järjesteltiin, tarkasteltiin ja tuumailtiin ennakoiden perjantaista alennusmyyntipommia. kodinosasto toimi melkeimpä koko viikon höyryämismiljöönäni ja kyytiä saivat niin koriste-esineet, kehykset kuin kynttilätkin näin muutamia mainitakseni.

alkutekijöiksi kosta boda:n koriste-esineet oli mahdutettava vitriiniin. vasemmassa reunassa kuvassa elelevät huulipuna/kynsilakka-asiat esittelivät itseään aiemmin pöydällä, mutta alennustavarapaljouden takia, oli heidän aika siirtyä aitiopaikalta vitriiniin, muiden kyseisen merkin  kollegoidensa kanssa.

haasteena ilmeni kynsilakka- sekä huulipunakoristeiden mieletön korkeus, mitkä oli jollain tasolla suotavaa saada muiden vitriinitasojen/korkeuksien kanssa järkevän näköiseksi. 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

seuraavaksi ennakoitiin jo alepöytää asettelemalla miinushinnalliset tuotteet punaista lätkää vaille valmiiksi:

ja tämän pöydän teossa valkeni erittäinkin olellinen asettelukriteeri: kokonaisuuksissa haetaan pyramidimuotoa! silmä kyllä on havainnut kyseisen muotohaun, mutta aivot vaan eivät tähän mennessä olleet ymmärtäneet miksei omat pöytätekeleeni ole täysin näyttäneet stockmannin tyylisiltä. huh, ja kiitos työtoverilleni tästä selkeytyksestä - huomattavasti helpottui tulevien pöytien rakennus!

NouNou - sarjan tuotteet katsottiin seuraavaksi järkevimmäksi tiivistyskohteeksi, ja astia/koristeperhe mahdutettiinkin kahden pöydän sijasta yhdelle:

kyseinen pöytä oli minulle henkilökohtaisesti hyvinkin mielekäs taituroida - värikkyys ja tietynlainen naivius sai hymyn huulille. samalla edellämainitut positiiviset yksityiskohdat toivat tietenkin pientä haastetta: kun on värikästä, sekä muodokasta, on sekava lopputulos hyvinkin helposti esillä. nyt tulivatkin marimekon aikaiset opit käyttöön!

aletuotteiden siirtely etupöydille aiheuttikin sitten massakatoa hyllyille. tämä mahdollistikin kodinosaston kokonaisvaltaisempaa uudistamista, ja normaalihintaisten tuotteidenkin pöytiä pistettiin uutta ilmettä

lähtöajatuksena oli yhdistää villa stockmann - tuotteita (korit, korurasiat, kehykset..) yhdelle pöydälle, mutta pelkästään näillä tuotteilla loppunäkymä vaikutti turhan raskaalta. siispä yhdenmalliset lasiset karkkipurnukat kehiin ja ilme on heti hengittävämpi sekä keveämpi

yllä olevan kuvan molemmin puolin sijaitsee ikäänkuin kaksi maailmaa: värikäs ja leikkisä "piknikpöytä" sekä ylempänä esittelemäni kartanomainen ja juhlallisten asioiden omaava pöytä. tämän kattauspöydän ideana olikin saada kyseiset maailmat jollain tavalla kohtaamaan keskenään, ja piknikkiä tuotiinkin tekstiileillä sekä koristekasveilla. nämä yhdistettiin erittäinkin hienostuneisiin kynttilöihin, kehyksiin, sekä korurasioihin ja tadaa, maailmojen liukuvuus toisiinsa toimii nyt paljon luontevammin.

vaikka juhannuskaan ei vielä ole edesmennyttä aikaa, ajatellaan silti kaupallisella alalla hieman lähitulevaisuutta kauemmaksi: siis rapujuhlat tekevät tuloaan! uutuus rapujutut esitellään yllä olevan pöydän viereisellä hyllyllä, joten oli vähintäänkin luonnollista täyttää tyhjäksi jäänyt pikkutaso asiaan mahdollisesti yhdisteltävillä tuotteilla.

perjantaina alennusmyynnit sitten virallistettiinkin ja hullunmylly oli taattu - miten hulluiksi ostelijoiksi kansa muuttuukkaan noiden miinusprosenttien myötä! siivousta tiedossa ja ninjan elkein väen väistelytaktiikkaa on harjoitelava. paljon on opittu ja paljon vielä opitaan. tuleva viikko onkin juhannusjuhlan ansiosta päivää lyhyempi, ja ai että maltanko pysyä tulevaa keskikesänjuhlaa edeltävinä päivinä edes pöksyissäni! vaikka kuinka mielenkiintoani koukuttavaa visualistin hommat ovatkin, valehtelisin jos väittäisin ettei pikku lomabreikki olisi tarpeen. juhlaa odotellessa ensiviikkoon!