Haikeutta ja haaveiden harmoniaa

Olen huomannut että viimeiset viikot työssäoppimisissa ovat aina tunne-elämältään samantyylisiä: juuri kun tunnet päässeesi yrityksen työrytmiin ja -tapoihin kiinni, valtaa karu viimeisten hetkien tietoisuus tajuntasi ja päälimmäiseksi tunteeksi nouseekin asioiden hallitsemisen sijaan haikeus tulevan "hei-hei" koitoksen ennakoin seurauksena. Näin kävi tälläkin erää. Muutamiksi tutuimmiksi tehtävikseni nousseet kuvaustuotteiden purku, ylöskirjaus ja palautuspakkaus aloittivat työviikkoni leppoisissa merkeissä, kunnes tajusin tekeväni näitä rutiininomaisia toimia viimeistä kertaa. "Automaattivaihde" loksahti saman tien pois päältä, ja toimen työstäminen sai aivan uudet ulottuvuudet herättäessäni itseni imemään tekemisen aistimuksia ja tuntemuksia joka solulla. Kun rutiineissa ei enää keskity vain "hoitamaan niitä pois alta", vaan tietoisesti alkaa huomioimaan siinä hetkessä ilmeneviä omia ajatuksia tai ympärillä vallitsevia tunteita, ei tavallisen arjen ominaisuuksista ole enää tietoakaan. Jokainen toimintatapa tulee huomioiduksi ja samalla alitajuntaisesti kyseenalaistetuksi, jolloin itsensä kehittäminen alkaa rullaamaan kuin vasta öljytty ratas ja kehityskaaren jouhevuus kiihtyy aiempaan nähden varsin kymmenkertaiseksi. Tästä heräämisestä viisastuneena on melkeinpä pakollista ottaa tällainen tietoinen oleminen jokapäiväiseksi tavoitteekseni. Niin tylsältä tuntuvien asioiden muuttuminen jännittäviksi kuin itsensä kehittämisen multipotenssiin nostamisen mahdollisuuskin ovat vain yksinkertaisesti niin palkitsevia, että tällaisen hyötysuhteen irtiotto olisi suurenluokan itsensä pettämistä.

Tästä alkuviikon havahtumisesta alkoikin koko viimeisten päivien "mind fullnes" -toimiminen, eli oman mielellisen läsnäolon herättäminen hetkeen. Kaikki palstat joita kokosin, kaikki vaatteet jotka rekkeihin purin ja kaikki tekstit mitä raakaversioiksi työstin imeytyivät solumuistiini, mistä johtuen tämä viimeinen viikko todella tuntui - sanan kaikissa merkityksissä. Ehkä tämä uudenlainen toimiminen antaa juuri jokaiseen tavalliseen askareeseenkin uuden tekemisen tunnun, mikä edesauttaa elämään jokaisen asian aina vain uudemmalla ja tuntemattomalla tavalla. Olisiko tässä ratkaisu nopeasti tylsistyvän ja turtuvan persoonani pitkäjänteisempään asioiden jännittävänä pitämiseen?

Kaikki työssäoppimisen aikana esiintyneet vahvimmat osaamisalueeni sekä amatööritasolta kivunneet opettelemisen kohteena olleet toimet kukoistivat viimeisen viikon tehtävissä. Ymmärrys kehityskaarestani sisästyi tajuntaani ja mahtava tunne ammatillisen tasoni kasvusta on aivan mieletön työminäni itsetunnon kohaminen antoi täydentävän fiiliksen muotimaailman olevan se omin juttuni. Nämä eväät antavat vahvempaa varmuutta tulevista työelämän tavotteistani, eikä tulevaisuuden epävarmuuden haamu itseni löytämisestä kummittele enää niin vahvana haamuna. Tiiviiseen pakettiin pistettynä työssäoppimisen henkilökohtainen saantini on ollut itsevarmuuden kasvaminen, prosessin etenemiseen luoton löytäminen ja itsenäisen oppimisen maksimoiminen.

Me naiset -lehden palstoista "viikon tyyli" on ollut omintani jo harjoittelun alkuajoista lähtien. Aiempien viikkojen postauksissa vain nimeltä esiintyneet työstökohteet saavatkin vihdoin kuvalliset ilmennykset ja tässä muutamat kokoamani palstat. Ilmoitettakoon vielä kyseisten palstojen tuotteet ja niiden yhteensovittamisen sekä tyyliä ilmentävien catwalk -kuvien haun olevan käsialaani, mutta tekstit, taitto ja lopullinen palstan ulkoasu ovat joko muotitoimittajan, sihteerin ja graafikon yhteistyön aikaansaannoksia.

Viikon tyyli nro 42. Lähtöaiheena oli vapaasti nimettynä "räsymattokuosi" jonka pohjalta catwalk-kuvat etsittiin ja näihin kaivettiin parhaiten ilmentävät ja monipuoliset tuotteet. Ihka ensimmäinen palstani, jonka tuote-etsinnän toteutin heti ensimmäisellä harjoitteluviikollani.

Viikon tyyli 43. Trendiaiheeksi inspiroiduimme ohjaajani kanssa violetista, jolloin tuumasta toimeen tartuttiin purppura pupilleissa kiiluen. Väri-idea sopi mukavasti edellisen viikon räsymatosta poikkeavaksi - eihän kukaan lukija jaksa viikosta toiseen samantapaisia ideoita katsella! Palstan tuotteet ovat kokoamiani ja tässä vaiheessa pääsin ensimmäistä kertaa sivusta seuraamaan tekstityöstön periaatteita ja ajatustapoja.

Viikon tyyli 44. Palstan aihe lähti ensimmäistä kertaa täysin omasta mielestäni, eli tarkoituksena oli esitellä lama-ajan kunniaksi pelkistettyjen vaatteiden kerma - siis kokomusta trendikkääksi materiaalivalinnoilla. Jostain syystä toteutus oli hankalin - vaikka idea oli lähtöisin omasta päästäni, oli ajatuksesta kiinni pitäminen ja idean yhtenäistäminen suuren keskittymisen takana. Tähän palstaan tein myös ensimmäisen oman kuvatekstien raaka-versioinnin, mistä käynnistyikin oma itsenäinen tekstintyöstön oppimisen vimma.

Viikon tyyli 47. Perinteinen joulukuosi löytyi pitkin harjoitteluani keräämistäni idea-kansioista, joista ohjaajani innostuttua valikoitiin aiheeksi jokavuotinen "joulukuosi". Tälläerää huomiointi keskittyi kuosin itämaisvaikutteisiin versioihin, ja palsta kokoontui yllättävän vaivattomasti! Jos vasta tuloillaan olevia muotipalstoja ei lasketa, on ylläoleva kaikista eniten oman kädenjälkeni mukainen: Lopullinen palsta on täysin itseni päättämien tuotteiden näkymä ja kuvatekstit ovat vain hienovaraisesti ohjaajani, sekä sihteerin muuttamia. Ainiin! Tiedustelujen kirjaus on kuulunut yhtenä osa-alueena palstatyöstössäni ja ne ilmenevätkin sivun vasemmassa laidassa (vinkki: kallista päätä).

Syvän haikean huokauksen kera, suuri kiitos Me naisten mahtaville mimmeille! Suosittelen paikkaa ehdottomasti kaikille ketkä omaavat omatoimisuutta, sietävät ripeää työtahtia ja ovat nopean halukkaita oppimaan. Positiivisuus jyllää mimmien toimituksessa, eikä ennakkoluulojani vastaavaa "itsensä asettamista harjottelijoiden yläpuolelle" ilmentynyt kertaakaan kenenkään työntekijän kohdalla.

muuttomiehenä

loppurutistuksena tulikin siis leikittyä muuttomiestä, niin työ-minänä kuin vapaa-aika-minänäkin. stockmannin one way - muotiosion oli aika siirtyä aiemmasta kahdesta kerroksesta vain ylempään ja samalla yhteen kerrokseen, mikä tiesi visualisteille hommia. taisi meitä viitisen visuhenkilön runsaus parhaimmillaan hääriä alkuviikon päivinä, milloin siis suurin muuttotyökin saatiin tehtyä: telineitä kannettiin, vaatteita siirrettiin ja tiivistettiin, pohjapiirustuksia tutkittiin ja toteutettiin.. rätti heilui ja lihakset paukkui - huh! tämänviikkoisen perusteella olenkin uskaltanut nimetä itseni jo jonkinasteiseksi kaupanalan raksamieheksi, ei ihan kevyttä hommaa nämä erikoisuudetkaan. toki painavemmat kalustesiirot, valo-/sähkösysteemit sekä joutavien kalusteiden pois kuljettamisen hoitivat nämä ihan oikeat erikoistuneet-spesiaalit ulkopuoliset henkilöt - emme mekään nyt ihan kaikkea osaa tehdä,  ja eikä tarvitsekaan. mutta kaiken kaikkiaan erittäinkin mielenkiintoinen ja reipaslentoinen viimeinen stockmannin työviikko takana. voisinpa melkein sanoa tämän muuttoruljanssin kruunanneen koko työharjoittelun oikein parhaimmalla mahdollisella tavalla; sai vielä kokea jotain aivan yyberuutta, mitä ei vielä missään milloinkaan ole kokenut, muuton yhteydessä tietenkin jokaisen merkin oma osio oli rakennettavissa aivan tyhjältä taululta, mikä mahdollisti kaiken oman tietotaitonsa vaatteiden esillepanossa käyttöönoton, sekä vielä viimoisempana pääsi tavanomaista suuremman työpoppoon kanssa edetyttämään päiväänsä ja oppimaan heiltä vielä viimeiset kikkakolmoset oman alan toimiin. haikeuden ja lomanaloittelu-intouden sekaisin tunne-elämin oli viikko lopeteltava, vaan ennen viimeistä päivää, kuten jo tuossa aiemmin luettelinkin, saatiin jotain aikaseksikin;

alakerta jo tyhillään - spooky

vaan yläkerta sentään on myymäläkunnossa. hieman väliaikasin telinein ja -ratkaisuin on mahdollista pitää one way:tä auki myös remontin ajan.

pohjapiirrokset toimivat meille suurinpiirteis-ohjeistuksena, mikä johtui lopullisten myymäläkalusteiden saapumisesta vasta seuraavalla viikolla. siispä toteutimme hyvinkin monet väliaikais rekki- ja pöytäratkaisut, minkä jälkeen alkoikin vaatteiden siirto, paikoilleen vienti, sekä tietenkin esillelaitto. aloitetaan vaikkapa tyttöjen puolelta, missä yksikseni toteutin tommy hildfigerin sopin esittelyannin;

hildfigerin vaatteille oli varattuna seinätelineen ja pöydän verran esittelyaluetta. tilaa oli niukalti vaatemäärään nähden, mutta väri- ja tyylierottelulla oli mahdollista tehdä järkeenkäyvän oloinen sopin kokonaisuus

poikien puolella olikin aivan mahtavuutta päästä hieman laaja-alueellisempia (siis neliömääriltään) merkkiosioita työstämään. moniosiolliset seinätelineet, yhdistettynä useisiin lattiatelineisiin, sekä pöytiin vaativat todellakin sitä tilanhahmottamiskykyä - merkin osion kun olisi suotavaa olla edes itsensä sisäisesti sopusoinnussa. itseasiassa tuontapainen suurien linjojen venkslaaminen tuntui erittäinkin mukavalta - kaikessa lisähaasteellisuudessaan. kaksi tällaista isompaa työtä ehdin kaiken muun toimen tiimellyksessä aktivoida, ja ensimmäisenä esiteltäköön tapauksen STC. STC:n osion esillepano kalusteina toimivat kaksi pöytää, laaja seinäteline, sekä seitsemän lattiatelinettä. siinä sitten aikani tuumailtua seinätavaroita, rekkitavaroita sekä pöytätavaroita ja niiden yhteensopivuuden mahdollisuuksia, eteni lopputulos tällaiseksi:

ensimmäinen pöytä kehkeytyi yhden asukokonaisuuden esimerkiksi

kokonaisvaltaisempaa kuvaa osiosta. lattiatelineiden sisäisistä vaatteista on aina mahdollista kerätä yhdenlainen asukokonaisuus. lisähaasteena asetin itselleni erillisten lattiatelineiden sisältöjen liukuvuuden suht sulavasti, esim vaatteiden värien mukaan, seuraavaan telineeseen nähden. lisäksi havittelin seinäosioiden tuotteiden yhteensopivuutta niin keskenään kuin osioiden edessä olevien lattiatelineidenkin kanssa. jos oikein yksinkertaisesti yrittäisin tämän selittää, niin kuvailevin sana olisi väripalapeli

toisella pöydällä lähdin samoille linjoille edellisen kanssa; yksi asukokonaisuusmahdollisuus

seuraava suurioisoinen vaihdos koski merkkiä superdry, pojat. kyseinen keissi vaati niin tuotteiden suurta tiivistystä, järkeilyä ja jaottelua, mutta tyytyväinen lopputulos oli mahdollista saavuttaa. superdry sai käyttöönsä neljäosioisen seinätelineen, mikä tiesi siis koko tarjontarepertuaarin jaottelua neljään eri ryhmään, jotka sitten asettelin omiin osioihinsa;

lipumisjaottelujärjestys; sinioranssi - oranssilila - sinivihreä ..

ja punavihreä. kuulostaa karmealta, mutta paikanpäällä nähtynä toimii!

oikein mahtava maku tästäkin työharjoittelusta jäi jälkeen, ja ei voi muuta kuin olla tyytyväinen mahdollisuuteensa päästä kesäksi näin suureen yritykseen töihin! päälimmäisenä mieleen jääneet syventynyt mielenkiinto muotiin, suuren talon tavaramäärän paljous, sekä mieletön työporukan lukumäärämahdollisuus/vaihtelevuus kantautuu varmasti vanhoille päiville asti mukanani, eikä ollenkaan huonossa mielessä. tässä vaiheessa kiitän ja kumarran helsingin stockmannia kesästä, aivan ihana kokemus! nyt itse livun vapaa-aika minäni kanssa parin viikon lomatauolle ennen koulun alkua ja nautin loppukesästä itä-suomessa! syksyllä tiedossa uusia, mutta myös vanhoja hommia - mielinkielin sinne sitten ajallaan.

viiden päivän viimeistely

viimeinen viikko. sen tiesi alkavan hyvässä mielessä lopullisen tuomion annolla, eli siis arviointikeskustelulla, missä käytiin läpi niin yksittäinen näyttöaherrus, kuin koko seitsemän viikon kehityskaareni. mielenkiintoista aina kuulla toisen silmin nähtynä esim. joitain tiettyjä työtehtäviä, sillä niin sitä huomaa ettei välttämättä ne itsestä toivottomimmilta tuntuneet toimetkaan ole olleet niin vasemmalla kädellä ja silmät kiinni edettyjä, vaan jopa erittäinkin kunnialla ja olan taputuksen arvoisia tekeleitä. näin sitä vaan oppii saamaan realistisempaa perspektiiviä tekemisiinsä, ja osaa ottaa uutta näkökantaa tulevissa työtoimissa! avartava oppimiskeskustelukin oli osattava kuitenkin jättää myöhäisempää ajatustoimintaa varten hautumaan, sillä edellisviikon mid season sale odotti purkuaan, ja myymälä oli saatava taas "normaaliin" kukoistukseensa. jälleen olimme onnekkaasti saaneet kolmen ihmisen voimat tämän toimeksiannon toteuttamiseen, ja itseni alueeksi lutviutui yläkerran inspiraatiohyllykön puolikkaan vaihtaminen. melkoisen vapaat kädet oli tässäkin tapauksessa käytettävissä niin käytettävien tuotteiden, kuin niiden esittämisenkin osalta, ja tovin tuumailun ja idoiden pyörittelyn jälkeen loppupäätös syntyi uutuuskuosin ahonlaita-tuotteiden laajemmalla esittelyllä, ja sen vielä "piilossa" olevien tuotteiden saamisesta asiakkaiden tietoisuuteen:

kylmälaukut ja pullokassit olivat unohtuneet kokonaan myymälään tuomisessa. siispä näistä lähti idea pienoisen kevätpiknikin rakenteluun. luonnollisesti tähän tapahtumaan kuuluu myös niin astioita, kuin termostarpeita, siispä "oheistuotteina" käytetyt tarpeet ovat omaan ajatusmaailmaan vähintäänkin välttämättömiä. lisäksi jo tähän esillepanoon tuomalla kyseiset astiat, ennakoitiin tulevaa lahjaideaseinää ja siihen tarvittavia tuotteita, sillä muutamat kupposet uppoavat niin tulevaan, kuin tähänkin seinään.

ja hieman lähempää tarkastelua piknik-inspiraatio-osiosta.

vaikkakin yllättävän pitkään kuluikin edellä olevan osion rakentamiseen, liikeni vielä työtunteja alakerran mekkoikkunan tekoon. loppuviikosta alkavaa takkikampanjaa ennakoitiin tässäkin toimessa ja esille asetettiin, yllätys yllätys, takkeja:

jälleen kerran, on korostettava rytmistystä. kyseiseen ikkunaan valikoitiin kaksi takkia, joista kummastakin oli olemassa kaksi mallia. siispä värisopivuuden lisäksi oli otettava huomioon takkien muotokielen olemus. lisäksi takkimeren sekaan tietenkin muutamia tykötarpeita, joita tässä tapauksessa olivat laukut, ja huivit.  Näillä annetaan asiakkaille yhdistelmäideoita ja saadaan ikkunaan pientä tauotusta, sekä silmälle tilaa hengittää. lopputulos ilmenikin puolivahingossa leikkisän legomaiseksi, mikä ei ollut ollenkaan huno juttu.

yhden päivän työtunnit eivät riittäneet kokonaan myymälän jokakolkan alennussesonkiesillepanotaiturointien poisottoon/vaihtamiseen, siksipä vielä tiistaille jäi alakerran keskialueen täysmylläys. niin ykköspöytä, kuin tähän "kuuluva" ikkunahyllykkökin tarvitsi uudet tuotteet, ja tämän askareen toteutimme vaihteeksi marikulman myyjävisualistin kanssa. työpaikkaohjaajani oli tietenkin antanut osviittaa käyttettävien tuotteiden mahdollisuuksista, mutta lopullinen toteutus lepäsi meidän "visuaalisen taitajien harjoittelijoiden" päätöksissä ja toimissa. lopputulos ei alkupähkäilyn jälkeen ollutkaan hassumpi, vaikkakin aikaa taisi mennä suotua enemmän:

pääpaino haluttiin antaa uusille nahkatuotteille, joiden perheeseen kuului kolmen eri koon laukku, sekä lompakko. värikirjoakin löytyi kolmen mehukkaan sävyn verran. runsautta oli kuitenkin pöytään saatava, ja tätä haettiinkin lisäämällä koruja, seireeni- ja suomu sarjan tuotteita, sekä mustia nahkalaukkuja. extrana on tietenkin marimekon mahtavuus, eli kankaat, joita on mahdollista yhdistää esillepanoihin. näin pöytäliinanomaisesti käytettynä ei pienimmätkään tilpehöörit pääse hukkumaan alustaansa.

päätimme jakaa hyllykön kahteen sävymaailmaan: sinertävään, ja pinkihtävään. vasemmanpuoleinen maailma rakentui, kuten kuvasta näkyy, sinivihreäksi ja tähänkin löytyy järjellinen selitys: vielä tätä hyllykköä vasemmalle mentäessä avartuu takki-ikkuna, jonka olemus on hyvinkin samansävyinen kuin tässä lokerikossa esitetyt värit. silmään juuri pistämätön väriliukuminen siis toteutuu, joten myymäläkokonaisuus on erittäinkin hyvin otettu huomioon

vaikkakin oikeanpuoleinen hyllykkö tahtoo olla hyvinkin erivärinen edellisen kanssa, on samankaltaisuuttakin havaittavissa: samaa vaaleanbeigeä nahkasarjaa on yhdistetty, sekä tietenkin suomuhatut.

lompakot saavat vitriiniesittelyllä ansaitsemansa arvontunnun, mutta pääkohtana boxin käytölle oli vaalean lompakon materiaali. se kun tahtoo olla ei-niin-näpelöintiä-kestävää, siispä näin turha hipellys saadaan karsittua, ja vain oikeasti kiinnostuneet saavat myyjältä pyytäessä lähempää tarkastelua tuotteeseen. järkevää ja säästävää - ei mene niin moni myyntituote kurjanoloiseksi.

kevääntulo alkoi näkymään yhä laajemmalla osa-alueella uutuustuotteissa, ja saapuneeksi ilmottautuvatkin mökkisarjan yöpaidat. niin ihanan hempeitä he olivat, joten pistimme myös uutta ilmettä petivaateosastollekkin:

aemmin melkeinpä kokonaan petivaatepakkauksille pyhitetty seinä sai huomattavan muutoksensa näinkin yksinkertaisella vaihdoksella: muutama tappi seinään, yövaatteet henkariin ja hyllyjärjestys järkevän näköiseksi. tietenkin tämän aikaansaantiin sisältyy myös paljon muutakin, niin ajatuksellisesti kuin tekevästikin, mutta yllättävän päivän loppukevennyksen omainen tuotos kaikenkaikkiaan. ehkä hempeät värit edesauttoivat tällaisen ajatuksen tupsahtamista.

loppuviikosta olikin tiedossa eteläsuomen myyjäsomistaja-koulutus, johon pääsin itsekkin osallistumaan. koulutukseen osallistuivat niin pk-seudun myyjäsomet, kuin jopa lahden ja lappeenrannankin vahvistukset. kyseessä oli siis kaksipäiväinen tietopläjäys, joista ensimmäinen koostui (oman mieleni mukaisesti kuvaillen) henkisestä preppauksesta ja toinen taas ihan käytännön tekemisestä ja ajatustenvaihdosta. jälleen uusia marimekon kasvoja iskostui mieleeni, ja toisen päivän "parityöskentely" oli aivan mahtavaa! tavoitteena oli siis pistää itäkeskuksen myymälä kokonaan toukokuisen ohjeistuksen mukaiseksi, eli lahjaideat laajemmaltikkin myymälän eri osioihin. partnerini kanssa toteutimme äitienpäivän kyseisten neliöiden ykköspöytään ja lopputulos oli jälleen mielekäs:

jonkinasteisen punaisen langan järjestämiseksi, päätimme jakaa pöydän "maailmoittain". ensimmäinen maailmamme koostui fiini/hippi -äidistä, joille tehtiin niin valmista pakettia, kuin lahjayhdistelemisideaakin. lisäinfona vielä sanallinen kyltti ja somistetarkoitukseen päältystämämme lahjatorni.

keskimmäinen maailma taas lutvioutui ehkä samoilla sanoilla kuvailtavaksi äitiosioksi, mutta kuitenkin loppuolemuksellisesti erilaiseksi.

ja viimeinen osio onkin puhtaasti yövaate/meikkipussi-ideointia.

ja vielä keskiosio toiselta puolelta tarkasteltuna

päivä ei suinkaan ollut vielä tämän jälkeen pulkassa, vaan pääsin vielä koettelemaan visuaalista taitoani itäkeskuksen marimekon pyyheosastolla. ongelmana oli sen hyvinkin tukkoinen olemus, joten selkeällä värijaolla ja (jälleen kerran) värien rytmittämisellä.

toisen hyllykön harmauslopputulokseen päädyttiin ihan  jo noin tuotelukumääränkin takia. liiallisen synkkyyden estämiseksi jaoin samanhenkiset tuotteet "vaaleisiin" ja "tummiin" edeten siitä sik-sak-tyyliseen rytmittämiseen

värikylläisyyden vuoksi toisesta hyllyköstä ei juuri ollut mahdollisuutta saada niin harmonista, mutta tuotteiden muotoa, ja kokoa arvioimalla pystyi saamaan melko silmää miellyttävän lopputuloksen.

viimeisen päivän koittaessan tuntui vasta kunnolla päässeensä alkuun. energiaa ja tekemisen iloa riitti jo heti aamutuimaan, ja tämän tuloksena saimme lapsiosastoa hivutettua taas hieman enemmän esille myymälän nurkasta. kalusteiden paikkaa vaihdettiin ja takkikampanja pääsi näin nassikoidenkin osalta kunnolla alkamaan. lisäksi kalustesiirto antoi heti uusien tuulien tunnetta myymälään, vaikkakin loppupeleissä ei suurtakaan muutosta tapahtunut.

raskas lasihyllykkö/vitriini sai väistyä nurkan taakse, ja näin kassojen lähettyville vaihettiin matala hyllykkö, jonka päälle oli mahdollista ripustaa kauniisti esille lapsien takkivalikoimaa.

ja lisänä siirsimme kankaan tieltä suurehkon taulun, jota päätimme hyödyntää tulevassa saunakaudessa toisella osastolla. seinälle ripustettiin lisäksi takkeja, ja taas takkeja.

aivan mahtava seitsemänviikkoinen takana, ja voin vaan kuvitella työssäoppimisen jälkeisen levottomuuden, kunnei tekemistä olekaan totuttuun tapaan niin runsaasti. oppimäärä on sanoinkuvaamattoman runsas, ja tuntuu ettei niitä kaikkia vielä itsekkään tiedosta tajunneensa. myymäläkirjo, joissa pääsin työskentelemään niin monen eri visualistin kanssa, värien ja kuosien suuri maailma, sekä tietenkin työhönsä täydellä sydämmellään keskittyvät työntekijät, jäävät niin vahvasti selkäytimeen ja positiivisella tavalla verkkokalvoille, ettei juuri muuta kuin kunnioitusta pysty osoittamaan tälle mahtavalle kokonaisvaltaiselle kokemukselle. aivan valtava kiitos marimekon helsinkirepertuaarille, ja vieläkin suurempi kiitos "kotipesälleni" marikulmalle!