Katsauksessa taidetermit ja -henkilöt

Helsingin Sanomissa julkaistu artikkeli "Gallen-Kallelan hengelliset sumbolit puhuttavat Pariisia" , käsittelee Pariisin Pompidou keskuksen Traces du sacré näyttelyä. Artikkeli sisälsi lukuisia taiteilijoiden nimiä, joiden tuotoksiin en ole ehtinyt aikaisemmassa elämässäni tutustumaan sekä käsitteitä, joita nuori ja taiteelisia termejä opiskelematon mieleni ei ymmärrä. Kaiken tiedon ollessa jatkuvasti etsintää vaille käsillä, en voinut jättää kysymysmerkkinä ilmenneitä sanoja itselleni vailla merkitystä, vaan annoin tiedon löytää etsijänsä.

Sanat, termit ja niiden selitykset ovat yksittäisinä kappaleina, eikä postauksen tekstisisällöllä ole ilman kyseisen artikkelin lukua minkäänlaista pointtia. Sana- ja termiselityksiä ovat kanssani koonneet Jutta Laaksonen ja Sari Vilén.

Akseli Gallen-Kallela (1865-1931) oli ja on yhä edeleen yksi Suomen merkittävimmistä taidemaalareista, mutta erityisesti hänen taiteellinen kulta-aikansa vallitsi 1890 -luvulla. Gallen-Kallela edusti kansallista maalaussuuntausta ja hänen tyylisuuntanaan toimi 1800 -luvun kansallisromantiikka(=tyyli, joka suosi kansallisia aiheita tai kansallisuusaatteen värittämää romantiikkaa. Kansakunnan omaksi katsottu perintö ja erityislaatu olivat arvostuksen, jäljittelyn ja ihannoinnin kohteita. Taidesuunnassa pyrittiin hakeutumaan isänmaan luonnon ja maisemien pariin ja perehdyttiin sen kansanelämään. Myös kansanrunoudesta, mytologiasta ja menneisyydestä poimittuja aiheita sovellettiin taideteoksissa.), symbolismi(=1800-luvulla alkanut taidesuuntaus, joka taiteessa muodostui vertauskuviksi johonkin muuhun mitä taulu oikeasti esitti), ja realismi (=realismin tavoitteena oli kuvata jokapäiväisiä hahmoja, tilanteita, ongelmia ja tapahtumia käyttäen todenmukaista kuvaamistapaa. Asiat siis näytettiin juuri sellaisena kuin ne elämässä olivat). Tunnettuja teoksia on monia, mutta itselleni merkittävimmiksi nousivat Kalevala -teokset, joista erinomaiset esimerkit Gallen-Kallelan eri tyylisuuntauksista on havaittavissa.

Sammon taonta/1893, realismi

Lemminkäisen äiti/1897, symbolismi

Väinämöisen lähtö/1895, kansallisromantiikka

Ad astran toisinto (vaikeuksien kautta tähtiin), on Gallen-Kallelan vuonna 1904 maalama symbolistista tyylisuuntaa edustava teos. Maalauksessa punaisessa meressä seisoo alaston nainen, jonka hiukset muodostavat aurinkomaisen kehyksen tämän kasvoille. Naisen kohotetettujen käsien kämmenissä on stigmat ja taustalla paistaa täysikuu. Maalaus voidaan tulkita yhdeksi versioksi Aino -tarinasta, mutta Gallen-Kallelan mukaan teoksen kuvaus kohdistuu ylösnousemukseen.

Ad Astra/1907, toinen versio

Stigma on Jeesuksen ristiinnaulitsemisesta saamia haavoja muistuttava haava tai merkki, aiheutti sen mikä hyvänsä. Stigmoja on viidenlaisia: naulan jäljet ranteissa, naulan jäljet jalkapohjissa, ruoskan sivallukset selässä, orjantappurakruunun aiheuttamat haavat päässä ja keihään pisto kyljessä. 



Pompidou -keskus on Ranskassa, Pariisissa sijaitseva taiteen monitoimitalo, joka avattiin vuonna 1977 Ranskan presidentti Georges Pompidoun aloitteesta. Presidentti halusi Pariisin sydämeen kulttuurilaitoksen, joka omistettaisiin täysin modernille- ja nykytaiteelle. Pompidou on tällä hetkellä yksi Ranskan suosituimmista nähtävyyksistä.

Pompidou -keskus, Pariisi/Ranska

Casper David Friedrich (1774-1840) oli saksalainen taidemaalari ja graafikko. Friedrich vaikutti yhtenä huomattavimpina romantiikan ajan maisemamaalarina, jonka teokset käsittelivät symbolisia ja mystisiä luontoaiheita. Hänen teoksillaan oli ominaista kuvata mietiskelevät hahmot yötaivas-, aamu-usva-, karuja puu- tai goottilaista rauniomaisemaa vasten. Friedrichin taiteellisina kiinnostuksen kohteena oli luonnon pohdiskelu ja hänen teostensa symboliset ja epä-klassiset tulkinnat viestivät tästä tunteelisesta reaktiosta luontoon. Yksi Friedrichin tunnetuimmista maalauksista on teos "Vaeltaja sumumeren yllä", 1818. 

Vaeltaja sumumeren yllä/1818, romantiikka

Luostari tammimetsässä/1809-1810

Odilon Redon 1840-1916 oli ranskalainen symbolistinen taidemaalari, -graafikko ja -suunnittelija. Töidensä kautta Redon toi ihmisten tietoisuuteen symbolistisen taidesuunnan ja jäi historiaa yhdeksi merkittävimmistä symbolismin vaikuttajista. Öljy- ja pastellitoteutuksista luontui hänen suosikkityöstötapansa vuonna 1890, mitkä näkyy hänen useiden teosten lopputuloksessa. Hänen töitään luonnehditaan maailman kuvaajaksi synkillä, oudoilla ja omitakeisilla visoilla. Esimerkillisinä tyylinilmentäjinä toimivat Redon teokset, joissa hyönteisillä tai kasveilla on ihmisen pää.

Kaktusmies/1881

Venuksen syntymä/1912

Wassily Kandinsky (1866-1944) alkujaan venäläinen, mutta vuodesta 1939 ranskalaistunut taidemaalari, -graafikko ja -teoreetikko. Kandinsky oli ekspressionisti (=1900 luvulla syntynyt taidesuuntaus, jolla ilmaistaan tunteita. Ekspressionismi vetoaa sekä taiteilijan että katsojan kosketusaistiin karheudella ja maalauksellisella pelkistävyydellä sekä suosii spontaaneja, vaistonvaraisia ja ei-tietoisia ilmiöitä. Ekspressionismi on myös usein ollut vastakohta muodollisesti ja ulkoisesti kauniille ja siloitellulle taiteelle luoden tietoisesti rankkuuden, rumuuden ja outouden mielikuvia. Ekspressionistit kuvaavat esittäviä aiheita liioitellusti ja melankolisin sävyin.) ja hänen sanotaan maalanneen modernin taiteen (=modernismi on sarja eri taiteenalojen uudistamiseen pyrkineitä kulttuuriliikkeitä, joka sisältää useita eri modernisoitumisen aikana syntyneitä taiteen suuntauksia. Modernismille on tyypillistä unohtaa kaikki perinteet ja toteuttaa kaikki esiintymismuotonsa vastoin aiempia tottumuksia) ensimmäiset merkittävät abstraktit työt (=abstrakti taide ei pyri esittämään mitään luonnollisen maailman kohteita). Kandinsky on eräs modernin taiteen perustajista ja hänellä on ollut suuri vaikutus nykyajan maalaustaiteeseen. Hänen äärimmäisin erityispiirteensä oli tavattoman herkkä väritaju, jonka ansiosta teoksissa esiintyvät figuurit omaavat selkeän liikkeen ja avaruudellisen vaikutelman luonnin.

Fuuga/1914

Tuntemattomalle äänelle/1916

Hilma af Klint (1862-1944) oli ruotsalainen taiteilija, antroposofi (=maailmankatomuksellinen liike, jonka perimmäinen ajatus tiivistyy Rudolf Steinerin käsitykseen oikeanlaisesta pedagogiikasta: ”Läpäise itsesi mielikuvituksen kyvyllä, omaa rohkeus totuuteen, teroita tunnettasi sielullisesta vastuullisuudesta.") ja abstraktin taiteen pioneeri, joka tunnetaan okkultistisesta (=tarkoittaa taikuuden tai salaisten oppien avulla tavoiteltavaa tietoa tai tähän tietoon perustuvaa uskonnollista tai mystistä oppisuuntaa) ja mystisestä taiteestaan. Af Klintin taide on saanut voimakkaita vaikutteita 1800-luvun lopun aatteista kuten teosofiasta (=filosofista ajattelua, joka kohdistuu Jumalan olemuksen selville saamiseen salaperäisellä ja välittömällä näkemyksellä) ja antroposofiasta. Af Klint harjoitti myös spiritismiä. Hilma af Klint oli yksi ensimmäisiä, jotka tekivät abstrakteja maalauksia. Hänen maalauksensa ja diagramminsa olivat monimutkaisten filosofisten ajatusten visuaalisia esityksiä.

The Swan/1915

Untitled#1/1915

Theo van Duisburg (1883-1931) oli hollantilainen taiteilija ja arkkitehti. Hänet tunnetaan parhaiten perustamansa De Stijl -liikkeen keulahahmona (=De Stijl oli hollantilainen taidesuuntaus ja taiteilijaryhmä, joka perustettiin vuonna 1917.  Maalaustaide perustui aluksi uusplastisismille, myöhemmin elementarismille. De stijl suosi perusmuotoja, erityisesti kuutioita, pysty- ja vaakasuuntia). Doesburg oli konkretismin nimellä tunnetun 1900-luvun alkupuolella syntyneen abstraktin taiteen suuntauksen pääideologi ja keskeinen edustaja (=konkreettinen taide on vapaa kaikista symbolisista yhtymäkohdista todellisuuteen. Konkretismi on täysin ei-esittävää taidetta, ja sen ilmaisu on pelkistettyä ja tarkkaa. Sen peruselementtejä ovat nimenomaan värit sekä pelkistetyt geometriset viivat ja pinnat.)

Counter Composition VI/1925

Simultaneous Counter-Composition/1929-1930

Lucio Fontana (1899-1968) oli italialainen taidemaalari, kuvanveistäjä ja Argentiinan synnyn teoreetikko.  Hän oli tunnettu Spatialismin perustaja (= Spatialismin tarkoitus oli koota väri, ääni, tila, liike ja aika uuden tyyppisesti taiteeksi)., josta myöhemmin kehittyi taideusuunta Arte povera (=nimitys tuon ajan italialaisen nuoren taiteen uudelle taiteilijaryhmälle. Ryhmälle oli tyypillistä ei-traditionaalinen ja poliittisesti latautunut taide. Arte poveran taiteilijat tekivät usein lyhytaikaista taidetta, kuten performansseja, installaatioita ja assemblaaseja, joista myöhemmin tuli taiteen yleisiä ilmaisuvälineitä. Tyypillisiä arte poveran käyttämiä materiaaleja ovat lasi, valo, hiekka, puu ja heinä ja taidesuunnan teokset ovat usein suurikokoista) Yksi mieleenpainuvimmista Fontanan taidetyyleistä lienee yksivärisen maalauksen pinnan rikkominen erinäisillä rei'illä tai viiloilla. Synkkyys ja tummuus on avainsanana.

The Harpooner/1934

Concetto Spaziale/1951

Työmetodi

Bruce Nauman (1941) on yhdysvaltalainen nykytaiteilija. Nauman on monialainen taiteilija, joka käyttää teoksissaan esimerkiksi video- ja valokuvaa sekä neonvaloja. Nauman tunnetaan myös kuvanveistäjänä, piirtäjänä ja performanssitaiteilijana. Nauman yhdistelee installaatioissaan (=installaatiotaide on johonkin tilaan tai paikkaan tehtyä taidetta, joka käyttää tilan ominaisuuksia hyväkseen. Installaatiot rakennetaan useimmiten sisätiloihin. Kyseinen taidetapa koostuu erilaisista esineistä, materiaaleista ja muusta aineistosta. Installaatiot vetoavat usein moneen aistiin, sisältäen esineitä, kuvia, ääntä, materiaaleja, tuoksuja ja liikkuvia esineitä, kuten robotteja) usein monia eri medioita. Naumanin taidetta on hankala rajata mihinkään tiettyyn virtaukseen, mutta hänet on liitetty minimalismiin (=abstraktin taiteen muoto, jota käytetään taiteen eri lajeissa. Minimalismissa pyritään keskittymään kaikkein olennaisimpaan ja karsimaan ilmaisu turhista rönsyistä. Teokset on tehty tyypillisesti hyvin yksinkertaisista geometrisista hahmoista, kuten kuutioista ja neliöistä), käsitetaiteeseen (=taidesuuntaus, jossa  kuvataan sellaisia erilaisia taiteenlajeja, jotka eivät enää saaneet perinteisen taide-esineen muotoa. Käsitetaiteilijat eivät pyri tekemään maalausta tai veistosta vaan suuntautuvat perinteisen median rajojen ulkopuolelle, minkä jälkeen työstävät käsitettään tai ajatustaan sille sopivaan materiaaliin tai muotoon. Näin he asettavat etusijalle konseptin perinteisen median sijaan. Käsitaide voikin olla melkein mitä tahansa, mutta sen pääsääntöiset suuntaukset ovat performanssitaide, maataide ja Art povera)  ja body artiin. Teoksissaan hän käsittelee esimerkiksi yhteiskuntaa, ruumiillisuutta ja maailmanpolitiikkaa. Varsinkin hänen varhaisempi materiaalinsa sisälsi usein sanaleikkejä ja visuaalisia vitsejä. Nauman esiintyy itse useissa videoteoksissaan 

Truncated Pyramid Room/1982-1998

 "Make me think'" 1997, osa 1/5

Maurizio Cattelan (1960) on italialainen taiteilija. Hänet tunnetaan satiirisista veistoksistaan, kuten esimerkiksi La nona ona joka kuvaa paavia meteoriitin iskusta. Vuonna 1995 hän aloitti eläinten täyttämisen, hevosia, apinoita, hiiriä ja koiria. 1999 hän veisti vahanukkeja erilaisista ihmisistä, kuten myös itsestään.

Damien Hirst (1965) on englantilainen taiteilija, yrittäjä ja keräilijä, ja on tiedettävästi Britannian rikkain artisti. Kuolema on Damienin keskeisin teema, hän tulikin kuuluisaksi sarjasta kuolleita eläimiään. Tunnetuin hänen töistään on nelimetrinen tiikerihai säilöttynä metanaaliin vitriinissä. Hän teki myös värikkäitä pyörre maalauksia.

Taidekuraattori on näyttelyn järjestäjä ja rakentaja. Traces du sacrén kuraattorit viittasivat useasti toiminnassaan saksalaisen filosofi Friedrich Nietzschelin ajatuksiin jumalan kuolemasta.


Friedrich Nietzschel (1844-1900) oli saksalainen filosofi, oppitaustaltaan klassillinen filosofi, joka tyylillisesti kirjavassa tuotannossaan pohti erityisesti elämänfilosofian perimmäisiä kysymyksiä. Nietzsche piti
nihilismiä seurauksena kristillisen uskonnon valtapyrkimyksistä: tällä, ainoalla olemassa olevalla maailmalla olisi arvoa enää vain suhteessa kuvitteelliseen tuonpuoleiseen. Kun tuonpuoleisen arvo nousi merkittävimmäksi, tulos oli nihilismi: ei-minkään arvostaminen korkeimpana arvona. Tärkein haaste nihilismille oli juuri kristinuskon heikentyminen. Nietzsche piti tilannetta uutena haasteena eurooppalaiselle kulttuurille, jonka oli ylitettävä itsensä ja päästävä eräänlaiseen pisteeseen, josta ei ole paluuta. Nietzsche kiteytti asian kuuluisaan lauseeseen ”Jumala on kuollut”.

Nietzchen omakuva

  
Edvard Munch (1863-1944) oli Norjan kansainvälisesti tunnetuimpia taiteilijoita. Munchin laajassa tuotannossa on kosketuskohtia useisiin taidesuuntauksiin, kuten symbolismiin, ekspressionismiin, impressionismiin ja jugendiin. Munchin psykologiset aiheet on nähty alkusysäyksenä Saksan 1900-luvun alun ekspressionistiselle suuntaukselle.

The Murderess/1906

The Scream