Oi joulu!

Työssäoppimisen hektinen tahti ei muuttunut laiskaksi opiskelijameningiksi - vaikka tällaisia kauhukuvia mieleeni maalailinkin. Opinnäytetyön kirjallinen osio on saanut viikon aikana täysin uusia ulottuvuuksia; miten sisältö rakennetaan, kuinka kirjoitetaan tutkielmarakenteen mukaisesti, miten asettelemme koska tavallisen paperiläpyskän sijaan teemmekin opparin blogiin? Valtavasti kysymyksiä, joihin vastauksia on saatavilla kunhan vaan osaa kysyä. Valitettava omakohtainen tosiasiani on se, ettei kysymykset ilmene kuin vasta tekemishetkellä, eli ennakoivaa tiedonkeruuta ei oma aivotyöskentelyni osaa kaivata. Tekstilliseen osioon syventyminen on valtavan rankkaa, mistä syystä tämä osio jäikin hyvin useasti kotiolojeni ajanvietteeksi. Koulumaailmaan palaaminen on tarjonnut illustartor treeniä, blogimaailman avartamista sekä hip hei JOULUN TEKOA!

Koulullamme torstaina järjestetty aamupuurohetki ammattialojen eduastajille sekä tästä jatkumon omaisesti järjestetty joulutori kaipasi visuaalista koristamista. Tomerina visualisteina valojen ripustamista, pöytien kattamista sekä käytävien lumihiutaloittamista työstettiin keskiviikkona ehtooseen asti, ja ihana joulutunnelma saatiin ruokalaamme aikaiseksi!

Aikuisopisto tilasi meiltä visualisteilta kattauksen teon, ja ainut kriteeri oli tuoda kattauksiin jotain punaista. Kaitaliina antaa kontrastia valkoisille vesileikatuille lumitähdille, ja liinattomat pöydät valaistiin pienin tuikkuledein. Oi joulu!

Kattauksen ja jouluilmeen luonnin alkuvalmisteluihin kuului tietenkin koristeiden teon, joka tässä tapauksessa tarkoittaa lumitähtien vesileikkuuta ja maalamista. Itse olin valmistelujen aikana työssäoppimisen maailmassa kiinni, joten näihin toimiin en valitettavasti päässyt osallistumaan. Mutta kertakaikkiaan kaunista jälkeä, hyvä visut!

Kuten jo alussa mainitsin, opinnäytetyö vie suurimman osan energiasta ja ajasta niin opetuksessa, kuin vapaa-ajallanikin. Ennen työssäoppimista aloittamani portfolio pääsee eteenpäinvientiin ensiviikolla, sillä opparin käsittely alkaa opetustasolla olla loppuunkäsitelty ja nyt keskitytään kokonaisvaltaisen osaamisemme esittelyyn!

Haikeutta ja haaveiden harmoniaa

Olen huomannut että viimeiset viikot työssäoppimisissa ovat aina tunne-elämältään samantyylisiä: juuri kun tunnet päässeesi yrityksen työrytmiin ja -tapoihin kiinni, valtaa karu viimeisten hetkien tietoisuus tajuntasi ja päälimmäiseksi tunteeksi nouseekin asioiden hallitsemisen sijaan haikeus tulevan "hei-hei" koitoksen ennakoin seurauksena. Näin kävi tälläkin erää. Muutamiksi tutuimmiksi tehtävikseni nousseet kuvaustuotteiden purku, ylöskirjaus ja palautuspakkaus aloittivat työviikkoni leppoisissa merkeissä, kunnes tajusin tekeväni näitä rutiininomaisia toimia viimeistä kertaa. "Automaattivaihde" loksahti saman tien pois päältä, ja toimen työstäminen sai aivan uudet ulottuvuudet herättäessäni itseni imemään tekemisen aistimuksia ja tuntemuksia joka solulla. Kun rutiineissa ei enää keskity vain "hoitamaan niitä pois alta", vaan tietoisesti alkaa huomioimaan siinä hetkessä ilmeneviä omia ajatuksia tai ympärillä vallitsevia tunteita, ei tavallisen arjen ominaisuuksista ole enää tietoakaan. Jokainen toimintatapa tulee huomioiduksi ja samalla alitajuntaisesti kyseenalaistetuksi, jolloin itsensä kehittäminen alkaa rullaamaan kuin vasta öljytty ratas ja kehityskaaren jouhevuus kiihtyy aiempaan nähden varsin kymmenkertaiseksi. Tästä heräämisestä viisastuneena on melkeinpä pakollista ottaa tällainen tietoinen oleminen jokapäiväiseksi tavoitteekseni. Niin tylsältä tuntuvien asioiden muuttuminen jännittäviksi kuin itsensä kehittämisen multipotenssiin nostamisen mahdollisuuskin ovat vain yksinkertaisesti niin palkitsevia, että tällaisen hyötysuhteen irtiotto olisi suurenluokan itsensä pettämistä.

Tästä alkuviikon havahtumisesta alkoikin koko viimeisten päivien "mind fullnes" -toimiminen, eli oman mielellisen läsnäolon herättäminen hetkeen. Kaikki palstat joita kokosin, kaikki vaatteet jotka rekkeihin purin ja kaikki tekstit mitä raakaversioiksi työstin imeytyivät solumuistiini, mistä johtuen tämä viimeinen viikko todella tuntui - sanan kaikissa merkityksissä. Ehkä tämä uudenlainen toimiminen antaa juuri jokaiseen tavalliseen askareeseenkin uuden tekemisen tunnun, mikä edesauttaa elämään jokaisen asian aina vain uudemmalla ja tuntemattomalla tavalla. Olisiko tässä ratkaisu nopeasti tylsistyvän ja turtuvan persoonani pitkäjänteisempään asioiden jännittävänä pitämiseen?

Kaikki työssäoppimisen aikana esiintyneet vahvimmat osaamisalueeni sekä amatööritasolta kivunneet opettelemisen kohteena olleet toimet kukoistivat viimeisen viikon tehtävissä. Ymmärrys kehityskaarestani sisästyi tajuntaani ja mahtava tunne ammatillisen tasoni kasvusta on aivan mieletön työminäni itsetunnon kohaminen antoi täydentävän fiiliksen muotimaailman olevan se omin juttuni. Nämä eväät antavat vahvempaa varmuutta tulevista työelämän tavotteistani, eikä tulevaisuuden epävarmuuden haamu itseni löytämisestä kummittele enää niin vahvana haamuna. Tiiviiseen pakettiin pistettynä työssäoppimisen henkilökohtainen saantini on ollut itsevarmuuden kasvaminen, prosessin etenemiseen luoton löytäminen ja itsenäisen oppimisen maksimoiminen.

Me naiset -lehden palstoista "viikon tyyli" on ollut omintani jo harjoittelun alkuajoista lähtien. Aiempien viikkojen postauksissa vain nimeltä esiintyneet työstökohteet saavatkin vihdoin kuvalliset ilmennykset ja tässä muutamat kokoamani palstat. Ilmoitettakoon vielä kyseisten palstojen tuotteet ja niiden yhteensovittamisen sekä tyyliä ilmentävien catwalk -kuvien haun olevan käsialaani, mutta tekstit, taitto ja lopullinen palstan ulkoasu ovat joko muotitoimittajan, sihteerin ja graafikon yhteistyön aikaansaannoksia.

Viikon tyyli nro 42. Lähtöaiheena oli vapaasti nimettynä "räsymattokuosi" jonka pohjalta catwalk-kuvat etsittiin ja näihin kaivettiin parhaiten ilmentävät ja monipuoliset tuotteet. Ihka ensimmäinen palstani, jonka tuote-etsinnän toteutin heti ensimmäisellä harjoitteluviikollani.

Viikon tyyli 43. Trendiaiheeksi inspiroiduimme ohjaajani kanssa violetista, jolloin tuumasta toimeen tartuttiin purppura pupilleissa kiiluen. Väri-idea sopi mukavasti edellisen viikon räsymatosta poikkeavaksi - eihän kukaan lukija jaksa viikosta toiseen samantapaisia ideoita katsella! Palstan tuotteet ovat kokoamiani ja tässä vaiheessa pääsin ensimmäistä kertaa sivusta seuraamaan tekstityöstön periaatteita ja ajatustapoja.

Viikon tyyli 44. Palstan aihe lähti ensimmäistä kertaa täysin omasta mielestäni, eli tarkoituksena oli esitellä lama-ajan kunniaksi pelkistettyjen vaatteiden kerma - siis kokomusta trendikkääksi materiaalivalinnoilla. Jostain syystä toteutus oli hankalin - vaikka idea oli lähtöisin omasta päästäni, oli ajatuksesta kiinni pitäminen ja idean yhtenäistäminen suuren keskittymisen takana. Tähän palstaan tein myös ensimmäisen oman kuvatekstien raaka-versioinnin, mistä käynnistyikin oma itsenäinen tekstintyöstön oppimisen vimma.

Viikon tyyli 47. Perinteinen joulukuosi löytyi pitkin harjoitteluani keräämistäni idea-kansioista, joista ohjaajani innostuttua valikoitiin aiheeksi jokavuotinen "joulukuosi". Tälläerää huomiointi keskittyi kuosin itämaisvaikutteisiin versioihin, ja palsta kokoontui yllättävän vaivattomasti! Jos vasta tuloillaan olevia muotipalstoja ei lasketa, on ylläoleva kaikista eniten oman kädenjälkeni mukainen: Lopullinen palsta on täysin itseni päättämien tuotteiden näkymä ja kuvatekstit ovat vain hienovaraisesti ohjaajani, sekä sihteerin muuttamia. Ainiin! Tiedustelujen kirjaus on kuulunut yhtenä osa-alueena palstatyöstössäni ja ne ilmenevätkin sivun vasemmassa laidassa (vinkki: kallista päätä).

Syvän haikean huokauksen kera, suuri kiitos Me naisten mahtaville mimmeille! Suosittelen paikkaa ehdottomasti kaikille ketkä omaavat omatoimisuutta, sietävät ripeää työtahtia ja ovat nopean halukkaita oppimaan. Positiivisuus jyllää mimmien toimituksessa, eikä ennakkoluulojani vastaavaa "itsensä asettamista harjottelijoiden yläpuolelle" ilmentynyt kertaakaan kenenkään työntekijän kohdalla.

Tekstintäyteisiä tunteja

Viikon selkeästi top ykkös opikseni nousi lehtitekstin kirjoittamisen monimutkainen sisäistäminen. Viikkoni painotus on keskittynyt opinnäytetyöni palstan eteenpäin saattamiseen ja hei, valmista tuli! Alkuviikon kuvausstudiolla käytetyt hetket kuluivat työssäoppimisen ohjaajani kuvausmatkalle kaivattavien tavaroiden keruuseen, ylöskirjaukseen ja pakkaamiseen, minkä jälkeen omat itsenäisen työskentelyn päiväni alkoivat. Keskiviikko, torstai ja perjantai täyttyi siis yhden jos toisenkin muotipalstan työstämisestä, mutta pääpaino oli opinnäytetyöni loppuunsaattamisessa. Olin siis jo aiempina viikkoina toteuttanut palstani tuotekeruuta, ja viimeiset päätökset suoriutuivat suhkoht helposti. Sen tarkemmin en työstön yksityiskohtia tässä blogissa avaa, sillä tarkat vaiheet ilmennän opparini omassa blogissa suotuisassa ajankohdassa.

Kuitenkin suurimman päänvaivan aiheutti palstan ingressin (eli maalaiskielellä ilmaistuna itse aiheen tekstiosion) työstössä. Koska opparini käsittelee elokuva-aiheista muotia, oli ingressejä luotava kaksi: infopläjäys itse leffasta, sekä erillinen kuvailu muodista. Lyhyt ja ytimekäs, mutta silti hauskasti ja mielenkiintoisesti ilmaistu. Nämä kriteerit ovat mielestäni tärkeimmät onnistuneen ingressin vaatimukset, eivätkä ne ole todellakaan helppoa täyttää. Niin automaattisesti kun sitä alkaa vain tekstissään jorisemaan aiheesta liian pitkillä lauseilla, eikä se suomen kielen oikeaoppinen lauseenrakennekkaan ole maailman yksinkertaisin toteutettava. Blogitekstit ovat totaalisen omassa kategoriassaan verrattuna lehteen painettavaan sanalliseen ilmaisuun: blogissa ei asiaa tarvitse ilmaista niin tyhjentävän yksiselitteisesti muutamalla lauseella, eikä pienet sanamuunnelmatkaan ole rikos. Jotta kerrottava asia tulee mahdollisimman oikealta kantilta ilmaistuksi, on todella tarkkaan mietittävä minkä kuvailevan sanan sitä valitsee mihinkin kohti, jotta pienintäkään toisinymmärrettävyyden mahdollisuutta on olemassa. Kaikenkaikkiaan palstan tekstiosioversioita työstin kolme, ja jokaisen muunnelman jälkeen sain palautetta sihteeriltämme. Onnekseni tuotteiden kuvatekstit olivat heti ensiyrittämällä lehden tyylin mukaiset, ja kehujakin muutamasta ilmaisustani tuli samantien. Suurimmat muutokset koskivatkin siis ytimekkyyden ja oikeaoppisen lauseenrakenteen luomisessa, eikä tuollaisessa tilanteessa voi muuta kuin lukea aikaansaannoksensa yhä uudelleen ja uudelleen tuumaillen sanottavaansa joka kerta vähän eri kantilta. Myöskään kuvailevien sanojen toisto ei anna plussapisteitä, siispä synonyymisanakirja tuli harvinaisen tutuksi loppuviikon aikana! Viimeisimmässä muuneltavassa versiossa oli sihteeriltä palauduttuaan enää muutama muuneltavuusehdotus ja korjattuani tekstin omaa mieltäni tyydyttäväksi sain kun sainkin viimeisteltävän version lähetettyä odottamaan painoversiointia. Mainittakoon vielä, että aina ja ikuisesti jokaikinen sanallinen saatos kulkee lehdessä ennen painoon menoa sihteerin versioinnin kautta. mikä on vain ja ainoastaan se oikea painettava vaihtoehto.

Lisäksi katsoimme lehden graafikon kanssa palstalleni tuumailemaa jaotteluideaa, sekä niihin iskettäviä tuotekuvia. Yhteistuumailujemme jälkeen päätökseksi syntyi, ettei muutettavaa ole joten tuote- että leffakuvatkin lähtivät perjantaina virallisia verkkopolkuja pitkin odottamaan lehteen sommittelua!

Erittäin työllistetty ja aikaansaanut olo, mitä parempaa olotilaa en voisi itselleni toivoakkaan! Perjantai oli opparin viimeistensilaisujen lisäksi kaikenkaikkiaan työntäyteisin päivä ikinä. Kerralla kun työnalla oli vähintään kolme muotipalstaa ja niistä eri vaiheiden edentämistä. Työpisteeni näyttikin sen mukaiselta:

Surullista havahtua siihen, että seuraava viikkoni on harjoitteluni viimeinen. Vielä ei kuitenkaan ole aihetta vajota haikeuteen, vaan ilolla eteenpäin ja kaikki irti jopa siitä viimeisestä viikosta! Lopuksi vielä kuva mallinhommiin päässeistä räpylöistänikin. Ensimmäisten harjoitteluviikkojeni aikana osallistumiini ruokakuvauksiin kaivattiin studioapulaistoimieni lisäksi kupinpitelijää.

Työpersoona paljastuu

Aivan mieletöntä työtahtia Me Naisissa! Jos ulkopuolisena katsoessa meno vaikuttaa hektisen kaoottiselta, ei toimien eteneminen itse työstöhetkellä tunnu muulta kuin ihanan jouhevalta. Koska lehti ilmestyy viikkojanoina, on toki ymmärrettävä edellytys omata tomeruutta ja itsevarmuutta prosessin toimivuudesta. Ei jahkailua, tai turhanpäiväistä surkuttelua. Vain toimintaa tavalla tai toisella. Jos asia ei etene, pyydetään apua. Niin yksinkertaisen itsestäänselvältä kuin kyseinen raami kuulostaakin, olen itse huomannut vasta nyt alkaneeni toimia juurikin näin. Valitettavan usein kun sitä itsepäinen ja jollain tapaa epävarma työntekijä sortuu siihen, ettei apua kehdata pyytää joko peläten aiheuttavansa vaivaa tai vain vaikuttavansa tyhmältä. Silloin sitä tuuduttautuu vain pärjäämään yksin, mikä ei todellakaan edesauta niin kenenkään hyvinvointia. Näin henkisesti kasvaneena on viikkoon mahtunut paljon niin fyysistä- kuin ajatustyötäkin.

Viikon alkupäivät työssäoppimiseni ohjaaja reissasi työmatkalla länsinaapurissamme Tukholmassa keräten aivan mahtavaa näkemystä ja tietämystä muodin tuulista. Viikkoni oli suunniteltu jo viimeviikolla selväksi, joten eteneminen oli hyvin selkeä: Alkuviikko toimituksessa opinnäytetyökseni suuntautuneen palstan työstämisen parissa ja loppuviikko sisustustoimittajan kuvausapulaisena.

Pääasallinen roolini sisustuskuvauksissa oli tuotteiden roudarina toimiminen, niin alkuvalmisteluissa, aikana kuin kuvausten jälkeenkin. Purkua, pakkausta ja kalusteiden kantoa siis suurimmaksi osaksi, vaan eihän sitä muutaman metrin säteellä itse tapahtumasta työskennellessä voi olla kurkistamatta vaivihkaa toimiensa lomassa kuinka sisutukselliset kuvaukset oikein toimivat. Päähuomioinani olivat ensinnäkin se valtava remontinomainen työnteko, mitä vain yhtä kuvaa varten tehdään! Seiniä maalataan, lattiaa asennetaan, mieletön määrä kalusteita tilataan kaupungilta, pientä ja suurta sisustus- sekä koriste-esinevailikoimaa kannetaan studiolle laatikkokaupalla ja jopa takka asennettiin! En voinut kuin ihailla tällaista työnteonpaloa kuvausten aikaansaamiseksi, itsestäni sellaiseen olisi.

Sisustuksen kulisseissa

 Sisustuskuvausten lisäksi samaan parin päivän studiokeissiin yhdistettiin kyseiseen juttuun liitettävien pientuotteiden yksittäiskuvaus. Tämä sisälsi muutamia koriste-esineitä, mutta myös asusteita. Ja juurikin näiden asusteiden kuvaamisessa yllätys bongahti ilmoille; sain aivan itse toteuttaa näiden tuotteiden kuvauksen kuvaajan kanssa! Tuotteet oli siis päätetty ennalta, mutta niiden houkutteleva ja parhaiten esiintuova asettelu oli vastuullani. Muutamia asetteluvaihtoehtoja kokeiltiin, tuumailtiin asettelun toimivuutta ja paranneltiin valotuksia ja vola! Onnistuneet tuotekuvaukset olivat purkissa ja ihka ensimmäinen oma työelämässä toteutettu kuvausasettelijataituruus kokeiltu! Mieletön fiilis noinkin pienestä asiasta, muttei voi olla kuin ylpeä.

Viikon viimeinen päivä lensi kuin siivillä muutamaa tulevaa joululahjapalstaa koottessa. Yleensäkin muotipalstoihin tuotteiden kokoaminen on tullut kaikista omimmaksi toimekseni ja mikä johtuu varmasti koneellatyöstkentelyn vahvuudestani. Huomasinkin tänään erityisen edistyksen ajattelutavassani; aiemmin kun olin vain yrittänyt sisäistää haetun tyylin ominaisuudet ja luonnollisestikin etsiä niitä vastaavia tuotteita vailla muuta kriteeriä. Vaan tänään tyylimateriaalin etsinnässä valitsinkin tuotteita tyyliolemuksen lisäksi myös oman persoonani mielipiteen mukaan. Tällä tarkoitan sitä, että jos aiemmassa työtavassani omat mielipiteeni jostakin tuotteesta eivät välttämättä ole vastanneet hienoa, mutta etsimääni tyyliin se on sopinut olen voinut kerätä tämän palstaa varten talteen. Vaan nyt mikä tahansa sopiva tuote ei enää matkaan tartukaan, vaan oma persoonani on alitajunnallisessa valintaprosessissa mukana! Hassua ettei tällaisen olisi osannut ajatellakkaan olevan itseltäni hukassa, ennenkuin nyt havahduttuttani omiin ajatuksiini ja toimintamalleihini. Ensiviikkoon!

Kohokohtana keskiviikko

Palautuminen viimeviikkoiselta lomaltani takaisin Me Naisten työssäoppimisen mahtavaan tekemisen rytmiin eteni alkuviikon lempeällä laskeutumisella. Työpäivät koostuivat hieman lyhyemmistä tuntimääristä ja omaksi lemppariaiheeksi nousseesta kuvausstudioapulaisena toimimisesta. Vaikka toimituksessa työskentelyssäkin on se oman ajatusmaailman sisällä toimimisen positiivisuus ja mielekkyys, ovat studiopäivät vaan niin mahtavia! Pääasiallisena syynä tähän mielipiteeseen on luultavimmin päivien fyysisen tekemisen tuottama fiilis; konkreettisessa toimimisessa kun koko kroppa tietää tehneensä töitä. Kuvauspäivätkin sijoittuivat ihanasti eri kategorioihin; niin muoti- kuin ruokakuvauksiinkin. Molemmissa kun on se oma toiminta- sekä tekotapa unohtamatta tietenkään työympäristön sijainnin ja työtovereiden vaihtuvuutta. Me Naisten lifestyle osioiden kuvauksissa käytetään käsittääkseni ainakin kolmea eri kuvausstudiota ja kuvaajaa, riippuen aihealueesta. Tämänviikkoisessa ohjaajani kanssa tehdyssä kalenteritsekkauksessa ilmenikin mahdollisuuteni päästä vielä tähän kolmanteen ja samalla itselleni tuntemattomaan studioon häärimään; sisustustoimittaja järjestää kuvaukset, mihin apukädet ovat enemmän kuin tervetulleet. Mahtavaa!

Keskiviikko nousi selkeästi viikkoni kohokohdaksi. Kävin katsomassa Diana-leffan pressinäytöksen, minkä pohjalta työstänkin lähiviikkoina lehteen aukeaman jutun. Vaan ennen tätä vierailin PR-toimisto Sugar:in pressitilaisuudessa, jossa vajaan parin tunnin läsnäoloni aikana ehdin kuulla kaksi eri luentoa. Luennoitsijoina toimivat nuorten journalistien työkokemuksien tutkija, joka avartavasti kertoi nykypäivän työskentelyn luonteesta ja siitä kuinka se vaikuttaa työelämäänsä vasta rakentavien kokemuksiin tämänhetkisestä ja tulevaisuuden työtilanteensa uskosta. Toisena puhujana toimi mm. Idealis Group:in luovana johtajana tunnettu Saku Tuominen, joka mahtavan inspiroivasti kyseenalaisti nykypäivän työelämän toimivuuden sekä sen arvot.

Tutkijan ttulokset siitä, kuinka valitettavan yleinen pätkätyöläisyys aiheuttaa epäonnistumisen pelkoa, ja sitä kautta tietynlaista uuden syntymisen mahdottomuutta, herätti itsessäni niin huolta kuin kapinahenkeäkin. Miksi möhlimistä yleisellä tasolla katsotaan epäpätevyydeksi, eikä koeta tätä jonkin uuden ja erilaiseman mahdollisuudeksi? Niin väärin, mutta huomaan tämän epäkohdan valitettavan paikaansapitäväksi todellisuudeksi. Toiseksi pätkätyöläisyyden negatiiviseksi puoleksi nousi työyhteisöön kuulumattomuuden tunne, mikä on puhdasta heijastusta siitä ettei minkäänlaista oman yhteisöllisen paikan löytämistä pysty tapahtumaan jos työpaikka on jatkuvasti vaihdossa. Onneksi ei ole pahaa ilman hyvää - löytyy pätkätyöläisyydestä positiivisiakin puolia! Mm. pätkittämisestä seuraava tehtävien vaihtuminen auttaa varmasti sen omimman ja mieleisimmän työlohkon löytämisen. Tätäkautta itsensä brändääminen (mikä on siis tänä päivänä erittäin suositeltavaa) mahdollistuu ja oman elämän työllisen rakkauden toteuttaminen onnistuu!

Nykyinen työelämän luonne koostuu pääasiassa tekemisen jatkuvasta keskeytymisestä, ylenpalttisesta kiireestä sekä kroonisesta henkilöstön väsymyksestä. Lisäksi työntekijän panos mitataan yleensä ajalla, eikä tuottavuudella, mikä on erittäin suuri epäkohta. Jos sama tehtävä on toteutettavissa lyhyemmässä ajassa, ei lyhyemmän ajankäytön lopputulosta arvosteta juurikin tuon yleisen panosmittarin takia. Tutkittuna tuloksena kerrottakoon ihmisen pystyvät päivässä vain neljän tunnin maksimitehoiseen keskittymiseen. Siispä vähintään puolet kahdeksan tunnin työpäivistä kulkee väkisinkin pienemmällä panostuksella. Tämä kertoo aika hyvin nyky-yhteiskunnan työskentelyresursseista, kun periaatteessa vaaditaan täyden kahdeksan tunnin totaalipanostusta, mikä ei ole edes autonomisesti mahdollista. Ratkaisuksi muutamiin epäkohtiin Tuominen tarjosi ajattelun opettelua. Pienikin "meditaatio" iltaisin auttaa ymmärtämään itseään ja toimintatapojaan himpun verran paremmin, jolloin itsestään on mahdollista ottaa kaikkein eniten irti mielekkyyden raamien sisäpuolella pysyen. Kun jatkuvasti analysoi päiviään mm. miettimällä mikä oli mieluisaa, mikä ei ja miksi oli/ei ollut, pystyy seuraavia päiviään suunnittelemaan palkitsevimmiksi. Kun lopulta tietää mihin oma neljän tunnin maksimiteho on mielekkäintä suunnata, ovat elämänhallinnan avaimet erittäinkin hollilla!

Viikon viimeiset päivät jaottuivat niin toimitustyöhön kuin kaupungilla viilettämiseenkin, ja näin lopputiivistyksenä todettava tämä ilmiselvä asia; monimuotoinen viikko jälleen takana!