Haikeutta ja haaveiden harmoniaa

Olen huomannut että viimeiset viikot työssäoppimisissa ovat aina tunne-elämältään samantyylisiä: juuri kun tunnet päässeesi yrityksen työrytmiin ja -tapoihin kiinni, valtaa karu viimeisten hetkien tietoisuus tajuntasi ja päälimmäiseksi tunteeksi nouseekin asioiden hallitsemisen sijaan haikeus tulevan "hei-hei" koitoksen ennakoin seurauksena. Näin kävi tälläkin erää. Muutamiksi tutuimmiksi tehtävikseni nousseet kuvaustuotteiden purku, ylöskirjaus ja palautuspakkaus aloittivat työviikkoni leppoisissa merkeissä, kunnes tajusin tekeväni näitä rutiininomaisia toimia viimeistä kertaa. "Automaattivaihde" loksahti saman tien pois päältä, ja toimen työstäminen sai aivan uudet ulottuvuudet herättäessäni itseni imemään tekemisen aistimuksia ja tuntemuksia joka solulla. Kun rutiineissa ei enää keskity vain "hoitamaan niitä pois alta", vaan tietoisesti alkaa huomioimaan siinä hetkessä ilmeneviä omia ajatuksia tai ympärillä vallitsevia tunteita, ei tavallisen arjen ominaisuuksista ole enää tietoakaan. Jokainen toimintatapa tulee huomioiduksi ja samalla alitajuntaisesti kyseenalaistetuksi, jolloin itsensä kehittäminen alkaa rullaamaan kuin vasta öljytty ratas ja kehityskaaren jouhevuus kiihtyy aiempaan nähden varsin kymmenkertaiseksi. Tästä heräämisestä viisastuneena on melkeinpä pakollista ottaa tällainen tietoinen oleminen jokapäiväiseksi tavoitteekseni. Niin tylsältä tuntuvien asioiden muuttuminen jännittäviksi kuin itsensä kehittämisen multipotenssiin nostamisen mahdollisuuskin ovat vain yksinkertaisesti niin palkitsevia, että tällaisen hyötysuhteen irtiotto olisi suurenluokan itsensä pettämistä.

Tästä alkuviikon havahtumisesta alkoikin koko viimeisten päivien "mind fullnes" -toimiminen, eli oman mielellisen läsnäolon herättäminen hetkeen. Kaikki palstat joita kokosin, kaikki vaatteet jotka rekkeihin purin ja kaikki tekstit mitä raakaversioiksi työstin imeytyivät solumuistiini, mistä johtuen tämä viimeinen viikko todella tuntui - sanan kaikissa merkityksissä. Ehkä tämä uudenlainen toimiminen antaa juuri jokaiseen tavalliseen askareeseenkin uuden tekemisen tunnun, mikä edesauttaa elämään jokaisen asian aina vain uudemmalla ja tuntemattomalla tavalla. Olisiko tässä ratkaisu nopeasti tylsistyvän ja turtuvan persoonani pitkäjänteisempään asioiden jännittävänä pitämiseen?

Kaikki työssäoppimisen aikana esiintyneet vahvimmat osaamisalueeni sekä amatööritasolta kivunneet opettelemisen kohteena olleet toimet kukoistivat viimeisen viikon tehtävissä. Ymmärrys kehityskaarestani sisästyi tajuntaani ja mahtava tunne ammatillisen tasoni kasvusta on aivan mieletön työminäni itsetunnon kohaminen antoi täydentävän fiiliksen muotimaailman olevan se omin juttuni. Nämä eväät antavat vahvempaa varmuutta tulevista työelämän tavotteistani, eikä tulevaisuuden epävarmuuden haamu itseni löytämisestä kummittele enää niin vahvana haamuna. Tiiviiseen pakettiin pistettynä työssäoppimisen henkilökohtainen saantini on ollut itsevarmuuden kasvaminen, prosessin etenemiseen luoton löytäminen ja itsenäisen oppimisen maksimoiminen.

Me naiset -lehden palstoista "viikon tyyli" on ollut omintani jo harjoittelun alkuajoista lähtien. Aiempien viikkojen postauksissa vain nimeltä esiintyneet työstökohteet saavatkin vihdoin kuvalliset ilmennykset ja tässä muutamat kokoamani palstat. Ilmoitettakoon vielä kyseisten palstojen tuotteet ja niiden yhteensovittamisen sekä tyyliä ilmentävien catwalk -kuvien haun olevan käsialaani, mutta tekstit, taitto ja lopullinen palstan ulkoasu ovat joko muotitoimittajan, sihteerin ja graafikon yhteistyön aikaansaannoksia.

Viikon tyyli nro 42. Lähtöaiheena oli vapaasti nimettynä "räsymattokuosi" jonka pohjalta catwalk-kuvat etsittiin ja näihin kaivettiin parhaiten ilmentävät ja monipuoliset tuotteet. Ihka ensimmäinen palstani, jonka tuote-etsinnän toteutin heti ensimmäisellä harjoitteluviikollani.

Viikon tyyli 43. Trendiaiheeksi inspiroiduimme ohjaajani kanssa violetista, jolloin tuumasta toimeen tartuttiin purppura pupilleissa kiiluen. Väri-idea sopi mukavasti edellisen viikon räsymatosta poikkeavaksi - eihän kukaan lukija jaksa viikosta toiseen samantapaisia ideoita katsella! Palstan tuotteet ovat kokoamiani ja tässä vaiheessa pääsin ensimmäistä kertaa sivusta seuraamaan tekstityöstön periaatteita ja ajatustapoja.

Viikon tyyli 44. Palstan aihe lähti ensimmäistä kertaa täysin omasta mielestäni, eli tarkoituksena oli esitellä lama-ajan kunniaksi pelkistettyjen vaatteiden kerma - siis kokomusta trendikkääksi materiaalivalinnoilla. Jostain syystä toteutus oli hankalin - vaikka idea oli lähtöisin omasta päästäni, oli ajatuksesta kiinni pitäminen ja idean yhtenäistäminen suuren keskittymisen takana. Tähän palstaan tein myös ensimmäisen oman kuvatekstien raaka-versioinnin, mistä käynnistyikin oma itsenäinen tekstintyöstön oppimisen vimma.

Viikon tyyli 47. Perinteinen joulukuosi löytyi pitkin harjoitteluani keräämistäni idea-kansioista, joista ohjaajani innostuttua valikoitiin aiheeksi jokavuotinen "joulukuosi". Tälläerää huomiointi keskittyi kuosin itämaisvaikutteisiin versioihin, ja palsta kokoontui yllättävän vaivattomasti! Jos vasta tuloillaan olevia muotipalstoja ei lasketa, on ylläoleva kaikista eniten oman kädenjälkeni mukainen: Lopullinen palsta on täysin itseni päättämien tuotteiden näkymä ja kuvatekstit ovat vain hienovaraisesti ohjaajani, sekä sihteerin muuttamia. Ainiin! Tiedustelujen kirjaus on kuulunut yhtenä osa-alueena palstatyöstössäni ja ne ilmenevätkin sivun vasemmassa laidassa (vinkki: kallista päätä).

Syvän haikean huokauksen kera, suuri kiitos Me naisten mahtaville mimmeille! Suosittelen paikkaa ehdottomasti kaikille ketkä omaavat omatoimisuutta, sietävät ripeää työtahtia ja ovat nopean halukkaita oppimaan. Positiivisuus jyllää mimmien toimituksessa, eikä ennakkoluulojani vastaavaa "itsensä asettamista harjottelijoiden yläpuolelle" ilmentynyt kertaakaan kenenkään työntekijän kohdalla.