Työpersoona paljastuu

Aivan mieletöntä työtahtia Me Naisissa! Jos ulkopuolisena katsoessa meno vaikuttaa hektisen kaoottiselta, ei toimien eteneminen itse työstöhetkellä tunnu muulta kuin ihanan jouhevalta. Koska lehti ilmestyy viikkojanoina, on toki ymmärrettävä edellytys omata tomeruutta ja itsevarmuutta prosessin toimivuudesta. Ei jahkailua, tai turhanpäiväistä surkuttelua. Vain toimintaa tavalla tai toisella. Jos asia ei etene, pyydetään apua. Niin yksinkertaisen itsestäänselvältä kuin kyseinen raami kuulostaakin, olen itse huomannut vasta nyt alkaneeni toimia juurikin näin. Valitettavan usein kun sitä itsepäinen ja jollain tapaa epävarma työntekijä sortuu siihen, ettei apua kehdata pyytää joko peläten aiheuttavansa vaivaa tai vain vaikuttavansa tyhmältä. Silloin sitä tuuduttautuu vain pärjäämään yksin, mikä ei todellakaan edesauta niin kenenkään hyvinvointia. Näin henkisesti kasvaneena on viikkoon mahtunut paljon niin fyysistä- kuin ajatustyötäkin.

Viikon alkupäivät työssäoppimiseni ohjaaja reissasi työmatkalla länsinaapurissamme Tukholmassa keräten aivan mahtavaa näkemystä ja tietämystä muodin tuulista. Viikkoni oli suunniteltu jo viimeviikolla selväksi, joten eteneminen oli hyvin selkeä: Alkuviikko toimituksessa opinnäytetyökseni suuntautuneen palstan työstämisen parissa ja loppuviikko sisustustoimittajan kuvausapulaisena.

Pääasallinen roolini sisustuskuvauksissa oli tuotteiden roudarina toimiminen, niin alkuvalmisteluissa, aikana kuin kuvausten jälkeenkin. Purkua, pakkausta ja kalusteiden kantoa siis suurimmaksi osaksi, vaan eihän sitä muutaman metrin säteellä itse tapahtumasta työskennellessä voi olla kurkistamatta vaivihkaa toimiensa lomassa kuinka sisutukselliset kuvaukset oikein toimivat. Päähuomioinani olivat ensinnäkin se valtava remontinomainen työnteko, mitä vain yhtä kuvaa varten tehdään! Seiniä maalataan, lattiaa asennetaan, mieletön määrä kalusteita tilataan kaupungilta, pientä ja suurta sisustus- sekä koriste-esinevailikoimaa kannetaan studiolle laatikkokaupalla ja jopa takka asennettiin! En voinut kuin ihailla tällaista työnteonpaloa kuvausten aikaansaamiseksi, itsestäni sellaiseen olisi.

Sisustuksen kulisseissa

 Sisustuskuvausten lisäksi samaan parin päivän studiokeissiin yhdistettiin kyseiseen juttuun liitettävien pientuotteiden yksittäiskuvaus. Tämä sisälsi muutamia koriste-esineitä, mutta myös asusteita. Ja juurikin näiden asusteiden kuvaamisessa yllätys bongahti ilmoille; sain aivan itse toteuttaa näiden tuotteiden kuvauksen kuvaajan kanssa! Tuotteet oli siis päätetty ennalta, mutta niiden houkutteleva ja parhaiten esiintuova asettelu oli vastuullani. Muutamia asetteluvaihtoehtoja kokeiltiin, tuumailtiin asettelun toimivuutta ja paranneltiin valotuksia ja vola! Onnistuneet tuotekuvaukset olivat purkissa ja ihka ensimmäinen oma työelämässä toteutettu kuvausasettelijataituruus kokeiltu! Mieletön fiilis noinkin pienestä asiasta, muttei voi olla kuin ylpeä.

Viikon viimeinen päivä lensi kuin siivillä muutamaa tulevaa joululahjapalstaa koottessa. Yleensäkin muotipalstoihin tuotteiden kokoaminen on tullut kaikista omimmaksi toimekseni ja mikä johtuu varmasti koneellatyöstkentelyn vahvuudestani. Huomasinkin tänään erityisen edistyksen ajattelutavassani; aiemmin kun olin vain yrittänyt sisäistää haetun tyylin ominaisuudet ja luonnollisestikin etsiä niitä vastaavia tuotteita vailla muuta kriteeriä. Vaan tänään tyylimateriaalin etsinnässä valitsinkin tuotteita tyyliolemuksen lisäksi myös oman persoonani mielipiteen mukaan. Tällä tarkoitan sitä, että jos aiemmassa työtavassani omat mielipiteeni jostakin tuotteesta eivät välttämättä ole vastanneet hienoa, mutta etsimääni tyyliin se on sopinut olen voinut kerätä tämän palstaa varten talteen. Vaan nyt mikä tahansa sopiva tuote ei enää matkaan tartukaan, vaan oma persoonani on alitajunnallisessa valintaprosessissa mukana! Hassua ettei tällaisen olisi osannut ajatellakkaan olevan itseltäni hukassa, ennenkuin nyt havahduttuttani omiin ajatuksiini ja toimintamalleihini. Ensiviikkoon!