siltä se välillä tuntuu, että mm -tason pikakilpapiirtäjäksi tässä treenataan. eri kynät, paperit, maalit, alustat, aikarajat - chek, mutta syntyykö tulosta? voi syntyy! kyllä sen vaan huomaa itsessäänkin, ettei enää edes aloita näyteikkunoiden piirtämistä millintarkkatäydellisyys -periaatteella, sillä siitähän ei tule (kokemuksen syvällä rintaäänellä) muutakuin vatsahaava ja pälvikalju. mutta laastarin saa nieltyä, tukkaa tulee aina uutta ja hermot on kasvava luonnonvara, eli nyt kyynärvarresta riippuu hieman rennonletkeämpi kynä-/siveltimenpitäjä. vaikkakin olemme tällä hetkellä menossa piirtämistaito -aikajanalla kohdassa "littuska", mikä vastaisi ihmisen kehityskaaressa luultavimmin tohvelieläintä, on siitä ensimmäisestä etapista kehitytty hitaasti mutta varmasti ja varsin hurjasti. kiitänkin nyt niitä tuskaisia perspektiivejä, pakopisteitä, mittasuhdeviivaimia, akvarellejä, värikyniä, käsikramppeja, 8-tunnin piirtämispäiviä, tuskan olotiloja sekä opettajia, ketkä keksivät meille entisten hahmotelmien tilalle uusia tuumailuja. _mutta_ vielä siis tulemme runsaasti työllistämään koulun henkilökuntaa ja olemme syy opettajiemme palkkoihin, sillä eihän tässä ole päästy vasta kun pintaraapaisuun!
 |
| ihmisvartalon hahmottamisharjoitteluja |
 |
| lillanin näyteikkunaehdotukset |
 |
| ensimmäiset vesi-akvarellikynä -väritykset. pikkuhiljaa oppii |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti