uskalla tehdä

voi apua, keskiviikkona ensimmäinen näyteikkuna - vihdoin tehty! opettajat selvästi tehneet tätä opetushommaa aiemminkin, nimittäin tätä työtä tehdessä munkin paksuun kalloon ja sitä kautta tajuntaan iskostu ryhmätyön tuki, turva ja mahdollisuudet. en näin jälkikäteen osaisi kuvitellakkaan, että kukaan pystyy yksin saamaan niin mielenkiintoisia, hyviä ja kekseliäitä esillepanomahdollisuuksia esitettyä, kun mitä saadaan useamman pään lyödessä yhteen. meidän tapauksessa päitä kolahti kolme.

tästä kaikki lähti

liikkeenämme toimi sisustus/lifestyle -liike lillan, joka on osittain tyyliltään ranskalaisromanttinen ja värimaailmaltaan hyvin maanläheinen. aiheena syksy ja tehtävänä näyteikkuna. näistä aloitettiin. kartoitimme   siis aluksi niin ikkunamme mitat, ripustamismahdollisuudet ja valaistukset kuin tuotteetkin, mitä ikkunaan halutaan ja mitä tasoja olisi käytettävissä. kuvasimme liikkeen tuotevalikoimaa ja pistimme korvan taakse itse liikkeen pitäjän ideoita. tästä tapahtumasta seuraavat pariviikkoa menikin otettujen kuvien selailussa, sydän verellä piirtelyssä, hahmottelussa ja ideoidessa ikkunan vaihtoehtomalleja. jo tässä kohdassa huomasi tiimityön hyviä puolia - ideoita syntyi nopeammalla tahdilla ja toisen ideaan saattoi itse keksiä jotain pidemmälle vietyä. 

ennen h-hetkeä kävimme esittelemässä lillanin omistajalle aikaansaannoksemme ja seuraavana päivänä oli itse teon paikka. voin lyödä vaikka vetoa, ettei kenelläkään ryhmästämme ollut 100% varmuutta työn lopputuloksesta, hyvä jos edes 10. mutta suomalaisina emme tutisevia polvia paljastaneet vaan tartuimme rohkeasti tuumasta toimeen eli ikkuna tyhjäksi, puhtaaksi ja siistiksi. teimme itse kukin ehdotuksia (omistaja myös), mallailimme niitä ja muutimme paremman idean tullessa ilmoille. kokeilu toimi meidän kohdalla suunnittelua paremmin, siispä tavaroiden siirtelyä, pois ottamista ja takaisin laittoa riitti melkein turhautumiseen asti. ikkunan täyttyessä ja tullessa lähemmäs miellyttävää ulkonäköä omat fiilikset vaan kasvoivat ja kasvoivat eikä lopussa voinut kun hymyillä. voin valehtelematta kertoa, että tämän projektin yhteydessä tuli koettua hyvin laaja tunneskaala; ei tästä tule mitään -tunteesta jes me osataan! -tunteeseen. ja loppu oli tietenkin jälkimmäisen mukainen. omistaja ja me itse olimme lopputulokseen tyytyväisiä. voittajafiilis, minkäs teet.

lopputulos

saimme puumerkit sekaan