Borgå

Kuluvan viikon keskivaiheilla tutkimusmatka Porvoossa kosahti sisimpääni ja vauhdilla. Itse olen aina ollut (ja luultavasti tulen aina myös olemaan) päästä varpaisiin ja vielä läpikotaisin pesunkestävä jouluihminen, joka aloittaa ensimmäisten joululaulujen varovaisen hyräilyn jo juhannuksen jälkeen saaden tällä intoilulla kanssaeläjät inhoamaan kyseistä juhlaa jo lokakuussa. Koskemattomana Porvoovierailijana reissu kaupungin vanhaan kolkkaan oli siis suunnaton jouluhengen liekin leimauttaja! Kaikki se pienten putiikkien tunnelmallisuus, heidän mieletön joulusatsaaminen esillepanoissa ja pieni keskieurooppalainen vivahde rakennuksissa on suositeltava vierailukohde niin  enemmän- kuin vähemmänkin jouluihmisille. Persoonallinen piensisustustarjonta kukoistaa, herkku- ja lahjatavaraoiden erikoisliikkeet palvelevat ystävällisesti monipuolisella tarjonnallaan, sekä paikallisylpeyttä tuottetarjonnoissa korostaminen on varmasti yksi Porvoon valttikortti.

Matka kuin matka, visualisti ei koskaan tyydy vaan fiilistelemään hämmästyneenä, vaan tottakai tallentaa parhaimmiston itselleen kuvalliseen muotoon. Tämän tavan sisäistäneenä ensimmäisenä kuolaamista aiheuttaneet tuotteet, jotka onnistuin mielessäni moneenkin kolkkaan kodissani sommittelemaan mitä mahtavammille aitiopaikoille. Valitettaavasti yksikään ei heistä mukaan asti lähtenyt, mutta tulevaisuuden inspiraatonlähteeksi sopivat mitä mainioimmin.

Valtava valaisin, "omaperäisesti" hehkulampun muodossa, oli jollain tapaa vitsikkään kaunis. Lampun viereisessä kuvassa jälleen valaisin, mutta totaalisen eri maailmasta. Pellistä muotoiltu lentsikka huokuu retroa, lapsenomaisuutta ja kierrätystä. Valaisinpainotteisena kollaasina vasemmassa alareunassa upean käsityön ja DIY-olemuksen omaava kattokruunu, jossa kahvikupit ovat saaneet uuden tarkoituksen. Oikean alareunan tarjottimet(?) sopisivat mielestäni paremmin seinälle kuin pöydälle, aivan ihanaa väriloistoa!

Seuraavaksi yleistä tuotesommittelua, joiden yhteinäisimmäksi piirteeksi nousi selkeästi jälleen tee-se-itse olomuoto. Onkohan oma vaatesuuntainen persoonani kääntymässä jonkinasteiseksi askarteluintoiseksi sisustusnäpertäjäksi?

Suurin kuva huokuu kaikkea sitä, mitä koko Porvoon vanhan kaupungin pienet putiikit omasivat: lämpöä, pirttimäisyyttä ja ehkä uskaliaasti ilmaistuna "pukinpajan" tuntua. Oikean yläreunan metallista taivuteltu ripustin oli koristeltu kuusenkoristein. Se karu ja yksinkertainen kauneus puhutteli. Alimmaisena sijaitseva kehyskollaasi iski ikävästi henkilökohtaiseen To-Do listaani, sillä valehtelematta reilun vuoden olen suunnittelut koristavani kotini seinän täysin samanlaisella rykmentillä. Ehkä tämän innoittamana saan toimeni aikaiseksi vielä tämän vuoden puolella.. (not)

Kierrellessä turistikartan mukaisia reittejä paikasta A paikkaan B, välttämättömänä näköaistin omaavana henkilönä ilmeni törmäys kadunkorstajien teoksiin. Muutaman sillanalus- ja katulamppukuvailut ikuistaneena, kunniaa Porvoon katuartisteille!

Stretart i Borgå

Kaduilta ja putiikeista irtauduttua, matka jatkui kohti Sipoossa sijaitsevaa taidekeskus Gumbostrand Konst & Formia. Totte Mannissen maalaukset vuodesta 1993-2013 koristivat taidenäyttelyn tilaa, mutta pienenä lisänä hentoisesti rajattuna pieni kulmaus on varattu kuukauden nuoren taiteilijan teoksien esittelyä varten. Kyseisen kulmauksen vaihtuvat taiteilijat eivät välttämättä ole fyysiseltä numeroinniltaan vähälukuisia, vaan heidän sana "nuori" tarkoittaa heidän taiteilijauransa alkumetreillä oloa. Seuraavaksi näyttelyn/näyttelyiden parhaimmistot:

Totte Mannisen näyttelyn teokset toivat mieleeni absurdia kuvioyhdistelyä, jotka sävyttyvät psykedeelisesti värimaailmansa ansosta. Taiteen tyylilaji on katsomustani miellyttävä, sillä juurikaan järjellistä johtolankaa hahmottamattomana, mielenkiinto säilyy teoksen katsomiseen ikuisesti.

Kysessää on iältääkin nuori taitelija,  Ville Laurinkoski. Kontrastikasta, rujoa ja surullista värimaailmaa ensisilmäyksellä havaittavista, mutta tuntuma siitä että teos pitää sisällään vahvan sanoman on ylitsepääsemätön.

Suomenkatsomukseni rikaistui on jälleen kaupungin verran ja joulumieleni kohoaa kohisten Porvoon reissun ansiosta. Virkistävää, rentouttavaa ja avartavaa - jo puolen päivän kaupunkireissut voivat antaa paljon henkistä pääomaa.

Portfolio - mikä minä olen

Matka visualistiksi ei ole yksiselitteinen, suoraviivainen tai vain yhden osaamisalueen painottuma. Tämän jos minkä olen huomannut viikkoni tunteja luvattomasti syöneen portfolion työstön lomassa. Jokainen ala (varsinkin luovat) kaipaa työntekijöiltään jonkinlaista näytettä siitä, mitä he osaavat. Osaaminenkin on jotain aivan käsittämätöntä yrittää määrittää: onko se konkreettista, teoreettista vai saavutuksen omaista? Mistä taidoistani olen ylpeä ja täten korostusta ansaitsevia? Mitkä osoittavat osaamisalueiden hallinnan mahdollisimman monimuotoisesti ja ymmärrettävästi? Milloin kuvien epätarkkuus on jo niin epäsuotuissalla tasolla, etteivät ne todellakaan anna arvoa siinä esitettävään työhön?

Ja kaikki tämä kiteytyi kysymykseen; millainen MINÄ olen?

Näihin ja lukuisiin muihin pohdintoihin olen viikon varrella törmännyt, yhtäaikaa tapellen blogin ulkoasua koskevien koodien kanssa, juurikaan syvempää ymmärrystä saavuttamattomana. Kaiken vastamäen ja osaamiseni osoittamisen turhautuneisuuden keskellä olen korostanut mielessäni selvää päämäärää; blogi on näkyvillä kaikille, ja haluan myös näyttää osaamiseni tyylini mukaisesti. Täten on tärkeä panostaa portfolion jokaiseen alueeseen, sillä pystyessään olemaan ylpeä töistään on kiitoksena edes se oma mielenrauha. Siis jonkinasteista itsekkyyttä nostamalla, ja antamalle tälle kunnianhimollista potkua, olen onnistunut pitämään pään jotakuinkin kasassa ja saanut kuin saanutkin kasaan pohjan portfoliolleni!

Pohjatyöstön tehneenä, huomaan suhtautuvani portfolion täyttöön ja muotoiluun paljon rennommin; kun ei ole enää "hirveä pakko" saada edes jotain tehtyä, on ns. "luova laiskuus" päässyt valloilleen. Tuolloin ajatukset virtaavat pääkopassa paljon vuolaammin, ja ideaa portfolion sisältöön, jäsentelyyn ja ulkoasuun tupsahtelee kuin itsestään. Suosittelenkin siis joka ikistä portfoliotyöstön alkumetreillä olevia täyttämään kuvallista ansioluetteloaan aluksi edes jotenkin. Väliä ei ole, kokoatko ensin kuvat ja kirjoitat tämän jälkeen jotain avartavaa sanomaa töillesi, jätäkö kirjoitukset kokonaan väliin vai teetkö kohta kohdan aina valmiiksi ennen julkaisua. Tärkeintä on että teet edes jotain! Kaikkea saa aina muokattua, ja tuleekin muokata. Aivot kun toimivat siten, että koskaan _ei siis koskaan_ ensimmäisellä kerralla tule se kaikista järkipätöisin sanoma ulos. Ja muokkaus kannattaa. Muistat vain pitää aina mielessä sen ; teet sitä itseäsi varten, ja saat aivan itse esittää osaamisesi juuri niinkuin omalle mieltymykselle on parasta!

Omatkin portfoliomuokkaukset tulevat jatkumaan vielä varsin useaan otteeseen, mutta lähtökohdat ovat selvät. Onni on blogin muokattavuuden helpoudessa, ja tätäkautta osaamisen päivitys käy aina uuden idean ilmestyessä! Listasin vielä näin loppuun muutaman itsensä psyykkausideat, jotka toivottavasti helpottavat edes itseäni tulevissa pohdintaa ja itsensä esilletuomista vaativien töiden edentämisessä:

• Älä vetkuttele aloittamista, vaikka tuntuisi ettei sinulle ole mitään inspiraatiota työstölle. Tärkeintä on että kirjoitat/teet edes jotain, minkä pohjalta valmiimpaa rakennetta on huomattavasti helpompi lähteä työstämään, kuin tyhjää paperia.
• Selaa muiden portfolioblogeja. Tällöin voit napata itsellesi parhaimmat vinkit, esim. asetteluun tai sisällön rakenteeseen. Pyörää ei tarvitse keksiä uudelleen, riittää kuin tuunaat siitä mieluisan.
• Osoita osaamisesi mahdollisimman laajasti. Osaamisen esittely alkaa jo ulkoasusta - jos pohja on selkeä ja visuaalisesti sinun näköisesi, saat varmasti mielenkiinnon lukijalta.
• Esittele osaamistasi myös kirjallisesti. Kun avaat tekstin avulla töidesi prosessia, voi portfolion lukija - ja täten mahdollinen työnantajasi, huomata sinun olevan taitavampi kuin pelkän kuvan perusteella olisi uskonutkaan!

Portfolioni voit käydä kurkkaamassa täältä , onnea ja menestystä omasi rakentamiseen!

Oi joulu!

Työssäoppimisen hektinen tahti ei muuttunut laiskaksi opiskelijameningiksi - vaikka tällaisia kauhukuvia mieleeni maalailinkin. Opinnäytetyön kirjallinen osio on saanut viikon aikana täysin uusia ulottuvuuksia; miten sisältö rakennetaan, kuinka kirjoitetaan tutkielmarakenteen mukaisesti, miten asettelemme koska tavallisen paperiläpyskän sijaan teemmekin opparin blogiin? Valtavasti kysymyksiä, joihin vastauksia on saatavilla kunhan vaan osaa kysyä. Valitettava omakohtainen tosiasiani on se, ettei kysymykset ilmene kuin vasta tekemishetkellä, eli ennakoivaa tiedonkeruuta ei oma aivotyöskentelyni osaa kaivata. Tekstilliseen osioon syventyminen on valtavan rankkaa, mistä syystä tämä osio jäikin hyvin useasti kotiolojeni ajanvietteeksi. Koulumaailmaan palaaminen on tarjonnut illustartor treeniä, blogimaailman avartamista sekä hip hei JOULUN TEKOA!

Koulullamme torstaina järjestetty aamupuurohetki ammattialojen eduastajille sekä tästä jatkumon omaisesti järjestetty joulutori kaipasi visuaalista koristamista. Tomerina visualisteina valojen ripustamista, pöytien kattamista sekä käytävien lumihiutaloittamista työstettiin keskiviikkona ehtooseen asti, ja ihana joulutunnelma saatiin ruokalaamme aikaiseksi!

Aikuisopisto tilasi meiltä visualisteilta kattauksen teon, ja ainut kriteeri oli tuoda kattauksiin jotain punaista. Kaitaliina antaa kontrastia valkoisille vesileikatuille lumitähdille, ja liinattomat pöydät valaistiin pienin tuikkuledein. Oi joulu!

Kattauksen ja jouluilmeen luonnin alkuvalmisteluihin kuului tietenkin koristeiden teon, joka tässä tapauksessa tarkoittaa lumitähtien vesileikkuuta ja maalamista. Itse olin valmistelujen aikana työssäoppimisen maailmassa kiinni, joten näihin toimiin en valitettavasti päässyt osallistumaan. Mutta kertakaikkiaan kaunista jälkeä, hyvä visut!

Kuten jo alussa mainitsin, opinnäytetyö vie suurimman osan energiasta ja ajasta niin opetuksessa, kuin vapaa-ajallanikin. Ennen työssäoppimista aloittamani portfolio pääsee eteenpäinvientiin ensiviikolla, sillä opparin käsittely alkaa opetustasolla olla loppuunkäsitelty ja nyt keskitytään kokonaisvaltaisen osaamisemme esittelyyn!

Haikeutta ja haaveiden harmoniaa

Olen huomannut että viimeiset viikot työssäoppimisissa ovat aina tunne-elämältään samantyylisiä: juuri kun tunnet päässeesi yrityksen työrytmiin ja -tapoihin kiinni, valtaa karu viimeisten hetkien tietoisuus tajuntasi ja päälimmäiseksi tunteeksi nouseekin asioiden hallitsemisen sijaan haikeus tulevan "hei-hei" koitoksen ennakoin seurauksena. Näin kävi tälläkin erää. Muutamiksi tutuimmiksi tehtävikseni nousseet kuvaustuotteiden purku, ylöskirjaus ja palautuspakkaus aloittivat työviikkoni leppoisissa merkeissä, kunnes tajusin tekeväni näitä rutiininomaisia toimia viimeistä kertaa. "Automaattivaihde" loksahti saman tien pois päältä, ja toimen työstäminen sai aivan uudet ulottuvuudet herättäessäni itseni imemään tekemisen aistimuksia ja tuntemuksia joka solulla. Kun rutiineissa ei enää keskity vain "hoitamaan niitä pois alta", vaan tietoisesti alkaa huomioimaan siinä hetkessä ilmeneviä omia ajatuksia tai ympärillä vallitsevia tunteita, ei tavallisen arjen ominaisuuksista ole enää tietoakaan. Jokainen toimintatapa tulee huomioiduksi ja samalla alitajuntaisesti kyseenalaistetuksi, jolloin itsensä kehittäminen alkaa rullaamaan kuin vasta öljytty ratas ja kehityskaaren jouhevuus kiihtyy aiempaan nähden varsin kymmenkertaiseksi. Tästä heräämisestä viisastuneena on melkeinpä pakollista ottaa tällainen tietoinen oleminen jokapäiväiseksi tavoitteekseni. Niin tylsältä tuntuvien asioiden muuttuminen jännittäviksi kuin itsensä kehittämisen multipotenssiin nostamisen mahdollisuuskin ovat vain yksinkertaisesti niin palkitsevia, että tällaisen hyötysuhteen irtiotto olisi suurenluokan itsensä pettämistä.

Tästä alkuviikon havahtumisesta alkoikin koko viimeisten päivien "mind fullnes" -toimiminen, eli oman mielellisen läsnäolon herättäminen hetkeen. Kaikki palstat joita kokosin, kaikki vaatteet jotka rekkeihin purin ja kaikki tekstit mitä raakaversioiksi työstin imeytyivät solumuistiini, mistä johtuen tämä viimeinen viikko todella tuntui - sanan kaikissa merkityksissä. Ehkä tämä uudenlainen toimiminen antaa juuri jokaiseen tavalliseen askareeseenkin uuden tekemisen tunnun, mikä edesauttaa elämään jokaisen asian aina vain uudemmalla ja tuntemattomalla tavalla. Olisiko tässä ratkaisu nopeasti tylsistyvän ja turtuvan persoonani pitkäjänteisempään asioiden jännittävänä pitämiseen?

Kaikki työssäoppimisen aikana esiintyneet vahvimmat osaamisalueeni sekä amatööritasolta kivunneet opettelemisen kohteena olleet toimet kukoistivat viimeisen viikon tehtävissä. Ymmärrys kehityskaarestani sisästyi tajuntaani ja mahtava tunne ammatillisen tasoni kasvusta on aivan mieletön työminäni itsetunnon kohaminen antoi täydentävän fiiliksen muotimaailman olevan se omin juttuni. Nämä eväät antavat vahvempaa varmuutta tulevista työelämän tavotteistani, eikä tulevaisuuden epävarmuuden haamu itseni löytämisestä kummittele enää niin vahvana haamuna. Tiiviiseen pakettiin pistettynä työssäoppimisen henkilökohtainen saantini on ollut itsevarmuuden kasvaminen, prosessin etenemiseen luoton löytäminen ja itsenäisen oppimisen maksimoiminen.

Me naiset -lehden palstoista "viikon tyyli" on ollut omintani jo harjoittelun alkuajoista lähtien. Aiempien viikkojen postauksissa vain nimeltä esiintyneet työstökohteet saavatkin vihdoin kuvalliset ilmennykset ja tässä muutamat kokoamani palstat. Ilmoitettakoon vielä kyseisten palstojen tuotteet ja niiden yhteensovittamisen sekä tyyliä ilmentävien catwalk -kuvien haun olevan käsialaani, mutta tekstit, taitto ja lopullinen palstan ulkoasu ovat joko muotitoimittajan, sihteerin ja graafikon yhteistyön aikaansaannoksia.

Viikon tyyli nro 42. Lähtöaiheena oli vapaasti nimettynä "räsymattokuosi" jonka pohjalta catwalk-kuvat etsittiin ja näihin kaivettiin parhaiten ilmentävät ja monipuoliset tuotteet. Ihka ensimmäinen palstani, jonka tuote-etsinnän toteutin heti ensimmäisellä harjoitteluviikollani.

Viikon tyyli 43. Trendiaiheeksi inspiroiduimme ohjaajani kanssa violetista, jolloin tuumasta toimeen tartuttiin purppura pupilleissa kiiluen. Väri-idea sopi mukavasti edellisen viikon räsymatosta poikkeavaksi - eihän kukaan lukija jaksa viikosta toiseen samantapaisia ideoita katsella! Palstan tuotteet ovat kokoamiani ja tässä vaiheessa pääsin ensimmäistä kertaa sivusta seuraamaan tekstityöstön periaatteita ja ajatustapoja.

Viikon tyyli 44. Palstan aihe lähti ensimmäistä kertaa täysin omasta mielestäni, eli tarkoituksena oli esitellä lama-ajan kunniaksi pelkistettyjen vaatteiden kerma - siis kokomusta trendikkääksi materiaalivalinnoilla. Jostain syystä toteutus oli hankalin - vaikka idea oli lähtöisin omasta päästäni, oli ajatuksesta kiinni pitäminen ja idean yhtenäistäminen suuren keskittymisen takana. Tähän palstaan tein myös ensimmäisen oman kuvatekstien raaka-versioinnin, mistä käynnistyikin oma itsenäinen tekstintyöstön oppimisen vimma.

Viikon tyyli 47. Perinteinen joulukuosi löytyi pitkin harjoitteluani keräämistäni idea-kansioista, joista ohjaajani innostuttua valikoitiin aiheeksi jokavuotinen "joulukuosi". Tälläerää huomiointi keskittyi kuosin itämaisvaikutteisiin versioihin, ja palsta kokoontui yllättävän vaivattomasti! Jos vasta tuloillaan olevia muotipalstoja ei lasketa, on ylläoleva kaikista eniten oman kädenjälkeni mukainen: Lopullinen palsta on täysin itseni päättämien tuotteiden näkymä ja kuvatekstit ovat vain hienovaraisesti ohjaajani, sekä sihteerin muuttamia. Ainiin! Tiedustelujen kirjaus on kuulunut yhtenä osa-alueena palstatyöstössäni ja ne ilmenevätkin sivun vasemmassa laidassa (vinkki: kallista päätä).

Syvän haikean huokauksen kera, suuri kiitos Me naisten mahtaville mimmeille! Suosittelen paikkaa ehdottomasti kaikille ketkä omaavat omatoimisuutta, sietävät ripeää työtahtia ja ovat nopean halukkaita oppimaan. Positiivisuus jyllää mimmien toimituksessa, eikä ennakkoluulojani vastaavaa "itsensä asettamista harjottelijoiden yläpuolelle" ilmentynyt kertaakaan kenenkään työntekijän kohdalla.

Tekstintäyteisiä tunteja

Viikon selkeästi top ykkös opikseni nousi lehtitekstin kirjoittamisen monimutkainen sisäistäminen. Viikkoni painotus on keskittynyt opinnäytetyöni palstan eteenpäin saattamiseen ja hei, valmista tuli! Alkuviikon kuvausstudiolla käytetyt hetket kuluivat työssäoppimisen ohjaajani kuvausmatkalle kaivattavien tavaroiden keruuseen, ylöskirjaukseen ja pakkaamiseen, minkä jälkeen omat itsenäisen työskentelyn päiväni alkoivat. Keskiviikko, torstai ja perjantai täyttyi siis yhden jos toisenkin muotipalstan työstämisestä, mutta pääpaino oli opinnäytetyöni loppuunsaattamisessa. Olin siis jo aiempina viikkoina toteuttanut palstani tuotekeruuta, ja viimeiset päätökset suoriutuivat suhkoht helposti. Sen tarkemmin en työstön yksityiskohtia tässä blogissa avaa, sillä tarkat vaiheet ilmennän opparini omassa blogissa suotuisassa ajankohdassa.

Kuitenkin suurimman päänvaivan aiheutti palstan ingressin (eli maalaiskielellä ilmaistuna itse aiheen tekstiosion) työstössä. Koska opparini käsittelee elokuva-aiheista muotia, oli ingressejä luotava kaksi: infopläjäys itse leffasta, sekä erillinen kuvailu muodista. Lyhyt ja ytimekäs, mutta silti hauskasti ja mielenkiintoisesti ilmaistu. Nämä kriteerit ovat mielestäni tärkeimmät onnistuneen ingressin vaatimukset, eivätkä ne ole todellakaan helppoa täyttää. Niin automaattisesti kun sitä alkaa vain tekstissään jorisemaan aiheesta liian pitkillä lauseilla, eikä se suomen kielen oikeaoppinen lauseenrakennekkaan ole maailman yksinkertaisin toteutettava. Blogitekstit ovat totaalisen omassa kategoriassaan verrattuna lehteen painettavaan sanalliseen ilmaisuun: blogissa ei asiaa tarvitse ilmaista niin tyhjentävän yksiselitteisesti muutamalla lauseella, eikä pienet sanamuunnelmatkaan ole rikos. Jotta kerrottava asia tulee mahdollisimman oikealta kantilta ilmaistuksi, on todella tarkkaan mietittävä minkä kuvailevan sanan sitä valitsee mihinkin kohti, jotta pienintäkään toisinymmärrettävyyden mahdollisuutta on olemassa. Kaikenkaikkiaan palstan tekstiosioversioita työstin kolme, ja jokaisen muunnelman jälkeen sain palautetta sihteeriltämme. Onnekseni tuotteiden kuvatekstit olivat heti ensiyrittämällä lehden tyylin mukaiset, ja kehujakin muutamasta ilmaisustani tuli samantien. Suurimmat muutokset koskivatkin siis ytimekkyyden ja oikeaoppisen lauseenrakenteen luomisessa, eikä tuollaisessa tilanteessa voi muuta kuin lukea aikaansaannoksensa yhä uudelleen ja uudelleen tuumaillen sanottavaansa joka kerta vähän eri kantilta. Myöskään kuvailevien sanojen toisto ei anna plussapisteitä, siispä synonyymisanakirja tuli harvinaisen tutuksi loppuviikon aikana! Viimeisimmässä muuneltavassa versiossa oli sihteeriltä palauduttuaan enää muutama muuneltavuusehdotus ja korjattuani tekstin omaa mieltäni tyydyttäväksi sain kun sainkin viimeisteltävän version lähetettyä odottamaan painoversiointia. Mainittakoon vielä, että aina ja ikuisesti jokaikinen sanallinen saatos kulkee lehdessä ennen painoon menoa sihteerin versioinnin kautta. mikä on vain ja ainoastaan se oikea painettava vaihtoehto.

Lisäksi katsoimme lehden graafikon kanssa palstalleni tuumailemaa jaotteluideaa, sekä niihin iskettäviä tuotekuvia. Yhteistuumailujemme jälkeen päätökseksi syntyi, ettei muutettavaa ole joten tuote- että leffakuvatkin lähtivät perjantaina virallisia verkkopolkuja pitkin odottamaan lehteen sommittelua!

Erittäin työllistetty ja aikaansaanut olo, mitä parempaa olotilaa en voisi itselleni toivoakkaan! Perjantai oli opparin viimeistensilaisujen lisäksi kaikenkaikkiaan työntäyteisin päivä ikinä. Kerralla kun työnalla oli vähintään kolme muotipalstaa ja niistä eri vaiheiden edentämistä. Työpisteeni näyttikin sen mukaiselta:

Surullista havahtua siihen, että seuraava viikkoni on harjoitteluni viimeinen. Vielä ei kuitenkaan ole aihetta vajota haikeuteen, vaan ilolla eteenpäin ja kaikki irti jopa siitä viimeisestä viikosta! Lopuksi vielä kuva mallinhommiin päässeistä räpylöistänikin. Ensimmäisten harjoitteluviikkojeni aikana osallistumiini ruokakuvauksiin kaivattiin studioapulaistoimieni lisäksi kupinpitelijää.

Työpersoona paljastuu

Aivan mieletöntä työtahtia Me Naisissa! Jos ulkopuolisena katsoessa meno vaikuttaa hektisen kaoottiselta, ei toimien eteneminen itse työstöhetkellä tunnu muulta kuin ihanan jouhevalta. Koska lehti ilmestyy viikkojanoina, on toki ymmärrettävä edellytys omata tomeruutta ja itsevarmuutta prosessin toimivuudesta. Ei jahkailua, tai turhanpäiväistä surkuttelua. Vain toimintaa tavalla tai toisella. Jos asia ei etene, pyydetään apua. Niin yksinkertaisen itsestäänselvältä kuin kyseinen raami kuulostaakin, olen itse huomannut vasta nyt alkaneeni toimia juurikin näin. Valitettavan usein kun sitä itsepäinen ja jollain tapaa epävarma työntekijä sortuu siihen, ettei apua kehdata pyytää joko peläten aiheuttavansa vaivaa tai vain vaikuttavansa tyhmältä. Silloin sitä tuuduttautuu vain pärjäämään yksin, mikä ei todellakaan edesauta niin kenenkään hyvinvointia. Näin henkisesti kasvaneena on viikkoon mahtunut paljon niin fyysistä- kuin ajatustyötäkin.

Viikon alkupäivät työssäoppimiseni ohjaaja reissasi työmatkalla länsinaapurissamme Tukholmassa keräten aivan mahtavaa näkemystä ja tietämystä muodin tuulista. Viikkoni oli suunniteltu jo viimeviikolla selväksi, joten eteneminen oli hyvin selkeä: Alkuviikko toimituksessa opinnäytetyökseni suuntautuneen palstan työstämisen parissa ja loppuviikko sisustustoimittajan kuvausapulaisena.

Pääasallinen roolini sisustuskuvauksissa oli tuotteiden roudarina toimiminen, niin alkuvalmisteluissa, aikana kuin kuvausten jälkeenkin. Purkua, pakkausta ja kalusteiden kantoa siis suurimmaksi osaksi, vaan eihän sitä muutaman metrin säteellä itse tapahtumasta työskennellessä voi olla kurkistamatta vaivihkaa toimiensa lomassa kuinka sisutukselliset kuvaukset oikein toimivat. Päähuomioinani olivat ensinnäkin se valtava remontinomainen työnteko, mitä vain yhtä kuvaa varten tehdään! Seiniä maalataan, lattiaa asennetaan, mieletön määrä kalusteita tilataan kaupungilta, pientä ja suurta sisustus- sekä koriste-esinevailikoimaa kannetaan studiolle laatikkokaupalla ja jopa takka asennettiin! En voinut kuin ihailla tällaista työnteonpaloa kuvausten aikaansaamiseksi, itsestäni sellaiseen olisi.

Sisustuksen kulisseissa

 Sisustuskuvausten lisäksi samaan parin päivän studiokeissiin yhdistettiin kyseiseen juttuun liitettävien pientuotteiden yksittäiskuvaus. Tämä sisälsi muutamia koriste-esineitä, mutta myös asusteita. Ja juurikin näiden asusteiden kuvaamisessa yllätys bongahti ilmoille; sain aivan itse toteuttaa näiden tuotteiden kuvauksen kuvaajan kanssa! Tuotteet oli siis päätetty ennalta, mutta niiden houkutteleva ja parhaiten esiintuova asettelu oli vastuullani. Muutamia asetteluvaihtoehtoja kokeiltiin, tuumailtiin asettelun toimivuutta ja paranneltiin valotuksia ja vola! Onnistuneet tuotekuvaukset olivat purkissa ja ihka ensimmäinen oma työelämässä toteutettu kuvausasettelijataituruus kokeiltu! Mieletön fiilis noinkin pienestä asiasta, muttei voi olla kuin ylpeä.

Viikon viimeinen päivä lensi kuin siivillä muutamaa tulevaa joululahjapalstaa koottessa. Yleensäkin muotipalstoihin tuotteiden kokoaminen on tullut kaikista omimmaksi toimekseni ja mikä johtuu varmasti koneellatyöstkentelyn vahvuudestani. Huomasinkin tänään erityisen edistyksen ajattelutavassani; aiemmin kun olin vain yrittänyt sisäistää haetun tyylin ominaisuudet ja luonnollisestikin etsiä niitä vastaavia tuotteita vailla muuta kriteeriä. Vaan tänään tyylimateriaalin etsinnässä valitsinkin tuotteita tyyliolemuksen lisäksi myös oman persoonani mielipiteen mukaan. Tällä tarkoitan sitä, että jos aiemmassa työtavassani omat mielipiteeni jostakin tuotteesta eivät välttämättä ole vastanneet hienoa, mutta etsimääni tyyliin se on sopinut olen voinut kerätä tämän palstaa varten talteen. Vaan nyt mikä tahansa sopiva tuote ei enää matkaan tartukaan, vaan oma persoonani on alitajunnallisessa valintaprosessissa mukana! Hassua ettei tällaisen olisi osannut ajatellakkaan olevan itseltäni hukassa, ennenkuin nyt havahduttuttani omiin ajatuksiini ja toimintamalleihini. Ensiviikkoon!

Kohokohtana keskiviikko

Palautuminen viimeviikkoiselta lomaltani takaisin Me Naisten työssäoppimisen mahtavaan tekemisen rytmiin eteni alkuviikon lempeällä laskeutumisella. Työpäivät koostuivat hieman lyhyemmistä tuntimääristä ja omaksi lemppariaiheeksi nousseesta kuvausstudioapulaisena toimimisesta. Vaikka toimituksessa työskentelyssäkin on se oman ajatusmaailman sisällä toimimisen positiivisuus ja mielekkyys, ovat studiopäivät vaan niin mahtavia! Pääasiallisena syynä tähän mielipiteeseen on luultavimmin päivien fyysisen tekemisen tuottama fiilis; konkreettisessa toimimisessa kun koko kroppa tietää tehneensä töitä. Kuvauspäivätkin sijoittuivat ihanasti eri kategorioihin; niin muoti- kuin ruokakuvauksiinkin. Molemmissa kun on se oma toiminta- sekä tekotapa unohtamatta tietenkään työympäristön sijainnin ja työtovereiden vaihtuvuutta. Me Naisten lifestyle osioiden kuvauksissa käytetään käsittääkseni ainakin kolmea eri kuvausstudiota ja kuvaajaa, riippuen aihealueesta. Tämänviikkoisessa ohjaajani kanssa tehdyssä kalenteritsekkauksessa ilmenikin mahdollisuuteni päästä vielä tähän kolmanteen ja samalla itselleni tuntemattomaan studioon häärimään; sisustustoimittaja järjestää kuvaukset, mihin apukädet ovat enemmän kuin tervetulleet. Mahtavaa!

Keskiviikko nousi selkeästi viikkoni kohokohdaksi. Kävin katsomassa Diana-leffan pressinäytöksen, minkä pohjalta työstänkin lähiviikkoina lehteen aukeaman jutun. Vaan ennen tätä vierailin PR-toimisto Sugar:in pressitilaisuudessa, jossa vajaan parin tunnin läsnäoloni aikana ehdin kuulla kaksi eri luentoa. Luennoitsijoina toimivat nuorten journalistien työkokemuksien tutkija, joka avartavasti kertoi nykypäivän työskentelyn luonteesta ja siitä kuinka se vaikuttaa työelämäänsä vasta rakentavien kokemuksiin tämänhetkisestä ja tulevaisuuden työtilanteensa uskosta. Toisena puhujana toimi mm. Idealis Group:in luovana johtajana tunnettu Saku Tuominen, joka mahtavan inspiroivasti kyseenalaisti nykypäivän työelämän toimivuuden sekä sen arvot.

Tutkijan ttulokset siitä, kuinka valitettavan yleinen pätkätyöläisyys aiheuttaa epäonnistumisen pelkoa, ja sitä kautta tietynlaista uuden syntymisen mahdottomuutta, herätti itsessäni niin huolta kuin kapinahenkeäkin. Miksi möhlimistä yleisellä tasolla katsotaan epäpätevyydeksi, eikä koeta tätä jonkin uuden ja erilaiseman mahdollisuudeksi? Niin väärin, mutta huomaan tämän epäkohdan valitettavan paikaansapitäväksi todellisuudeksi. Toiseksi pätkätyöläisyyden negatiiviseksi puoleksi nousi työyhteisöön kuulumattomuuden tunne, mikä on puhdasta heijastusta siitä ettei minkäänlaista oman yhteisöllisen paikan löytämistä pysty tapahtumaan jos työpaikka on jatkuvasti vaihdossa. Onneksi ei ole pahaa ilman hyvää - löytyy pätkätyöläisyydestä positiivisiakin puolia! Mm. pätkittämisestä seuraava tehtävien vaihtuminen auttaa varmasti sen omimman ja mieleisimmän työlohkon löytämisen. Tätäkautta itsensä brändääminen (mikä on siis tänä päivänä erittäin suositeltavaa) mahdollistuu ja oman elämän työllisen rakkauden toteuttaminen onnistuu!

Nykyinen työelämän luonne koostuu pääasiassa tekemisen jatkuvasta keskeytymisestä, ylenpalttisesta kiireestä sekä kroonisesta henkilöstön väsymyksestä. Lisäksi työntekijän panos mitataan yleensä ajalla, eikä tuottavuudella, mikä on erittäin suuri epäkohta. Jos sama tehtävä on toteutettavissa lyhyemmässä ajassa, ei lyhyemmän ajankäytön lopputulosta arvosteta juurikin tuon yleisen panosmittarin takia. Tutkittuna tuloksena kerrottakoon ihmisen pystyvät päivässä vain neljän tunnin maksimitehoiseen keskittymiseen. Siispä vähintään puolet kahdeksan tunnin työpäivistä kulkee väkisinkin pienemmällä panostuksella. Tämä kertoo aika hyvin nyky-yhteiskunnan työskentelyresursseista, kun periaatteessa vaaditaan täyden kahdeksan tunnin totaalipanostusta, mikä ei ole edes autonomisesti mahdollista. Ratkaisuksi muutamiin epäkohtiin Tuominen tarjosi ajattelun opettelua. Pienikin "meditaatio" iltaisin auttaa ymmärtämään itseään ja toimintatapojaan himpun verran paremmin, jolloin itsestään on mahdollista ottaa kaikkein eniten irti mielekkyyden raamien sisäpuolella pysyen. Kun jatkuvasti analysoi päiviään mm. miettimällä mikä oli mieluisaa, mikä ei ja miksi oli/ei ollut, pystyy seuraavia päiviään suunnittelemaan palkitsevimmiksi. Kun lopulta tietää mihin oma neljän tunnin maksimiteho on mielekkäintä suunnata, ovat elämänhallinnan avaimet erittäinkin hollilla!

Viikon viimeiset päivät jaottuivat niin toimitustyöhön kuin kaupungilla viilettämiseenkin, ja näin lopputiivistyksenä todettava tämä ilmiselvä asia; monimuotoinen viikko jälleen takana!

kuvausta kaksin kerroin

Viikko on ollut aivan mahtava! Hyvinkin kuvauspainotteinen, mutta juurikin noiden sessioiden erilaisuus on antanut uutta oppia tuutin täydeltä. Vieläkin upeampaa oli saada käsiinsä viikon lehti, jossa osittain työstämäni palsta esiintyi. Vaikkakaan nimeäni ei valitettavasti taitollisten puitteiden vuoksi ollut mahdollista juttuun ujuttaa, oli se oma sisimmäinen tieto palstan työstämisestä aivan riittävä ylpeydentunnuntuoja, mikä edesauttaa niin seuraavien juttujen työstöpalon sytyttämisessä kuin pienessä työssäoppimispaikan mahtavuuden hehkuttamisessakin.

Alkuviikon toimituspäivät sisälsivät tuttua "viikon tyyli"-palstan kokoamiseen käytettävien tuotteiden syynäystä ja keräystä kuvapankkien laajoista valikoimista, sekä catwalk-inspiraatiokuvien yhteensopivimpien asukokonaisuuksien bongailua ja talteenottoa. Kaksi päivää siinä meni, mutta saimme mahtavasti ohjaajani kanssa koottua jo seuraavat parin viikon tyylipaketit kerralla! Tämän myötä tuli ikäänkuin työstettyä varastoon lomaviikkoni toimia, huh!

näinkin askartelunoloisen pohjan saamiseksi tarvitaan monen tunnin tuote-etsintää, valikointia ja sommitelua. Valmiit hahmotelmat viedään lehden graafikolle, sekä ladatut tuote- ja cat walk-kuvat lähetetään sähköisenä versiona taittajan koneelle, jolloin noin kymmenen minuutin taikomisen tuloksena valmis palsta on sommiteltuna ja odottamassa painoon pääsyä.

loppuviikko hurahtikin siis muotikuvausten parissa, tarkemmin sanottuna kahden eri kuvauksen. alkuvalmistelut vaativat aina oman aikansa, itseasiassa suurimman osan päivän työtunneista jos vertaa itse kuvaamiseen. näihin valmisteluihin niputtuu omaan työnkuvaani kuuluvat muutamat etapit, elikkä siis tuotteiden avustavaa metsästämisen kaupungilla ja pr-toimistoissa, tilattujen tuotteiden esillelaiton studiolla, sekä lopullisten kuvauksissa käytettävien asukokonaisuuksien suunnitteluavustusta studiolle turuilta ja toreilta lainattujen vermeiden tarjontamerestä. itse kuvaus kestää aiheesta ja paikasta riippuen muutamasta tunnista puoleen päivään, mutta jokatapauksessa melko hetkellisen ajan koko työprosessiin verrattuna. tämän jälkeen odottaa mm. kuvaustuotteiden ylöskirjaus, missä tuotteiden hinnat ja kuvailevat sanat listataan erääseen lehden tekstintyöstöohjelmaan jutun tekoa varten. Useimmiten myös kaikki esiinripustetut tuoteetkin pakataan vielä samana päivänä palautukseen, jotta studiotilat ovat taas mahdollisimman nopeasti seuraavaa asiaa varten käyttövalmiit.

kaupungilta kerättyjen ja toimistosta tilattujen tuotteiden repertuaari haalitaan aina mahdollisimman monimuotoiseksi.

tämänviikkoiset kuvaukset järjestettiin niin studiolla, kuin tienpäälläkin. ilmaa uhmaten ja säänarmoilla päivän oleillen tajuaa ulkokuvausten yllätysten mahdollisuudet niin positiivisessa kuin negatiivisessakin mielessä; kuinka saada ulkokuvausten tausta sopimaan muotijuttuun ilman henkilökuva-vaikutelmaa, miten pysyä lämpimänä tuulentuivertama päivä, kuinka pitää koko työporukka motivoituneena kaiken ympäristökoleuden ja vaikutuksen keskellä, kuinka pitää omista alkunäkemyksistään kiinni kaiken turhautuneisuuden keskellä? näitä muutamia tuumailuja nousi menneitä kuvausprosesseja tutkaillessa mieleeni.

kuvausnokkeluutta, niin paikan kuin kulmankin osilta.

ensiviikon olenkin ansaitulla (ainakin omasta mielestäni) lomalla, siispä hiljaiseloa siihen asti - tämä tyttö rauhoittuu hetken ennen touhuamisen jatkamista.

meidän naisten syleilyssä

huhhei, jos kelaan aikaa viikon takaperin oli kyseinen päivä taas jonkin uuden alku. maisemanvaihdos jälleen helsinkiin ja työssäoppiminen Me Naisissa odotti alkuaan. olin intopinkeänä jo ennen oppijakson alkua taikka tietoa siitä, mitä sitä oikeastaan edes kyseisessä lehdessä on itseni mahdollista tehdä. nyt näin ensimmäisen viikon läpikäyneenä ei ennakkoinnolle näy loppua, taikka edes laantumisen merkkejä - päinvastoin. aivan mahtava fiilis!

kuvaukset tienpäällä

toimin siis seuraavat harjoitteluviikkoni Me Naisten muotitoimittajan assistenttina, ja tähän näin aluksi toimeenkuvikseni on selkeytynyt mm. lehden muotiosioiden aihe- ja tuotekeruuta catwalk-kuvastoista sekä kuvapankeista, kuvausavustusta (mm. tuotteiden purku, esiteltävien tuotteiden suunnittelu, kuvausten valaistusavustus, mallin vaatetusavustus, tuotteiden kirjaus, kuvaustuotteiden palautukseen pakkaus..) ja tarvittaessa muidenkin lifestyle-osiotoimittajien (kauneus, sisustus, ruoka, freelancer) erinäisten lehtijuttujen avustamista. kuluneeseen ensimmäiseen viikkooni on kuulunut jo lehden palstaosion "viikon tyyli" tuotteiden sekä inspiraatiokuvien etsiminen, ruoka- ja muotikuvauksissa toimiminen kaikkine edellä mainittuine osioineen sekä ihan yleistä lehden toimitukseen tutustumista niin palavereiden kuin studiotyöskentelyjenkin kautta. kuvauksia toteutettiin niin tienpäällä kuin"luonnonvalo" studiossa (valokuvaaja ei käytä mitään lisävalaistusta saatikka salamaa, ainoastaan ikkunoista kajastavaa auringonvaloa). tiivistetysti siis aivan mahtava viikko takana!

Pienenä taustietona kerrottakoon Me Naisten kuuluvan lehtitalo Sanoma Magazinesin perheeseen. jo nimestäkin on läpinäkyvästi pääteltävissä lehden sisällön kohdentuvan naisiin ja sisältöaiheita riittää varmasti jokaisen intresseihin: kauneutta, terveyttä, muotia, sisustusta, henkilökuvauksia, elämäntarinoita, lukuvinkkejä, uutisia.. siis erittäin monipuolista! tyylillisesti Me Naiset on hyvin käytännöllinen, eli kaikki sisällössä esiintyvät asiat ovat helposti lukijan sisäistettävissä ja itselleen käyttöönotettavissa. Lehti ilmestyy kerran viikossa, mikä takaa toimitustoiminnassa ripeän työskentelytahdin.

seuraavalle viikolle panostani buukattiin mm. viikon tyyli-osion tuumailuun, freelancer muotitoimittajan kuvausassariksi samoin kuin oman muotitoimittajamme kuvausapuriksi. innolla ensiviikkoon, ja vielä näin loppumainintana pieni itseni mainostus: osta viikon 42 (seuraavan viikon torstaina pamahtaa kauppoihin) Me naiset ja plärää lehti "viikon tyyli" -palstalle, sain nimittäin oman puumerkkini jo osittaisen toteuttamisen johdosta kyseiselle osiolle. itse ainakin leikkaan sivun talteen, kehystän ja pistän seinälle - olen niin ylpeä!

matskutarkastelu - mitä mä oon oikein tehny?

koulumaailmassa kuljetaan jaksoissa, ja kulunut viikko kuuluu tämänvuotiseen uudelleensyntymisajankohtaan numero kaksi. tavallisesti jakson muuttuminen toiseksi tarkoittaisi esim. uusien opiskeluaiheiden ilmestymistä arkipäivän aikatauluihin, edellisten oppien syventämistä tasoalueeltaan korkeammaksi opetuksen edentämisen myötä tms. työstöalueiden muuttumista aiempaa erilaisemmaksi, edes lukujärjestyksessä ilmenevän aineen nimen osalta. tavallaan viikkoni ei noista yleisistä jaksonvaihtumisrepertuaareista poikkea, sillä uutta on todellakin opeteltu ja vanhaa tietämystä syvenetty kiinaan asti kaivamisen lailla. kaikki tämä vaan on ollut itsenäistä. syy siihen, miksi olen työtaitoani ainoastaan oman pään avustuksella työstänyt, on ettei muun oppilaskaartin mukana kulkeva koulupolkuni ole tämän jakson osalta vielä päässyt toteutumaan yleisen etenemissuunnitelman mukaan, sillä työssäoppimisajankohtani alkaminen myöhästyi parilla viikolla. siispä muiden jo harjoittaessaan itseään työelämässä, on meikäläinen jatkanut koulun käytävillä itsensä ilmentämistä. sentään ei harakoille ole tohtinut tehokasta työaikaa heittää, sillä jotainhan on aina mahdollista tehdä! (äänetön kiitos sille, joka on  koulullamme omatoimisen työstömahdollisuuden siunannut, sillä tällaisena muutamaa päivää pidemmän-toimeettomuuden kammoisena ihmisenä kahden viikon joutilaisuus olisi ollut lähinnä rangaistus kuin tilaisuus).

opiskelujen lähetessä loppuaan (no okei, yli puoli vuotta vielä jäljellä mutta silti) on taaksepäin katsoessa näkyvissä mieletön määrä työstettyä asiaa, tehtyä toimea ja konkreettista materiaalia työtaidoistaan. näihin asioihin liittyykin niin kuluneen kuin tulevankin viikkoni prokkis: portfolion teko. äkkiseltään ajateltuna ainakin itselläni ilmeni ihmetys; voiko portfolion tekemiseen muka saada kulumaan kahta viikkoa? noh, näin viiden työstöpäivän jälkeen voin sanoa että kyllä voi, jos vaan haluaa. kun tehtyä materiaalia on kertynyt runsaasti, luvattoman suuri aika kuluu jo pelkästään esiteltävien töiden valikoimiseen ja niiden jäsentämiseen aihealueittain. seuraavaksi päättämistä odottavat seuraavat kysymykset: mihin ja miten tämä visualistin ansioluettelo on omissa mieltymyksissä mukavinta tehdä. ynnättynä kaikkien edellämainittujen pohjalta syntyneet ideat yhteen, olisi nämä mielellään vielä toteutettava valmiin materiaalin aikaansaamiseksi. itselläni ei tuo perus" tulosta paperille ja niputa kansioon" -tekniikka oikein iskenyt, joten onneksi ihana opettajamme antoi tämän maagisen julkaisupaikan ilmoille: issuu. omalla kohdallani tämä aiempaa tuntematon sivu pääsi tarkempaan syynäykseen käyttämisen ymmärtämiseksi ja seuraavaa selvisi: issuu mahdollistaa siis omien lehtien/kirjojen/paperinippujen julkaisemisen ilmaiseksi netissä. täten koko maailman on mahdollista nähdä ja samalla myös lukea aikaansaannoksesi, riippuen tietenkin julkaisulaajuuden halustasi. mutta noin periaatteessa kaikki maanosat aasiasta amerikkaan ovat yleisömahdollisuuksissasi. mikään läpyskän teko-ohjelma issuu ei kuitenkaan ole, vaan valmiit teokset ladataan pdf-tiedostona kyseiselle sivulle ja tadaa - julkaisu hoidettu! tutustu ihmeessä tarkemmin tähän digitaaliseen julkaisuohjelman ja sen täältä.

niin helpolta ja uskomattomalta kuin issuu kuulostaakin, on pieni-suuri työmäärällinen mutta: lehden taitosta on ymmärrettävä edes alkeiden verran jotain plus osattava taituroida tarvittavin huomioonotettavin resurssein oikeanlainen tiedoston julkaisu-ulkomuoto. tämän kaiken prosessisisällön hahmottamisen jälkeen pitäisi viimeistään alkaa kumoutumaan liiallisen käytettävissä olevan aikamäärän epäily, siis etteikö kaksiviikkoinen olisi mahdollista hyödyntää täysipäiväisesti portfolion työstöön. sisällön visuaaliseen ulkoasun työstöön omani oloiseksi ja näköiseksi on vaatinut totaalisen intensiivitutustumisen illutratorin kanssa. monet kysymysmerkkihetket "apua, miten mä saan tän tällä tehtyä tuollaseks" ovat kaivanneet yhden jos useammankin youtubemaailman opastustutoriaali-etsinnän, joten thank god netti -  näiden avulla ongelman jos ongelmankin kohta kohdalta ratkaiseminen on ollut mahdollista. hidasta kylläkin, mutta sen arvoista.

portfolioni lopullinen taittotyöstön tapahtuu näillä näkymin in designilla. ja apua, tämäkin yksi niistä tuttavuuksita mihin en ole aiemmin edes sormenpäällä koskenut. vaan täytynee tunnustaa, viikon mittaan muutamia kyseisen ohjelman testitoilailuja harjoittaneena ja ohjekirja raapustuksien pänttäämisen jälkeen, olen tullut tulokseen, ettei tämäkään mahdoton tehtävä ole. ensiviikolla siis in designia - wish me luck!

 ja näin lopuksi vielä pientä screenshot:tia tuskaisten ja vähemmän tuskaisten illustrator-hetkieni tuotoksista:

jo neljä aukeamaa sisltöä plus kuvan ulkopuoliset kansi-, sisällysluettelo ja esitteluosion raakileet. tästä se lähtee!

habitare 2013 - trendit kotiin heti tai nyt

habitaren reissu vuosimallia 2013 on nyt onnistuneesti ravattu kymmenien katsauskierroksen verran osastojen päästä päähän, ja tämän alibin takana seisovat mm. jalkapohjani. näin toisena habitaren vierailukertana ja muutoinkin messuvierailukokemuksia karkoittaneena, ei alkupöllistelyä enää tarvittu, vaan määrätietoinen askellus kohti lähimmän lohkon sisäänmenokolosta vei inspiraationnälkäiset silmäni heti asian ytimeen eli messuosastojen visuaalisen ilmeen arviointiin. ensivaikutelma ei pettänyt määrittelemättömiä odotuksiani (mitkä näin jälkikäteen mietittynä olivat suht korkeat), sillä tavattoman nerokas ja kaunis valastusnäytelmä täytti verkkokalvoni ja sai kamerankaivanta käteni hakemaan taltiointivehjettä kokopäiväiseen työntekoon. vaan ei ilman vastalauseita hieman kehnohko viikkoni antanut itseään päättääkkään; järkkäri oli ilmeisimmin syönyt ärrinmurrinkeksejä, eikä suostunut kikkailuyrityksistä huolimatta nappaaman ainokaistakaan kuvaa. tässä vaiheessa saikin mielessään kiittää ihanaa nykypäivän teknologiaa ja kiittämään kännykkäkameran keksijää - puhelimeni hoiti kuvauskeikan kotiin, eikä täten voi olla edes viehainen kyseenalaisita kuvanlaaduista, olisinhan ilman tätä jäänyt vaille taltioinnin taltiointia!

noin yleisellä tasolla habitaren ilmeestä jäivät päälimmäisenä mieleen sisustuselementtien värimaailman räikeytyminen ja kirkastuminen, esiteltävien asioiden armoton toisto, valokuvamaiset kangastulostukset, hippimeiningin ja futuristisen tyylin karski yhdistäminen, elementtien tarkoituksellinen eriparisuus sekä ah, niin ihanien trukkilavojen pinnalla pysyminen esillepanoratkaisuissa!

valokuvatulosteiset kankaat toimivat niin pieninä sisustuselementteinä, laajoina kalustepintoina tai vaikka koko seinämän koristeena! tässä esimerkki siitä, kuinka liika ei aina olekaan liikaa, vaan taitavalla yhdistelysilmällä tätä sisustuskeinoa on mahdollista käyttää vaikka koko huoneen ilmeen luomisessa.

opdeco:n messuosastossa havannollistui hyvin parikin pinnalla olevaa sisustuskikkaa: yhdistä selkeästi vanhaa ja uutta, sekä lisää räkeä väripilkku, niin takaat onnistumisesi muodikkaassa sisustamisessa.

eriparisuus mm. kattauksissa tai kalustuksessa on selkeästi tällä hetkellä yksi niistä jutuista, mitkä tuovat mielenkiintoisen ja vuosimallia 2013 vastaavan ilmeen. enää ei tarvitse kainostella selkeäsarjaisia astiastoja,  vaan nyt kipin kapin ullakolle kaivamaan ne pölyttyneet ja parittoman kahvikupposet vieraspöytään - leikkimielisyys on nyt sallittua! hienoa kuosisekoittelun esimerkkiä antoi mm. design maailman peppi pitkätossu: marimekko

hippihenkisyys, boheemius ja selkeä käsityön jälki yhdistettynä futuristiseen teknologiatyöstöön antaa kerrassaan huomiotaherättävää ilmettä. kaiken järjen mukaan ne kun eivät missään nimessä kuuluisi yhteen, mutta tällainen totaalinen tyylieroavuus toisistaan onkin ehkä juuri se syy miksi tulevaisuuden henki sopii niin hyvin menneisyyden haamuihin

vaikkakin hyvin neutraali, maanläheinen ja rauhallinen värimaailma vallitsi suurimmaksi osaksi monien messuosastojen pintoja, oli räiskyviä sävy-yllätyksiä sijoitettu usean osaston tuotetarjontaan. zeta design oli vaikuttavasti napannut trendin omiin palveluihinsa, joten miten olis sunkin kotiisi vaikka pinkit portaat?

aiemmin mainittu eriparisuus ei siis jämähtänyt ainoastaan astiatasolle, vaan kaiken malliset, kokoiset ja väriset kalusteetkin keskenään ovat ihan ookoo! valaistuksessa taasen on yksi selkeä linja mikä on syytä ottaa omankin kodin ratkaisussa huomioon näin hämärtyvien iltojen huomassa; enää ei tarvitse tyytyä yhteen vaan lamppuja on mahdollista ripustaa ainakin viisi! hei, hei silmien sirstely

kaiken näiden selkeiden "must" juttujen sekaankin mahtuu aina eräänlaisia oman tien kulkijoita, jotka saavat huomion heräämään joko oudoilla, nerokkailla, kummallisilla tai ihanilla idearatkaisuillaan. näin oli onneksi myös habitaressa.

tämä näkymä valtasi verkkokalvoni heti ensimmäiseen lohkoon astuessani ja ihastuin välittömästi! oli kuin olisi tuhnuisesta suomen syysaamusta siirtynyt suoraan etelän maiden hämärälle rantatielle nauttimaan loman viimeisistä illoista. taidokas valojen käyttö rakensi koko kyseisen osaston ilmeen ja välitti tunnelmakuvitelman

valoratkaisuja tässäkin esitteillä, eikä valaistuksen tärkeyttä tai huomiopainoa tule näiden messujen jälkeen enää itseni kyseenalaisettua! yksinkertainen ja pieni kohdennusosio tummataustaisella seinällä sai mielenkiinnon heräämään, niin ettei osasto jäänyt varmaan kertaakaan vilkaisua vaille usean messukierroksen aikana.

toisto - se mitä vaikuttavin tehokeino! mieleeni nousi yksi esillepanon oppilauseistani: kun teet jotain, tee se näyttävästi. vinkistä on joku muukin ottanut vaarin, ja kyllä se totta tosiaan toimii!

marimekon tunnistin jo kaukaa, mutta vaikkei työkokemusta kyseisessä yrityksessä olisikaan, tarjoaisi osasto varmasti ihastelun aihetta. yrityksen tyyli käyttää kankaita aina niin näyttävästi, runsaasti ja monimuotoisesti on jotain niin kaunista, ettei voi olla muuta kuin ylpeä kotimaisesta designista

hämmenys oli suuri, kun viimein tajusin mitä kyseisen osaston seinäkoristeet oikein olivatkaan. johdot - ne rumat, aina tiellä lojuvat ja kaikinpuolin vastenmieliset tilanviejät voivatkin nyt saada totaalisen uuden elämän ja arvostuksen visuaalisessa ulosannissaan. nerokasta!

kuin olisi pienen rivitalokolmion suloiselle sisäpihalle astunut. vaan ei, messuosaston taidokas tunnelmanluonti osui ja upposi, eikä terdeihmisten huomio ole voinut sivuuttua osastokulkueessa

mitä tulee itselläsi ensimmäisenä mieleen aiheesta akustiikkapaneeli? veikkaisin, että kaikkea muuta kuin kaunis sisustuselementti. kun on nähnyt kaikenmaailman virityksiä peitoista ja patjoista tai, ei juuri osaa ajatella akustiikan edesauttamiseksi jotain katsomisenarvoista. onneksi muut ovat viisaampia, ja näillä ratkaisuilla tilasta on mahdollista saada talunomaisesti koristeltu kera hyvän äänimaailman.

liitutaulumaisesti varusteltu seinä aka jännittävien piirustusten toimii edelleenkin. idea ei sinänsä ole mikään uusi tai edes harvakseltaan käytetty, mutta tällainen "ajaton" ratkaisu kolahtaa itseeni juurikin tuon käsin piirretyn tuntemusannin takia.

heitä nurkkaan pienet sievät hyllylle sijoitettavat sisustussanat,  nyt on aika vähintäänkin kilin kokoisille kirjaimille! suuruus on valttia, ja tämä aivan ihana fleimio:n OMG -ratkaisu voi uskaliaimmilla toimia kotisisustuksessa mm. tilanjakajana, pöytänä tai vaikka hyllynä.

vaikkakin näin hieman ammatillisessa roolissa vierailinkin habitaressa, en voinut täydellisesti hillitä itseni hamstraajapiirrettä vaan kaiken ilmaisen tykötarpeen haalimistutkani piipitti alitajunnallisesti ärsyttävästi ja taukoamatta. tästä pääseekin luontevasti pienellä aasinsillalla silmienavaukseen osastojen materiaalitarjonnasta; se oli hämmästyttävän mielikuvituksetonta ja niukkaa. juurikaan ei esitteitä kummallisempaa ollut tarjota, minkä takia kangaskassini täyttyikin vain kansikuvan perusteella huomionkiinnittäneistä läpysköistä. muutamilla osastoilla oli uskaltauduttu satsaamaan jopa pieniin pinsseihin, mutta muutoin informaation työstöenergiat oli käytetty esitteiden sisältösommitteluun ja ulkokuoren muotoiluun.

fleimio:n esitepussukka paljasti aivan mahtavan yllärin habitaren materiaaliakeräilyjäni tutkiessa: siellä oli julitse! vanhan ajan posterikaudet palautuivat mieleeni ja kyseinen matskuperhe kolahti sen siliän tien lempitarjonnan top 2:seen. itse tuotteiden esitteet ovat niin minimalistiset ja pelkistetyt, ettei koruttomuuden kauneutta voi tässäkään tapauksessa kiistää. kaikin puolin vaatimatonta ja tuotteiden itse itsensä myymiseen luottamista, yhdistettynä raikkaaseen ja luonnonläheiseen värimaailmaan. erittäin suomalaista kokonaisuutta.

pomarbo keskittyy tuotteiden kauniiseen paketointiin ja kaunista pakettia olivat myös esitteet! hauskat pakettikortinomaiset käyntikortit viestittävät ulosannillaan yrityksen toimea, ja käytetyt fontit sekä värit kertovat luovasta suunnittelusta. ulkoasu antaa ainakin itselleni itämaisen vaikutelman, mikä on harhaanjohtava ,sillä yritys on suomalainen! yllätyksellisyyttä siis tarjolla, aivan kuin lahjapaketeilla on tarkoituskin.

naisen shoppailuhimot, en tiedä tulevatko ne synnyinlahjana geeneissä vai ovatko ne itse opeteltu pahe, mutta kun kaunista tarjontaa on ympärillä röykkiöyttäin, tulee rahapussin sisältö kulutettua satakertaisesti yli varojen ja tarpeiden. mutta onneksi vain mielellisesti:

aivan mieletön keksintö henkariosastolla - kävijäkunta sai itse tuunata henkarin valmista muotopohjaa apuna käyttäen. haluan nämä kaikki tuotokset omaan vaatekaappiini!

kattolamppu - ne joiden oletetaan olevan melko huomaamattomia ja sopeutuvat ympäristöön ilman lailla. vaan ei ihanassa Normann Copenhagen versioinnissa. saattaisipa kyseisen lampun ihmettelemisessä saada kulutettua tunnin jos toisenkin

pieni keittiöpuutarhuri on kasvattanut olemassaolonhaluaan itsessäni noin reilun vuoden verran. vaan kuitenkaan minkään asteinen viljelyprojekti ei ole vielä saanut kunnolla tuulta alleen, mutta Tregren tarjosi paikallaolollaan hieman kättä pidempää tietoa sekä toteutusmahdollisuutta sisäpuutarhalle. ehkä minäkin jo ensi vuonna..

jykevä ja raskasrakenteiset kalusteet saavat väistyä sirojen ja pienten kollegoidensa tieltä. mikä unelma pienen neliömäärän asuntoon!

suunnittelukilpailun unitila -tuotoksena tullut Heijastin oli mitä mielettömin designtuotos kaikessa värimuutoksellisuudessaan ja uudelleenajatuksellisuudessaan. unelmointi saisi monikertaiset ulottuvuudet vaihtuvien seinänäkymien myötä

habitaren tarjonta oli siis tälläkin kertaa hyvin antoisaa ja hetkeen päivittävää. messut tarjoavat aina ihmetyksen aihetta suunnittelijoiden nerokkuudessa, mutta myös kummastusta toisten heikonoloisesta panostuksesta. tylsä olisi sellainen retki, mikä ei tarjoa minkäänasteista mielipidettä tai tunnetilaa siispä reissu 2013 ei missään nimessä lukeudu näihin!

kuratassupäivät

marimekon työssäoppimisajallani eräs fiksu oppi-ihmiseni sanoi nämä muutamat viisaat ja mieleenpainuvat sanat: "joskus vaan on niitä päiviä kun tassuista ei tule muuta kuin kuraa". ja tämänhetkinen mielentila on juurikin tuo, ettei viimepäivinä tassut ole tarjonneet muuta kuin kuraisia tuotoksia. kyseinen lause siis tarkoittaa sitä, ettei yksinkertaisesti pää keksi itseään miellyttäviä ideoita taikka työn kädenjälki on muuten vain heikkoa ja tylsän oloista.

viikon projekteina ovat olleet niin varsinais-suomen sijaishuoltoyksikön messuseinät kuin tämänpäiväinen sisustustekstiiliopiskelijoiden tuotteiden esillepanoideointi plus toteutus. molemmat pissaa pahasti tai vähemmän pahasti. messuosason valokuvakollaasiseinämän käyttö-otokset falskaavat tarkkuudessa, eikä edes usean tunnin photoshop korjailuyritykset tehonneet suurtulosteen armottomassa totuuspaljastuksessa. ja esillepano-osuus, noh, ajatukset eivät vaan ottaneet tuulta alleen joten ideat sekä niistä poikineet mahdollisuudet lyssähtivät kuin kananlento. lienekkö syynä syksyn tuoma hämäryys ja siitä seurannut d-vitamiinin puutostila aka vireystason lasku, mutta varmuutena pidän sitä etteivät tällaiset onnettaman oloiset päivät kestä muutamia vuorokausia pidempään. esiteltäköön nämä surullisenkuuluisat viikon tuotokset:

pyykkinaru -senäkankaan kuvaukset sentään olivat sujuneet erittäinkin hienoin lopputuloksin! itseni hommiksi jäikin vain pienoinen kuvan viilaus+muokkaus, eikä tyrimistä (thank god) päässyt tapahtumaan

ja tässä pirullinen kuvakollaasi seinämä. suurentamista kestämättömät valokuvat ovat jo skannausvaiheessa taltioitava suuremmalla resoluutiolla, jotta mahdollisimman monimuotoiset kuvien käyttökoot toteutuvat yhteistyökykyisesti

kuten manasin, esillepano ei ollut sitä parasta ulosantiaan. jotain jäi puuttumaan, mutta surullisen tosi on se ettei luovuus käskemällä toimi.

huonoista päivistä lannistumattomana, huomenna koittaa habitare! messureissut ovat aina tarjonneet mielettömästi uutta näkemystä asetteluista, graafisista ratkaisuista ja väreillä kikkailuista, ettei oikeastaan voi olla kuin intoa pullollaan inspiraatiokeruureissun tiedostamisesta! viikko kääntyy vielä hyväksi.

kampanjoidaanko näyttö?

edellisviikon alkupäivät oli pyhitetty sille yhdelle jännittävimmistä ammattiin opiskeluun liitettävistä termeistä: ammattiosaamisen näyttö. jo pelkästään tämän karmaisevan koulusanaston hirviön kuuleminen on aiemmissa opinnoissani onnistunut nostattamaan stressihormonini valmiusasemiin, mikä nyt arvatenkaan ei ole ainakaan parantanut kyseisten toimien luonnollisesti tai arkipäivänomaisesti hoitamista. vaan ei nyt! mitä ilmeisemminkin itseensä ja omaan tekemiseensä luottamista sekä tiimityöskentelyn jaloa taitoa on jo sen verran (niin tahallisesti kuin tahattomastikin) tullut harjoiteltua, ettei alitajunnan entisajan jännitysnäytelmät päässeet kertaakaan valoilleen. Oli aivan ihanaa huomata työnteon mahdollistuminen rennoin ottein sekä yllättää itsensä prosessin etenemisestä nauttimisen.

toimeksiantonamme oli suunnitella salon 4H -yhdistykselle kampanja, minkä tarkoituksena olisi saada koti- ja lähikuntien nuoret työnhakijat sekä nuoria mahdollisesti työllistävätkin tahot tietoiseksi kyseisen yhdistyksen nykypäivän palvelutarjonnasta. jostain syystä virheellinen mielikuva "ne pyörittää niitä jotain kerhoja" polttomerkki oli syöpynyt kansakunnan mieleen, eikä tätä harhaluuloa ollut suotava antaa jatkua. vieraillessani 4H:n sivuilla yllätyin kuinka mahtavia palveluja onkaan nuorelle työllistymisen ja yrittäjyyden mahdollistamisen saralla tarjota. jopa kaihoisa takauma iski lueskellessani palkkatyön hankintaan auttamisesta ja yrityksen perustamisen mahdollistamisesta: "olisipa mullakin ollut tämmöinen kannustusapu -yhtiö, kun sillon monet kesät sitten sain rukkaset kukkakievarin kesätyöntekijäksi pääsemisestä".

kampanjan minimituotoksiksi toivottiin facebook -banneri, kaksi slogania (yksi nuorille ja yksi muille salolaisille) sekä kaksi kamppis elementtiä fb-sivujen seinälle. lisäksi resursseiksi annettiin 1000€ budjetti, 4H:n yleinen graafinen ohjeistus sekä kaksi työntekijää, jotka pystyvät kampanjan toetuttamaan. suunnitelmamme oli siis oltava toteuttamis-mahdollinen, kyseisten kulmakivien puitteessa. kolmen visualistiaivon suuruisen tiimimme voimin lähdimme työstämään ideaa niin kampanjaan mahdollisesti sisältyvistä asioista, kampanjan visuaalisen ilmeen pohjasta, sekä tonnin sijoittamismahdollisuuksista. pähkäilyltä, taustatyön tekemiseltä, illustratorin vääntämiseltä, hintakyselyiltä ja budjettilaskelmilta ei vältytty, ja kaikki kahden ja puolen päivän pyhitetyt työtunnit hyödynnettiin juurta jaksaen aina esittelypuheen hiomiseen asti. 

lopputuloksena kampanjamme sisälsi seuraavat asiat: FB-banneri, nettimainos nuorille työnhakijoille, sekä työnantajille, tienvarsimainos samoille edellämainituille tahoille, salon seudun opo:ille lähetettävät 4H:n toiminnasta informoivat sähköpostit, opo-tunneilla vierailut ja näissä flyereiden jaon, sekä lehtimainokset salonjokilaakson sisäsivuille. budjetin satsasimme suurimmaksi osaksi juurikin edellämainitun lehden kolminkertaiseen sisäsivumainokseen, minkä jälkeen tilijäämämme riittivät vielä kolmen tienvarsijulisteen materiaalikustannuksiin. kaikki aikaansaannoksemme ja suunnitelmamme tiivistettiin 5 minuutin powerpoint -esitykseksi, ja tsädäm - tästä oli näyttö tehty! ainiin, esiteltäköön vielä oma graafinen kampanjan työstöni:

Työstin siis mainosmateriaalin mahdollisille työnantajille. fontit toimivat vahvana huomiokohteena koko kampanjamme visuaalisessa ilmeessä, siksi slogan "töitä vaikka nuorille jakaa?" on julisteissakin pääelementtinä. ylläoleva materiaali on suunniteltu käytettäväksi nettimaailmassa, mikä mahdollisti pienen houkuttelutekstin rustaamisen, ilman ulosannin epäselvyyden pelkoa

suunniteltu tienvarsimainos eroaa nettiversiosta juurikin julisteen alalaidan käytöllä. materiaalin informaatiomäärä on minimoitu, jotta helppoluikuisiis ja viestin ymmärrettävyys pysyisi (esim. autolla ohiajaessa) mahdollisimman selkeänä

erittäinkin mielenkiintoinen toimi siis takana, enkä uskoisi muutoin päässeväni opiskeluaikana suunnittelemaan kampanjaa, kuin juurikin näin mahtavien koulun myötä mahdollistuvien asiakastöiden kautta. suuret kiitokset vielä salon 4H:lle!

Me tehtiin se!

niin kauan odotettu, suunniteltu, toteutettu, kammoksuttu, vihaksuttu ja rakastettu yrittäjänpäivämme - se on nyt tehty! kyseinen tapahtuma, jonka järjestely oli jo suurinpiirtein juurtunut luokkalaistemme tavalliseksi arkirutiiniksi (vähän kuin syöminen tai vessassa käynti), järjestettiin siis eilen ja en (tunnustettakoon) olisi kyllä koskaan osannut suurimmissa lopputuloksen unelmissanikaan kuvitella y-päivän rullaavan niin mahtavalla ja onnistuneella meiningillä! koko edesmennyt viikko on painanut itsensä kaasu pohjassa eteenpäin harvinaisen raskaalla kaasujalalla - jopa niin etteivät päivien toimet erotu muistissa toisistaan, eikä tällä hetkellä mieli osaa käsittää ajan kulkua muutoin kuin hölmistyneellä toteamuksella: "justhan oli perjantai?".

Alkuviikko painettiin viimehetken "pikkuasioiden" viilaamisella, parantelulla ja varmistelulla. joka ikinen tapahtumaa edeltävä päivä kuurattiin niin putipuhtaaksi asioiden hoitamisen osalta, ettei sen kristallinkirkkaasta seinämästä voinut kenellekkään luokkamme 18 jäsenestä jäädä sumuiseksi se, mitä tekee, kuka tekee, tai milloin tekee. itse toteutin näin konkreettisella näytöllä mm. y-päivän aikataulun selkeämpänä versiota pienten ohjelmistoa avaavien selostusten kera:

päivittämäni ohjelma-aikataulun ulkoasun ideana oli tehdä idiootinvarma ymmärrettävyys siitä, mitä tapahtuu missäkin rakennuksessa ja mihin aikaan. toteutus näkyykin siis yksinkertaisilla jaottelupalkeilla, joihin värit on napattu suoraan y-päivän logosta. yllättävänkin haastavaa ja aikaa vievää oli jokaisen esiintyjän/pajanpitäjän lyhyt esittely. ongelma ei suinkaan ollut itse kirjoitettavan asian keksiminen, vaan tekstin sovittaminen sanamäärällisesti sopivaksi ennalta mitattuun "lokerikkoon". mutta ajatustyöstö palkittiin, sillä itse koen jonkinasteista ylpeyttä tästä yksinkertaisesta, mutta sisällöllisestä taulutuksesta.

lisäksi eteen sattui eräs positiivinen ylläri! pari luokkamme tehotyttöä värväytyi vesileikkuuhommiin, jotta y-päivän somistukseen suunnitellut "siluettiukot" saataisiin mahdollisimman piakkoin maalattavaksi, ja sitäkautta siis valmiiksi ja esittelykuntoon. vaan nämä kaksi tapausta osoittautuivatkin todellisiksi ammattileikkaajiksi, ja kärräsivät alkuviikon ylityötunteina siluettien mukana myös suunnittelemani kilven - totaalisen valmiina! oi miten hieno tunne olikaan nähdä jotain omassa päässä kehiteltyä ja koneelisen työstön hahmotelmaa konkreettisena ja käsinkosketeltavana asiana, iso kiitos nooralle ja johannalle!

vau, kilpi kaikessa metrin korkuisessa komeudessaan!

tiistai sekä etenkin keskiviikko täyttyiväkin puhtaasta tapahtuman fyysisestä toteuttamisesta: tykötarpeita haalittiin, kuljetettiin ja asennettiin, tapahtumapaikat varustettiin esiintyjien tarvitsemilla laitteistoilla, tilasomistus toteutettiin tilojen sisä- ja ulkopuolille, esityksiä harjoiteltiin sekä kertailtiin, kutsumiamme vetonauloja varmisteltiin ja voi huh, en uskalla edes listata enempää pilkuntarkkaa toimea, sillä muutoin saisin naputella näppäimistöä seuraavat kolme päivää. vaan kaiken hikipisaroiden valuttamisen jälkeenkin oli henkistä jaksamista jäljellä tuunatakseen yrittäjänpäivän "henkilökunta"-paitaa hieman persoonallisemmaksi (pahoittelen ruttuisuutta. hävettää tunnustaa, mutta en valitettavasti näin opiskelijabudjetilla eläessäni omista silitysrautaa)

vaikkakaan alkuperäinen paitasuunnitelma ei toteutunutkaan tiukan aikataulun takia, oli tällaisesta perus unisex-mallisesta yläosasta erittäinkin mukava napsutella fiskarsseilla paloja pois ja tadaa! melko uniikkia tuli!

takaosaa leikellessäni suurien palojen saksiminen tuntui hyvältä idealta. vaan seuraavana päivänä oli mieleni kirkastunut ja tajunnassa kolkutti pieni järjen ääni; ensi kerralla malttia sen leikkaamisen kanssa!

itse y-päivänä luokkamme jakaantui siis kuka mihinkin ennelta sovittuun toimeen: yksi vastaanotti esiintyjämme, toiset vetivät talk show:n taikka muun esityksen, kolmannet valokuvasivat päivän kuvallisiksi muistoiksi (toisen valokuvaajamme nanitan talletukset näet täältä, neljännet ylläpitivät tapahtuman toimintaa tauotta.. aivan mieletöntä tekemisen kirjoa! kaiken mahdollistamiseksi tarvitsimme kyllä todellakin muiden alojen yhteistyötä; kauppis-, parturi-kampaamo-, puu- ja logistiikkapuoli hoitivat oman osa-alueensa kiitettävällä kunnialla! omana y-päivän päätoimena hehkui tapahtuman aikaisen visu-pajamme pyörittäminen yhdessä parin muun luokkalaiseni kanssa. homman nimi siis oli saada kävijäkansaamme kiinnostumaan visualistin ammatista, ja aktivitieettihoukuttimena käytimme pienen mittakaavan kuvausjärjestelyn kokeilumahdollisuutta. olimme roudanneet huoneellisen rekvisiittaa ja rakentaneet käytettäviä taustoja kuvauksien toteuttamiseksi ja täytyy kyllä kehua pestin mielekkyyttä! hieman omaa luovuuttaan epäileviä kävijäpersoonia oli ihana innostaa testaamaan sommitelmien tekoa, tai vaihtoehtoisesti jäädä hämmästyneenä seuraamaan mitä erikoisempia viritelmiä innokkaimpien kädentaitajien kohdalla. kuvasimme kaikkien tuotokset yrittäjänpäivämme facebook-sivuille , mistä voi noin muutoinkin tarkastella hieman päivämme kulkua

itse päävetonaulamme ei onneksi jäänyt keneltäkään tapahtumasta millään asteella vastaaviltakaan näkemättä, sillä pajatoiminnan hiljennyttyä juuri ennen klo 14 (milloin duudsoni jarnon puheen lämppärinä toimineen muotinäytöksen oli määrä alkaa) oli kauppiksella järjestämämme toiminta mahdollista lopettaa ja viilettää pääkallopaikalle juuri sopivasti ennen viimeisen ohjelmanumeron alkua. näin tiivistettysti sanottuna; muotishow:sta vastaneet luokkalaisemme olivat tehneet aivan mieletöntä jälkeä, ja edellispäivänä näkemääni kenraaliin verrattuna tosipaikan esiintyminen oli puhdasta a-luokkaa. eikä jarnokaan tuottanut pettymystä. kertomus hänen ja muiden duudson-poikien tiestä menestykseen oli erittäinkin kannustava ja jätti mieleen selkeästi polttomerkin; mikään ei ole mahrotonta! pienensuurena ekstrana tähän päivän toiseen esitykseensä ja samalla tapahtuman loppuhuipennukseksi oli luokkalaiseni (kunnia millalle) keksinyt vailla vertaansa olevan idean muistaa erästä ja ihanaa luokkalaistamme näin hänen syntymäpäivänsä kunniaksi, seuraavalla tavalla:

 

ja näin yli 500 päinen ja samalla puolikas kävijäkuntamme mahdollisti tämän mitä suloisimman synttärionnittelun - ah, miten ihana porukka meitä onkaan <3 p="">
kerrassaan tyhjentynyt olo vallitsi koko eilisen illan ja tämänkin päivän, eli ehkä kaikista järkevin koulupäivän toteutus tähän saumaan oli se, mitä opettajamme olivatkin järkeilleet; paulautekeskustelu ryhmän kesken. taisi olla ensimmäinen kerta, kun varmasti joka ikinen luokkalaisemme tunsi kuinka syvälle y-päivän järjestäminen on meitä koskettanut. saimme toisiltamme helmiä, mietimme mitä tekisimme toisin jos voisimme, itkimme, nauroimme ja mitä erityisimmin; lähennyimme. eiliseen ja tähän päivään tiivistyi se kaikki valtava raataminen, hiuksien repiminen ja itsensä työmäärällisesti äärirajoille vetäminen, mitä jo viime keväästä asti on enemmän tai vähemmän tullut eteen.

ei tähän juuri muuta sanottavaa kuin; me piru vieköön teimme sen!