jussin kekkerit

jussi the mään pitää viiden hengen juhannuskekkerit omassa kallion yksiössään. hän haluaa kovasti tuoda kaupungin kasvateille ripauksen mökkimeininkiä juhlanviettoon, mutta liika koreilu ei tule kuuloonkaan - budjetti kun menee tukirahojen rajapuitteiden mukaisesti, eli lantteja ei liiemmin liukene. siltikään tietystä mukavuudesta ei tingitä: miehen rakastamaa olutta on oltava! kutsuttuun kaveriporukkaan kuuluu siis kaksi miehen lapsuudenkaveria, sekä kaksi muutamaan otteeseen alakerran pubissa tutuksi tullutta daamia. naisvieraat asettavat vielä hieman lisähaastetta illalle, jotta jokaisen tyytyväisyys on taattu: miehet eivät juuri hienostelua kaipaa, mutta estrogeeni vaatii jotain kaunista - ja naisiahan on miellytettävä. varsinkin jussin, sillä noin 37 -vuotiaana sinkkumiehenä ei.. noh, ei se ainakaan siitä enää parane.

tällaisen pienen omakeksimän tarinan pohjalle perustuivat tämänkertaiset kuvausjärjestelyt, ja aiheena toimi kattaus. se on aina hienoa huomata, kuinka ryhmässä toimiessa jokaisen tekemä työ yhdistyy toisten ryhmäläisten toimien kanssa, muodostaen näin kokonaisuuden! siis prosessi + prosessi + prosessi... = valmis työ, upeeta! esimerkiksi ryhmämme kohdalla jouduttiin kuvausjärjestelyjen alkutoimia työstämään hyvin lomittain, ja yksilötyönomaisesti - muiden tehtäväaikataulujen tupatessa päälle on vaan suunniteltava työskentelyetenemisensä jollainlailla ruotuun - niin ettei mitään hoideta omahyväisesti muita ajattelematta, muttei mitään saa myöskään laiminlyödä. tasapainoittelua, tasapainoittelua. mutta itse kuvauspäivänä tiimin täydellinen ja täytenäinen panostus oli vain ja ainoastaan kuvauksissa - rekvisiittaa tuotiin omasta takaa edellisviikon tavaratuumailun mukaisesti, nettiä oli kulutettu kattausinspiraatioita haaliessa sekä toimeen tarttuminen aloitettiin heti mahdollisuuden tullessa.

kuvauskunnia on kyllä täysin annettava ryhmäläiselleneni nanitalle: sillä tytöllä pysyy kyllä kamera kädessä ja seuraavat otokset ovat hänen suljinsormensa ansiota - mutta muokatuin versioin:

ensimmäisiin sommitteluihimme keskeisimmäksi asiaksi taisi nousta siistin-simppelin-järjestelmällinen yleisilme kattauksessa. siis somisteet ovat hyvinkin järjestelmähavainnoidusti aseteltu toisiinsa nähden, mutta koreilevia tai hienostuneita asioita ei juurikaan ole käytetty. siltikin jostain syystä alkutarina ei suostu täsmäämään tämäntyyppiseen ratkaisuun - juhannusmies ei selkeästikään (mielikuvien mukaan) tulisi osata kattaa

seuraavaksi aloimme hakemaan jo pientä "after party" -meininkiä kaiken kliinisyyden ja järjestelmällisyyden rikkomiseksi. edellispäivänä kerätyt kukkaset nuukahtivat juuri sopivasti kuvauksien edetessä, jolloinka ne toivat sitä omaa "melkein mökillä" tunnelmaa. _mutta_, kokonaisuudesta syntyi liian naismainen tai siis naisenomainen. hitto!

taustakangas lähti vaihtoon ja pöydälle tuotiin tummuutta - värimaailma siis niukennettiin vain muutamaan tummahkontunkkaiseen sävyyn ja johan alkoikin sitä itse pääherra jussiakin pöydällä hahmottumaan.

kun juhlat on juhlittu, se näkyy myös pöydällä. jussin juhannusta nyt omien mielikuvakeikuttelujen jälkeen ehkä parhaiten kuvaa juurikin ylläolevan sekainen ja siistimätön- siis juhlien jälkeinen kattaus.

.. tai ehkä jussi viettikin juhannuksensa yksin?

tämänkertaiset kuvausjärjestelyt olivat huomattavasti lyhyempikestoiset, ja pienemmässä kokonaismittakaavassa toteutetut kuin jouluaedeltäneet, mutta tämä lyhyempi prosessikin oli erittäinkin palkitseva: aikaisemmin haalitut niksit mukana, ei perusasioita tarvinnut niin kantapäänkautta enää opetella, vaan keskittyminen oli mahdollista kohdistaa kaikkeen pieneen, mutta tärkeään : taustat, astioiden kulmat, tarvittava tiivistys.. voi pojat, kyllä meistä vielä hyviä tulee!