messuosaston välikatsaussessio luokkamme kesken nosti pintaan erään epäkohdan parini kanssa suunnittelemassamme seinien ulosannissa: ne tuovat kaikesta suloisuudestaan huolimatta liiaksi mieleen päiväkodin, neuvolan tms. ja tottahan tämä; kyseisissä paikoissa on hyvinkin yleistä törmätä lapsosten taiteelliseen ilmaisuun, minkä takia suunnittelemamme osastoseinät ihmismieli automaattisesti yhdistäisi sijaishuollon sijaan tarhatuokioihin. lisäksi varsinais-suomen sijaishuoltoyksikkö kertoi asiakastapaamisessaan tarvitsevansa uusia kontakteja myös nuorille, ekä vain taaperoille/lapsille. hmm, hankalaksi meni ja oma aivotus huusikin jo hoosiannaa yrittäessään viedä lapsenomaisia piiroksiamme jollain tavalla nuoriin sekä sijaishuoltoon yhdistettäviksi, plus lisätä tekstillinen osio kuvaa tukemaan. ja aivan yht´äkkiä (ei minkäänlaista käsitystä mistä) mieleen pulpahti seinämaalaukset, ja niitä tekevät ihmiset. siispä miksei tähän selkeästi käsinrustailtuun taustakuvaammekin voisi ajatella olevan juurikin parhaillaan tapahtumassa maalaamista alá sijaisperheen arjen havainnollistus?
 |
| osastoa perspekstiivissä. "piirustusten" lisäksi taiteilin ihmissiluetit, jotka ovat juuri parhaillaan työn touhussa. teksti "voitko sinä maalata hymyn jonkun huulille" avaisi hieman messukansan tunnepuolta, ja yhdistyisi samalla näpsäkästi siluettien maalauspuuhiin. lisäksi tähän messuosaston perspikseen on tuotu jo hieman havainnollistusta sydännojatuoleista, sekä sohvapöydästä jotka siis toimisivat "onko sinusta sijaisperheeksi" -testintekopaikkana. |
näin kritiikistä lannistumattomana sai aivan uutta näkökantaa suunnittelulleen, eikä pieni tuskailu ole koskaan pahasta. rajojaan on koeteltava, ilman tätä ei juuri kummoista kehitystä ole mahdollista tapahtua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti