tyyliä taaempaa

pientä tiedonkeruuta muutamista menneiden aikakausien tyyleistä, suomalaisesta, tai no yleensäkin pohjoismaisesta, sisustuskulmasta tarkasteltuna:

RENESSANSSI

renessanssi itsessään tarkoittaa uudelleensyntymistä (antiikin elvyttämistä), ja laajassa mielessä voidaan ajatella sen koskettavan keskiajalta siirtymistä uuteen aikaan murrosmaisesti taide-, kulttuuri-, ja aatelishistoriallisella saralla. Tyylikausi alkoi italiassa n. 1400 -luvulla, mutta saapui eurooppaan vasta 1500-luvun liepeillä, mikä tarkoittaa myös suomen-ruotsiin rantautumista näinä main. ehkä merkittävin renessanssin havainnollistamismahdollisuus suomessa on turun linna, mistä voikin poimia mm. seuraavat sisustukselliset tuntomerkit kyseiseltä ajalta:

Vastoin keskiajan asuinalueiden pikkurakennuksien yhteen tuppaamista, renessanssissa keskityttiin vain yhteen ja mahdollisimman näyttävään rakennukseen

Koristeina keskityttiin käyttämään kantavia elementtejä: pylväitä, pilstereita ja palkistoja

ovet ja ikkunat kruunattiin päätykolmioin. mahtavuuden lisäksi ihannointirepertuaariin kuuluivat selkeys ja harmonia.

erityisesti juhla-aikaan huoneiden seinät, katot, penkit ja pöydät verhottiin värikkäin kudonnaisin - eli tapettein

renessanssi toi uutuutena liikuteltavat tuolit, joiden muotoiluun (kuten kaiken muunkin ajanjaksoon kuuluvan muotoratkaisuihin) on vaikuttanut suosiossa ollut geometrisuus

sisustusaiheiden koristeina inspiroiduttiin figuratiivisista asioista sekä mutkikkaista groteskeista.

Renessanssiajan huonekalut ovat kuin pieniä rakennuksia: niistä on helppo erottaa niin julkisivu, jalusta kuin palkistokin. Huonekaluissa harrastettiin tekstiilien kirkkauden vastapainoksi tummia sävyjä; tummaa ja jopa mustaa. Suosituin materiaali oli tammi.

kuitenkin vain pieni ripaus edellämainituista renessanssiajan merkeistä pääsi todellisuudessa arkisuomalaisen kodin ratkaisuihin vaikuttamaan, mutta pieniä renessanssivivahteita on mahdollista havaita 1600-luvulla rakennetuissa suomalaiskodeissa.

BAROKKI

barokki on renessanssin ja manierismin pohjalta syntynyt (jälleen italia-lähtöinen) jakso, joka alkoi n. 1600-luvulla. Kaikessa barokin suunnittelussa tärkeintä oli aina keskus. esim. ihanteellisin huonejärjestys syntyi rakennuksen keskellä sijaitsevasta keskuksesta (esim. salista), jonka ympärille muut huoneet ryhmittyivät symmetrisesti.

suomessa barokkilaisuuteen "keskus-ajatteluun" perustuva louhisaaren pohja

tyylillisesti barokkia kuvaa parhaiten mahtipontisuus, paisuttelevuus, seremoniallisuus, sotaisuus, rehevyys, räikeys ja epäklassisuus, mikä eroaa harmonisesta ja viielästä renessanssista täysin. ennen kaikkea barokki oli hyvin teatraalinen ja illusionistinen tyyli, joka ei piitannut aitoudesta ja alkuperäisyydestä.

barokkilaisuutta kuvastavaa mahtipontisuutta: kultaa, hopeaa ja kristallikruunuja 

Sisustuksessa kulta ja hopea olivat suuressa suosiossa, ja tyypillinen koristeaihe olikin värelista. Huonekalujen järjestys oli tiukkaa, eikä niiden paikkoja siirretty. tilan äärettömyyden illuusion luontiin käytettiin valoa heijastavaa messinkiä, joka vastasikin täysin barokin ihanteita. samaa efektiä pystyttiin jatkamaan tai luomaan peileillä.  huonekaluista seuraavia esimerkkejä:

ehkä näkyvin barokin huonekalu oli suuri kaksiovinen vaatekaappi, johon kuuluivat laatikoin varustettu sokkeli, sekä pallonmuotoiset jalat. komeuden kruunasi ulkoneva, ja joskus hyvinkin rikkonainen harja.

barokkityylinen baldakiinivuode

mustasali louhisaaressa on sisustettu pääasiassa barokkityyliin. tuolin tyylitunnistettavuus perustuu sen korkeaan selkänojaan, ja gobeliinikangasverhoiluun. pöytä taas on ajanjakson mukaisesti iso ja painava, sekä tietenkin peitetty damastella. 

tyypillisiä koristeaiheita olivat kruunu, simpukka, c-kirjain, berain-ornamentti ja akantuslehti. tuolien jaloissa oli veistoskoristelua ja istuinosat kovapehmustettiin.

ROKOKOO

luonnoläheinen ja eksoottinen rokokoo alkoi ranskassa 1700-luvun alkupuolella, mutta kyseinen suuntatuuli meni jokseenkin kevyesti suomessa ohitse. suomalaisessa arkkitehtuurissa rokokoo havaitaan klassisen yksinkertaisina ja järeän asiallisina, joissa kauneuspilkkuina toimivat vain rustiikka-aiheiset ja kaarevat ovi- ja ikkuna-aukot.

rokokoossa huonekalujen tuli sulautua kokonaisuuteen, joten monet huoneet sisustettiin tietyn päävärin (esim. vihreän) eri sävyihin. luonto tuotiin esille niin huonekalujen yksityiskohdissa, väreissä kuin tekstiileissä - siis kaikessa mahdollisessa! mahdikas komeus ei enää ollut muotia; elämältä haluttiin sivityneitä nautintoja, taidetta, kiehtovaa seurustelua sekä mukavuutta.

luonnonläheisyys näkyi mm. verhoilun kuvioissa, jonka materiaalina käytettiin mm. villakangasta, nahkaa tai pellavaa. rakenneratkaisuna on käytetty jalkojen kolmijakoisuutta, mikä on vikutukseltaan ikäänkuin kolmen nojatuolin yhdistelmä.
niin sohvat kuin nojatuolitkin maalattiin helmenharmaiksi, keltaisiksi, vaaleanpunaisiksi, sinisiksi tai vihreiksi

lattiaan asti ulottuvat ranskalaiset ikkunat olivat ajan tyypillisimpiä keksintöjä

rokokooesineiden viivat kaartuivat ja pinnat taipuivat. 

KUSTAVILAISUUS

kustavilaisuus kehittyi ruotsissa (minkä voi jo nimestäkin päätellä) 1700-luvun loppupuolella. tyyliltään tämä ajanjakso oli hallittu ja hienostunut, sekä selkeä ja harmoninen. Julkisivut muuttuivat vielä aiempaakin pelkistetyimmäksi, ja niiden ainoina koristeina toimivatkin kerros- ja kattolistat, risaliitit ja päätykolmiot. pohjaratkaisuissa taas alettiin suosia karoliinista pohjakaavaa, jossa rakennuksen sisään astutaan keskeltä eteiseen, mikä taas etenee jonkinasteiseen suureen saliin.

karoliinisessä rakennuksessa suuren salin molemmin puolin jaottuu kaksi huonetta, joita voivat olla esim. keittiö, ruokasali, seurusteluhuone ja makuuhuone

musasaaren kirkko edustaa kustavilaista korutonta julkisivu-tyyliä

kulmat ja tasaiset pinnat nousivat kustavilaisuudessa kunniaan, jolloinka myös rakenteellisuus pääsi jälleen kaikessa (niin pienen kuin suurenkin asian) muotoilussa oikeuksiinsa. keveyden- ja vaaleudentunnun luominen oli tärkeää ja edellisissä ajanjaksoissa käytetyt sävyt muuttuivat vieläkin vaaleammiksi. käytännöllisyys ja tasapainoisuus olivat avainsanoja kustaavilaisessa tyylissä.

tuoleissa voitiin yksityiskohtina käyttää mm. kultausta, selkänojan malli saattoi vaihdella suorakulmaisesta pyöreähköön tai harvinaisemmissa tapauksissa pylväsmalleiksi! käyttömateriaalit suosivat suomalaisia puuseppiä.
 

seinien yleisin käsittelytapa oli liimamaalilla maalattu savirappaus, mutta muutamia käsinpainettuja tapettilöydöksiä on yhdistetty kyseiseen aikaan. katot käsiteltiin vaalealla liimamaalilla ja lankkulattiat kuurattiin suovalla - yllätys yllätys - valkeiksi!

huonekalujen määrä pidettiin minimissään, ja ne vähäisetkin sijoitettiin mielellään seinän viereen. tällä järjestelyllä haettiin edustavuutta ja järjestelmällisyyttä - olivathan huonekalut pääakselista katsottuna näyttävässä linjassa

kaikki sosiaalinen elämä keskittyi förmaakiin (seurusteluhuoneeseen), johon kuuluivat koristeelinen kaakeliuuni, kauniit seinämaalaukset sekä mukava seurusteluryhmä

EMPIRE

empiretyyli  pääsi suomenmantereelle 1800-luvun alussa, ja on lähtöisin ranskasta napoleonin vallan alta. empiressä korostui selkeä pyrkimys kohti juhlallista vaikutelmaa, mitä tuotiinkin arkkitehtuurissa esiin suoraviivaisuudella, jäykkyydellä ja kylmänkovilla väriasteikoilla. sisustuksellisesti empire tarkoitti värien voimistumista ja niiden käytöllistä rohkaistumista. jokainen rakennuksessa sijaitseva huone oli mahdollista maalata erivärisiksi, tai hillitymmässä versiossa yhdenvärisen seinän mielenkiinnoistamiseksi oli seinän ylälaitaan suotavaa maalata edes värikäs boordi. Huonekaluissa muoti-ilmiönä vallitsi kiillotettu mahonki, jossa mielellään esiintyi myös kultakoristeita.

sisustuksen yksityiskohtaiset koristeaiheet ovat peräisin lähinnä roomalaisen antiikin ajoilta. keskeisimpiä käyttöaiheita olivat mm. napoleoniin viittaavat kotka ja/tai mehiläinen sekä laakeriseppeleet

empiren tilaihanteena toiminut kreikkalainen pylvästemppeli ja roomalainen sotapäällikön teltta toi sisustussuosioon runsaat ja laskostetut kangasverhot. kuvassa havaittavissa värien kontrastikäyttö, sekä seinään maalattu tapettimainen kuvio (tätä sabloonamaalaustaktiikkaa käytettiin värikkäiden seinien vaihtoehtona)

maaseudulla empire-muutokset olivat tietenkin hitaampia, eivätkä läheskään yhtä juhlallisia kuin muualla euroopassa. maalia käytettiin ahkerasti kustavilaisuuden peittämiseksi, mikä oli oikein käypä vaihtoehto muodin pinnalla pysymiseen.

BIEDERMEIER

beidermeier on empireä seurannut suuntaus, joka vaikutti 1815-vuodesta aina 1800-luvun puoliväliin asti ja tätä on pidetty uusklassismin viimeisenä edustajana. keskeisinä tyylin pyrkimyksinä olivat mukavuus, viihtyvyys ja käytännöllisyys, jotka tunnustautuivat pääsääntöisesti kalusteiden kuin koristeidenkin tyylinä, mutta myös rakennus- ja maalaustaiteessa. beidermeierille sopivin kuvailusana on porvarillisuus, sillä siinä näkyi muotokielen symmetria, yksinkertaisuus, muotojen ja linjojen selkeys, sekä materiaalinen luonnollinen kauneus. ajanjakson arkkitehtuuriin kuului lähinnä vain teollisuus, siis monumentaalitehtuuria ei juurikaan esiintynyt.

huonekaluissa suosituimpia materiaaleja olivat pähkinäpuu, saarni ja mahonki. huonekalujen mukavuutta korostettiin verhoilulla, sekä tuolien selkänojien ja jalkojen kaarevuudella.

suosituimpia huonekaluja olivat sohvat, pöydät ja tuolit, joista usein muodostettiin erilaisia huonekaluryhmiä

beidermeier-kaudella luotiin moderni sisustusajattelu, jonka mukaan erillisin huonein tai huonekaluryhmittelyin luotiin eri toiminnoille omat tilat. leimallista oli myös kalusteiden sijoittelu seinänvierustan sijaan käyttötarkoituksensa mukaisesti omiksi ryhmikseen. myös tietyn hallitun epäjärjestyksen luominen oli tyypillistä sisustusta tuumaillessa.

sisustuksessa aseteltiin sinne tänne monenlaisia pikkuesineitä, ja tekstiilien (esim. matot, verhot ja pöytäliinat) runsas käyttö oli kyseisenajan muotitietoisten tiedossa

kokonaisuudessaan sisustuksen värimaailma tummui, mikä näkyi mm. seinien tapetoinnissa käytettyjen kuviollisten paperitapettien sävyissä: harmaalle pohjalle kuviot sapluunan avulla maalatutu kuviot olivat joko harmaita, keltaisia, vihreitä, pronssinruskeita tai ultramariinin sinisiä.

Suomessa beidermeier näkyi lähinnä esineellisessä muodossa, ja siinäkin hyvin yksinkertaistetussa muodossa. kalliiden puiden sijaan materiaaneina suosittiin kotimaista mm. koivua ja suurien pintojen koristeellisuus keskitettiin pääasiassa astioihin ja koriste-esineisiin.

KERTAUSTYYLIT

 kertaustyylejä harrastettiin 1800-luvulla ympäri eurooppaa, ja näistä suosituimpia olivat uusgotiikka, -renessanssi, -barokki ja -rokokoo. vanhojen tyylien henkiinherättämisellä uskottiin voivan saavuttaa jotain menneisyyden hengestä, sekä toivottiin pystymään luomaan oma arkkitehtuurisuuntaus romantiikalle. yksikään edellämainituista kertaustyyleistä ei muodostanut minkäänlaista valtasuuntausta, vaan ne esiintyivät rinnakkain.

uusrenessanssi

tyypillisiä piirteitä: rakennusten rakennusosa oli tummempaa kuin seinäpinta, sisustuksen  värit tummenivat ja tapettikuvioiden koko pieneni. ajalle tyypillisiä olivat ruokasalit, joiden kalustoon kuuluivat valtavat kaksiosaiset astiakaapit, runsaat profiloinnit ja sorvatut, uurteiset pylväät, jatkettavat ja muhkeat ruokapöydät ja barokkimaiset korkeanojaiset tuolit. uusrenessanssin suosikkikaluste oli paneelidivaani, jota usein reunusti koriste-esineille tarkoitettu hylly. kalustemateriaaleina suosittiin tammea, ja puuosat olivat lähes aina käsitelty keski- tai tummanruskeiksi, joskus jopa mustiksi.

käsitelty puu, ja tuolien pallomaiset päät ilmentyvät vielä tänäpäivänäkin löytyvissä kalusteissa

uusbarokki

uusbarokin ominaispiirteitä olivat mm. symmetria, tilojen hierarkia (toiset tilat olivat toisia tiloja arvokkaampia), arkkitehtuurinen pikkutarkkuus ja rakenteiden monumentaalisuus. uusbarokkikin suosi ruokasalin kalustoja, joihin ruokapöydän ja pikkutuolien lisäksi kuuluivat alkuperäistä tuntuvasti pienemmät astiakaapit, sekä matalammat senkit. uutena lisänä aiempaan barokkiin tuli käsitys kaluste - barokin aikana tätä ei juurikaan tunnettu. myös sohvien ja nojatuolien jousitus, tai ylensäkkään koko kaluste sohva, oli aivan luksuslisäys aiemmin tunnettuun tyyliin. kalusteiden väriasteikko keveni, mikä tarkoitti keltaruskeiden sävyjen vallankumousta ja kiiltäväksi lakattujen pintojen poistumista.

keltaruskeutta ja mattapintaa. plussana vielä tuolin rungon keveys!

uusrokokoo 

uusrokokoo kehittyi ranskassa, ja oli ehkä käytännöllisin kertaustyyli sen sirouden, pienuuden ja mukavuuden vuoksi. suomessa kyseinen suuntaus esiintyi hillittynä muihin euroopan maihin verrattuna, mutta sen valtausalueina toimi vain sisustus. materiaaleina käytettiin tummaa puuta, pähkinää ja mahonkia. kalusteiden etujalat olivat sorvatut tai s-kirjaimen malliset, puuosissa oli veistoskoristeluja ja etujalkojen alla pyörät helpottamassa siirtelyä. tekstiilit olivat isokuvioisia kukkia, ja väreinä käytettiin voimakasta lilaa sekä vihreää. runsas verhoilu näkyi varmasti sisustuksessa, ja näkyvyyttä edesauttoivat käytetyt nyöripunokset, hapsut sekä tupsut.

kiitokset seuraaville lähteille kaiken ylläolevan pienen tietopläjäyksen keräämisen mahdollistamisesta:

suuri antiikkikirja - wenzel hagelstam
http://tyylihistoria.vuodatus.net/
http://www.rv-design.fi/55293877
https://koppa.jyu.fi/avoimet/taiku/taidehistorian-aikajana/valistuksen-aika/uusklassismi/empire-tyyli
https://sites.google.com/site/sisustusala/tyylihistoria/biedermeier
http://www.seitsemashuone.fi/liskuvia/tyylihistoria.pdf